Kategoriat: Ajankohtaista

Iltaisin lenkkeilemme mieheni kanssa, mutta emme tänään

Viikko on vierähtänyt enkä ole ennättänyt kirjoittaa, mutta nyt sen teen, ainakin muutaman rivin verran. Makaan sohvan pohjalla, joka on käännetty vaihteeksi eri suuntaan, niin että ryömiminen sieltä sujuisi rouvalta paremmin. Pää on seinään päin, kasvot ikkunaa kohti ja näköala on aivan mukava. Parisänkyä meillä ei ole vielä, katsotaan sitten uudessa kodissa.

Työviikko

oli mukava, mutta olen kohtalaisen vähässä hapessa näin perjantai-iltana. Vanhuus kai tässä on tullut. Toisaalta tiedän, ettei moni nuorempi edes suostu enää tekemään päiväkotityötä, niin kuluttavaa se on.

Hienoja hetkiä

on kuitenkin paljon. Esimerkiksi tänään, kun herra 2v leikkasi saksilla kuvia lehdestä. Sitten hän avasi pienillä sormillaan liimapuikon ja kiersi liimaa esiin, lätkäisi sitä paperinpalalle ja jälleen sulki huolellisesti liimapuikon. Puuha oli äärimmäisen mielenkiintoista ja innostavaa pienelle pojalle. Sitä jatkui kunnes lähdimme ulos. Itse hän laittoi liiman ja sakset kaappiin. Omatoimisuutta on syytä tukea.

Torstaisin

tällä kuulla teemme reissuköysireissun Käpymetsään. Niin tälläkin viikolla. Tällä kertaa ei ollut kylmä, vaan sää oli sopivan lämmin ja aurinkoinen. Lapsukaiset istuivat alustoillaan ja söivät pieniä eväitään. Minullakin oli eväät - ensi kerralla otan kahvia. Peipposet visersivät. Evästauon jälkeen lapsoset kirmailivat kepit kourassa ympäri metsikköä ja me aikuiset vahdimme etteivät he sohi toisiaan silmään. Lapset nauttivat silmin nähden vapaudesta ja erilaisesta ympäristöstä. Niin me aikuisetkin. Roskia keräsimme taas hiukan, onneksi niitä ei ollut paljon ja palatessa laitoimme ne roskikseen. Yritin ottaa samalla sieltä huomaamatta tyhjän tölkin ja taisin onnistuakin siinä.

Aloitin myös

varhaiskasvatussuunnitelmien tekemisen vanhempien kanssa. Se on tärkeä ja tarpeellinen tehtävä ja sain paljon tärkeää tietoa lapsista. Nyt voin ohjata tekemisiä ottaen paremmin huomioon lasten erityistarpeita. Hermoni olivat tosin riekaleina, kun homma piti tehdä netissä ja koin suurta epävarmuutta, mutta näköjään työ hoitui ja se on mielekästä.

Yhteinen lauluhetki

oli tavan mukaan keskiviikkona. Siitä minä pidän. Hiki hatussa käytän mielikuvitustani, että lapsilla olisi hauskaa eivätkä he pitkästyisi. Lisäksi tällä viikolla oli joitakin palavereja työn ohessa, työvuorojen vaihtoa, kun jollakin oli menoa ja mitähän vielä. Sanoisin, että hyvin täysipainoinen viikko.

Kotielämässä

hauskinta on leppoisa yhdessäolo miehen kanssa. Eräänä päivänä töistä tullessani mieheni ilmoitti, että talosuklaa on loppunut. Saimme ne häälahjaksi eräältä ystävältä. Tarkoitus oli syödä ne yhdessä sitä mukaa kuin muutto uuteen kotiin varmistuu. Mies oli syönyt kaikki loput kerralla ja näytti jopa täysin katumattomalta sen tehtyään. Itse olen luullut olevani herkkusuu, mutta olen tullut voitetuksi tässä suhteessa. Tosin en ole vahvasti makean ystävä, vaan ennemminkin herkuttelen ruualla.

Rahkapiirakkaprojekti

jatkuu. Olen leiponut jo monta käyttäen aina vähän erimakuista rahkaa ja tuorejuustoa. Parhaimman makuinen tähän mennessä on ollut appelsiininmakuinen versio. Tosin tämän uusimman leivoin tänään, irish cream and coffee. Makeutusaineena olen ruvennut käyttämään steviaa ja pidän sen mausta. Tänään oli kuitenkin pakko käyttää sokeria, kun stevia pääsi loppumaan, mutta laitoin sitä huomattavasti vähemmän kuin ohjeessa. Mieheni lähti saunan jälkeen vielä kauppaan hakemaan lisää steviaa, leipää ja maitoa.

Saunoimme

Silliperunalaatikko oli hyvää

siis pian töistä tultuani. Sen jälkeen söimme viikolla keittämäni säilykelihaperunat loppuun ja teen kanssa maistelimme piirakkaa. Sen leivoin ennen saunaa ja jätin uuniin saunan ajaksi.

Mies korjasi seinäkellon. Tuntuu ruhtinaallisen mukavalta, kun mies tekee jotain konkreettista kodissa. Kuten vaikka ruuvaa seinäkelloon uuden ruuvin ja vetää kellon, jos se ehtii lakata käymästä kuten tänään kävi. Ja toki on ihanaa tulla töistä kotiin, kun kahvi odottaa ja mies samoin.

Huomenna

teemme yhden erityisen mukavan pyöräreissun, mutta kerron siitä myöhemmin.

Aamulla, kun luin päivän tekstejä, ajattelin monesta kohdasta, että tämän haluaisin jakaa lukijoille. Mutta nyt en jaksa hakea kirjoja esille, vaan toivotan Jumalan runsasta siunausta sinulle, arvoisa lukijani! Tänään olen hyvin kiitollinen monesta asiasta, mutta punnuksia on myös toisella puolella, sillä sairautta ja huolta riittää lähipiirissä riittävästi. Rukoukset kantavat kuitenkin ja voimme luottaa, että Jumalan hyvä käsi on päällämme, kun turvaudumme Häneen.