Kategoriat: Ajankohtaista

Tänään on taas pakko kirjoittaa. On niin ihmeellisen hyvä mieli. Alituiset pidot siis, noin raamatullisessa mielessä. Mutta eilen tilanne ei ollut aivan näin hyvä.

Eilen olisin voinut

tehdä kuten Mika Waltari aikoinaan. Hänhän soitti kuulemma läheiseen mielisairaalaan ja kysyi, onko siellä tilaa, kun hänen kirjansa valmistuu pian. Minulla on kokemusta tuosta mielentilasta. Aikoinaan Arin selvittyä jostain kamalasta melkein-kuollut -tilasta, minun voimani romahtivat. Oli kova työ kavuta kuopasta taas ylös ja jatkaa elämää. Mutta jotenkin sieltä aina nousin, Jumalan armosta. Niin nytkin.

Minullahan loppui työ

Suloinen tuoksu...

tiistaina. Illalla olin aivan puhki. Seuraavana aamuna itkin kuin vesiputous. Yksi lapsistani oli juuri saanut kolmannen lapsensa ja muistin oman vastaavan tilanteeni. Ari oli hyvin sairas jo silloin. Surin sitä ja itkin ankarasti. Seppo silitti selkääni ja se lohdutti minua. Lopulta kävin pesemässä kylmällä vedellä silmäni ja elämä jatkui taas. Tosin olin koko päivän puoliteholla. Seppo ei onneksi vaadi minulta mitään muuta kuin mitä olen. Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen hänestä.

Odotan mielenkiinnolla,

millainen terveystilanteeni on loman lopussa. Väistyykö hartia- ja käsivarsikipu. Mikäli väistyy, säryt johtuvat siitä, että stressaan ja jännitän niskallani kaikkea mahdollista. Toisekseen vaihdoin kolesterolilääkkeen toiseksi, ja toivon senkin auttavan niin että säryt loppuvat tai ainakin vähenevät.

Tänään olin aamulla

paljon vähemmän haarniskamaisessa tilassa. Ei ollut pää kipeä, olin muuten vain jäykkä ja kankea. Punnerruksia ja rullan ja pallon päällä makaamista, se auttanee. Minun on päästävä varhain ylös venyttelemään itseäni, mies saa jatkaa uniaan. Keitin puuron ja kahvia itselleni. Mies nousi puurolle ja lauloimme tapamme mukaan ruokavirren. Rukoilimme aamurukoukset yhdessä kuten teemme aina iltaisinkin. Olen iloinen, että meillä on molemmilla halu yhteiseen rukoukseen.

Aikamme vitkasteltuamme

ryhdyimme toimeen. Menimme ulkovarastolle ja mies alkoi kantaa tavaraa ulos ja minä aloin tutkia, mitä kaikkea olen onnistunut keräämään varastoon. Oli pulkkaa, bensakanisteria ja lumilapiota. Lasten piirustuksia, tauluja, joulukoristeita ja marjasankoja. Arin villapaitoja. Iänikuinen teltta ja makuualusta. -Kolmisen tuntia teimme hommia. Jossain vaiheessa satoi muutaman pisaran ja minua hirvitti: mihin ihmeeseen lykkäämme tavarat, kun varasto oli vielä siivoamatta! Mutta onneksi sadetta ei tullut vaan työ saattoi jatkua.

Varaston siivoaminen oli minulle todella iso asia. Ilman miestäni se olisi ollut todella uuvuttavaa ja raskasta. Eilen illalla Tarja ja Pekka toivat 10 banaanilaatikkoa, neljä niistä on nyt varastossa odottamassa muuttoa ja kannessa lukee KELLARIIN.

Kun työ oli tehty,

haimme ruokaa ja kylmää lattea ja söimme ulkona varjossa. Oi, mikä helpottunut olo tehdystä työstä, kiitollisuus tuosta miehestä, joka makailee vieressäni ja lukee tabletiltaan jotain. Ilmastointilaite hönkii viileää ilmaa huoneeseen. Ikkunoihin on laitettu kahvipusseista taannoin tekemäni aurinkosuojat estämään huoneitten kuumenemista, tai ainakin hidastamaan sitä.

Iltapäivällä

mies otti nokoset. Se käy häneltä helposti. Minä loikoilin hetken, sitten puuhailin omiani. Korjasin ne villapaidat, joihin oli tullut reikä siinä yhteydessä, kun irrotin Arin nimilaput niistä. Sairaalassahan piti kaikki olla nimikoitua eikä sekään riittänyt estämään vaatteiden katoamista.

Jahka mies oli unensa ottanut, lähdimme pyöräilemään. Veimme kirpparille pari isoa kassia tavaraa ja tutkimme samalla, löytyisikö mitään kiinnostavaa. Löytyi. Ostimme viisi terävää veistä pitsan ja lihan viipaloimiseen. Mies löysi laitteen, joka lämpenee ja tärisee, sellainen hiustenkuivaajan näköinen. Tänään testaamme sitä minun hartioihini.

Pyöräilimme seuraavaksi kukkapihaan. Ostin muutamia yrttikasveja. Joitakin pulloja ja tölkkejä kilisi myös pyöräkorissa, ne löysin aseman nurkilta.

Kotipihassa oli talkoot

iltamassa. Hyvä naapurini otti onneksi hoitaakseen kukkien haun ja muutkin hommat. Minä olen tehnyt sitä tähän asti, mutta olen muuttamassa ja muutenkaan eivät voimani olisin nyt riittäneet hoitamaan tuota. Kiitos siis Tuijalle! Istutimme kauniita kukkasia, meitä oli vain naisväkeä ja lapsia, paitsi minun mieheni tuli ja siivosi varaston hyllyn, josta tulikin tosi siisti nyt. Jätän paljon purkkeja jälkeeni, sillä olen ahkeroinut kovasti kukkien kimpussa kaikki nämä vuodet. Nyt istutin pihalle työstä lapsilta saamani pelakuun ja auringonkukan sekä yhden persiljan.

Talkoiden jälkeen grilli kuumeni ja saimme makkaraa sekä kahvia ja pullaa. Syreenejä haettiin pöytään ja nautimme istumisesta pihlajan varjossa. Siinä minä olen usein näin kesällä istunut, tänä kesänä vähiten, mutta vielähän tässä on aikaa ennen kuin muutamme.

Talkoiden jälkeen

teimme miehen kanssa puolen tunnin kävelylenkin. Tarkoitus oli käydä kysymässä laatikoita lähikaupasta mutta unohdimme. Kuljimme mielellään varjossa, sää on helteinen, vaikka tuulee. Sääsketkin ovat tulleet, niitä on pihassa aika lailla. Ehkä saamme sadetta ja ukkosta huomenna, tällainen helle enteilee sitä.

Minulla

on sellainen olo, kuin jokin todella suuri urakka olisi tehty. Jotain enemmän kuin pelkkä varaston siivous. Olen helpottunut ja innoissani. Se, että minulla on nyt elämänkumppani, aviomies, joka jakaa kanssani kaiken, on minulle suuri ihme ja ällistyksen aihe. Saan nauraa paljon, sillä hänellä on hyvä huumori. Kun tulin äskettäin vuoteeseeni ja nostin peiton, sen alla oli aasi nukkumassa. Eikä ensimmäistä kertaa. Sain makeat naurut.

Päivän tekstistä tänään:

Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa. -Apt 1.14

Pyhä Henki asuu ja vaikuttaa Raamatun sanassa, samoin kasteessa ja synninpäästössä ja ehtoollisessa. - - Taivaallisissa riemuitaan jo. Kuningas on palannut ja istuu Isän oikealla puolella. Tilaa kuitenkin on. Pysy ja viivy siksi armonvälineiden äärellä. Ne ovat perintö Jeesukselta. Niiden välityksellä Pyhä Henki kirkastaa järjelle käsittämättömän: Jumalan armon ja syntien anteeksiantamuksen. Se on lahja, jonka Jeesus tahtoo antaa jokaiselle ihmiselle. Se on käyntikortti taivaallisiin. Älä unohda, että sinä olet Jeesukselle kallis! Verihaavat käsissä, jaloissa ja kyljessä muistuttavat Häntä taivaassakin lunastushinnastamme. Sinua on rakastettu. Nyt sinua odotetaan. -LHPK, Seuraa minua, Vuosi Jeesuksen seurassa

Huominen

ohjelmamme on vielä auki. Minulla menee paljon aikaa, kun tutkin lastenlasteni kuvia ja viestejä heidän ihmeellisistä teoistaan ja vauvojen ihania ilmeitä. Joka tapauksessa elämä tuntuu todella elämisen arvoiselta, suurelta lahjalta, tätä nykyä. Kiitän hyvää Jumalaani, joka on minua tähän asti auttanut, kantanut ja johdattanut, ja joka on luvannut, ettei jätä kesken kättensä työtä minussa missään vaiheessa. Ei hän sinuakaan hylkää, arvoisa lukijani! Olkaamme siis turvallisella mielellä!