Kategoriat: Ajankohtaista

Enkelille siivet Vaasan leipä -pahvista

Mikäs sen söpömpää kuin kurja keli perjantai-iltana, jolloin en muutenkaan jaksaisi tai haluaisi muuta tehdä kuin käydä saunassa ja viettää koti-iltaa! Tänään tuollainen onni potkaisi. Saunattu on ja nyt mies lukee jotain tekniikkalehteä, eikä onneksi lue minulle siitä valittuja paloja vaan saan rauhassa kirjoitella.

Työviikko

oli monivaiheinen, sillä välissä oli vappu. Vietimme pirskeitä töissä. Pukeuduimme lohikäärmeiksi tai kuka miksikin. Niille lapsista, joilla ei ollut rooliasua, keksimme jotain mukavaa. Nauratti makeasti, kun lauloimme Mörkö-se-lähti-piiriin -laulusta version Herrasmies-se-lähti- piiriin, ja Herrasmies-se-tahtoo-lääkärin. Herrasmies oli herra 3v ja "lääkäri" puolestaan neiti 1v, jolla oli stetoskooppi rinnuksillaan. Herrasmies kumarsi neidille ja neitikin osaa niiata jo. Lapset ovat todella rakastettavia!

Pirskeiden jälkeen söimme viinirypäleitä ja popcorneja. Ruuan jälkeen saimme simaa ja munkkeja, mutta simasta lapset eivät juuri välittäneet.

Vapun jälkeen

oli torstai ja se on tässä kuussa retkipäivämme, jolloin kukin saa ottaa eväät. Ennusteista huolimatta ei onneksi satanut kaatamalla, jolloin olisimme retkeilleet katoksen alla. Sen sijaan sää oli hyytävän kylmä ja kolkko, mutta en ole varma, oliko se paljon parempi idea. Mutta retkelle me lähdimme Käpymetsään joka tapauksessa.

Tavallaan onnistunut reissu, tavallaan ei. Lämmittelimme hippasilla ollen ja risuja keräten. Ennen kuin pääsimme lähtemään takaisin päiväkodille puolet lapsista itki. Osa oli kylmissään, osa myötätuntoisia tai muuten vaan ilmaisivat epäretkellistä mielialaa. Kadulla kävellessämme hienon retkiköytemme molemmin puolin yksi itki suureen ääneen, muiden ääntä en kuullut. Mutta mukava retki se kuitenkin oli sikäli, että luultavasti seuraavilla retkillä sää ei voi olla kovin paljon kylmempi ja ainakin voimme varautua vällyin ja pieluksin. Kukaan ei kylmettynyt, joten hyvää vaan taisi tehdä pieni vilpoisuus.

Torstai, joka oli siis tuo retkipäivä, olin sairaan väsynyt. Päätä alkoi särkeä aamuyöstä, mutta siitäkin päivästä selvisin. Tänään sen sijaan jouduimme olemaan sisällä aamupäivän, koska sää oli turhan ankara pienille lapsille. Laiskan leipää emme kuitenkaan syöneet lasten kanssa, vaan harrastimme maalausta. Minä maalasin jopa kattoa ja housujani, mutta molemmat sain puhdistettua.

Tarkoitus oli maalata

sormiväreillä äitienpäiväksi vessapaperirullia, joita emme kuitenkaan löytäneet ainoatakaan talosta. Siis tyhjää. Sentään kolme talouspaperirullaa löytyi tyhjänä. Ne maalasimme. Sen lisäksi tapettipaperia, joka olikin kätevä vaihtoehto. Pikkuisten on vähän vaikea saada maalatuksi vessapaperirullaa ilman että maalatuksi tulee sen lisäksi pöytä ja kaikki muu, mutta eniten ulkopuolisia kohteita taisin minä maalata tänään.

Lisäksi lapset rustasivat käsirenkaita äideille ja mummeille.

Monta päivää olemme leikkineet

mikä-puuttuu -leikkiä. Harva lapsista lienee lopulta selvillä pelin hengestä. Kuitenkin olen opettanut heille perusvärejä samalla, sillä leikissä on punainen, sininen ja keltainen marakassi. Niiden lisäksi oranssi ja vihreä, ja olen selostanut, miten värejä sekoittamalla saadaan mitäkin värejä. Tänään sitten sovelsimme sormiväreillä asiaa. Mutta kuten sanottu, tuloksesta olen sangen epävarma. Tulipahan itse kerrattua asiaa.

Leikkiessämme siis peitän marakassit ja otan yhden pois, ja lasten pitäisi keksiä, mikä väri puuttuu. Se on vaikeaa heille. Olemme leikkineet samaa kotieläimillä.

Lepohuoneessa olen lukenutSeikkailevaa leikkimökkiä, mikä on hauska kirja. Sen jälkeen kuuntelemme jotain lasten hengellisiä lauluja, vaikka suurin osa nukkuu jo siinä vaiheessa. Yritän lukeakin kohtalaisen unettavasti.

Kotirintamalla

menee mukavasti. Minua pidetään paremmin kuin piispaa pappilassa. Lahjoja ja kukkia satelee puhumattakaan hyvästä palvelusta ja seurasta. Yksin ei tarvitse tallustella uimaan Hietasaareen vaan mies lähtee mielellään mukaan, ei tosin uimaan. Ja tölkkejäkin hän bongailee kanssani, kuten alakuvasta näkyy.

Kodin siivouspalvelu

 toimii myös mitä parhaimmalla tavalla. Minua vähän nolottaa, että huomasin miehen hienon kellosysteemin keittiöharjassa monta päivää sen jälkeen, kun hän oli sen asentanut. En siis ole harjaa heiluttanut viime viikkoina. Minusta idea on tosi makea, nauran sille aina kun muistan asian. Kelloa voi soitella, jos joku tönöttää tiellä lattiaa harjatessa. Ja toki sitä voi soitella ihan huvin vuoksikin, omaksi ilokseen.

Kesälomareissua

vähän suunnittelimme. Miehen mielestä pyöräretki Vanhaan Vaasaan olisi riittävän kauas ulottuva reissu, mutta minä en lämmennyt ajatukselle. Vähän kauemmaksi haluaisin päästä. Kohteesta sovimme, mies merkitsi kalenteriin. Kaksi yötä poissa kotoa voi olla sopiva, kesän rientoja ja tekemisiä ajatellen se on riittävän pitkä aika. Meillä on tiedossa monta mukavaa paikallista puuhastelua kesän aikana, mutta niistä lisää lähempänä.

Viikonloppu

kulunee leppoisissa merkeissä. Huomenna harjoittelen ruotsinkielisiä virsiä sunnuntain messua varten. Ville Typpö on tulossa messuamaan seurakuntiimme ensi kertaa, ja Immanuelissa toivovat kanttoria silloin, joten minä olen menossa sinne ja mies tulee mukaani. Jos heittäydymme oikein ahneiksi, menemme jo ennen puolta päivää, niin että ehdimme oman seurakuntamme kahvipöytään ja toisen kerran vielä ruotsinkielisten kahville.

Eikä siinä kaikki kahvittelut. Kirkosta köpöttelemme Kivihakaan tyttärentyttären Tiutaun 2- vuotissynttäreille. Viemisinä haravia ja pyörän soittokelloja.

Mies maastoväreissä

Miehen kanssa

rukoilemme aamuin, illoin yhdessä. Se on siunattu, ihana asia. Alkaa olla iltateen aika. Mukavaa viikonloppua sinulle, arvoisa lukijani, Psalmista 126:

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat:
"Suuret ovat Israelin Herran teot!"
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.

 

jk. Eiköhän tuo mies lukenut minulle kuitenkin jotain lehdestään. No, tässä vaiheessa iltaa ja viikkoa olen siinä mielentilassa, että kaikki jutut ovat mielestäni äärimmäisen hauskoja ja nauroin kauan aikaa vesissä silmin. Miesparka ei kai oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella tällaisesta hohottajasta...