Kategoriat: Ajankohtaista

Kaunis näkymä Alskatin ruokalasta

Intouduin viime syksynä ottamaan vastuulle Lähetyshiippakunnan naistenpäivät meidän seurakuntaan. En toki yksin voinut enkä voisi mitään tehdä, mutta minä tapani mukaan olin pää kolmantena jalkana haluamassa niitä järjestää. Yllättäen sitten satuin menemään naimisiin tässä välissä, vaikka kysehän ei ollut suinkaan pakkoavioliitosta vaan vapaaehtoisuudesta puolin ja toisin.

Niinpä olenkin rukoillut

ja odottanut, miten selviämme urakasta, siis naistenpäivästä. Hoidimme homman, ja Jumalan armosta kaikki meni mitä parhaimmalla tavalla. Sää oli aurinkoinen ja kaunis, Alskathemmetin leirikeskus meren poukamassa odotti meitä saunoineen ja laitureineen ja kokki keittiössä pisti parastaan, niin että saimme herkutella aamusta iltaan.

Mailis Janatuinen, 70-vuotias lähetyskonkari ja kirjailija, opetti meille naiseudesta monia asioita Raamatun naishahmojen kautta. Erityisesti minua kosketti leskinaisen kohtalo. Samaistuin hänen elämäänsä ja itkin kuin vesiputous. Jumala on ollut uskollinen ja pitänyt minusta ja lapsistani huolen. Hän on ollut Isä lapsille oman isän sairastaessa vakavasti koko heidän lapsuutensa ajan.

Myös keskusteluissa

Pellavaa, villaa ja remmarit

toisten naisten kanssa käsitin, miten armollinen Jumala on ollut minua kohtaan alusta tähän päivään asti. Hän on antanut minulle jopa uuden aviopuolison rukousvastauksena kaipuuseeni. Ja minä vieläpä saan olla rukousvastaus miehelleni, mikä sekin tuntuu tosi makealta.

Teimme seurakuntamme naisten kanssa uroteon, ja se on Jumalan ihme. Mahdollisimman pienellä porukalla teimme mahdottoman ison työn. Yksi hoiti laskutusasiat, se sujui häneltä kuin rasvattu. Oli naisia, jotka kuljettivat vieraita asemalta, kirkkoon ja junalle. Oli mitä paras kanttori, joka säesti laulumme ja seurakunta lauloi niin että verhot heiluivat. Minulle lankesi juonto ja aamu- sekä iltahartaudet. Hoidin homman parhaani mukaan kaikkeni antaen.

Tänään aamuhartauden jälkeen palasimme neljän autolastin voimin seurakuntamme messuun, jossa keittiövastaavat olivat loihtineet maittavat eväät vieraittemme ja koko seurakunnan syödä messun jälkeen. Saimme saatella vieraamme kotimatkalle Jumalan siunausten saattelemana. Osahan lähti jo eilen, osa aamulla suoraan omaan seurakuntaansa tai kotiinsa eri puolille Suomea - Espoota ja Sodankylää myöten olivat naiset liikkeellä.

Uintilenkillä miehen kanssa - vielä on karua kevättä

Ja tämä oli vain sitä ulkoista!

Tulokahvit meille järjestäjille

Mitä sitten Jumala mahtoi tehdäkään Sanansa kautta, jota saimme kuulla sekä hoitavien virsien kautta, jää salaan, mutta paljon saimme. Ehdin minäkin saunoa ja käydä meressä moneen kertaan kumpanakin iltana. Ja sain kuunnella opetukset ja olla mukana kaikessa.

Pystytin myyntipöydän ompelemilleni tunikoille ja mekoille ja myin ne naistyön hyväksi pikkurahalla, että pääsen tekemään uusia. Muutakin pikkutavaraa vein ja rahaa kertyi sitäkin kautta työtä varten.

Messun jälkeen

olin kaikin puolin täysin finaalissa, lopen uupunut ja poikki. Nukkumiseni oli huonoa vieraassa paikassa, vastuukin tuntui ja miestäni kaipasin.  Kale kuljetti matkalaukkuni kotiin autossaan ja minä kävelin sinne mieheni kanssa. Mieheni on hienotunteinen. Kun minä lisään kävellessämme vauhtia, hän hiljentää vauhtini käsivarrellaan sanomatta mitään ja minun on pakko hiljentää. Se on hyvä.

Kotona vaihdoin vaatteet, oikaisin petiin ja vedin peiton korville. Mies keitti kahvia ja tarjoili vuoteeseen. Myöhemmin söimme hänen ostamaansa Janssonin kiusausta, hyvää oli. Taas punkkaan, nyt katsoimme Monsenin vaelluksen Norjan luonnossa. Minä torkahdin, mies nukahti. Hän kai väsähti minua palvellessaan ja nukkui täyttä päätä, kun minä jo piristyin ja aloin kirjoittaa. Olen odotellut hänen virkistymistään, että voisimme lähteä ulos ja lenkille, minä uimaan. Näköjään hän hilpaisi tiskaamaan, joten pian varmaan voidaan lähteä ulos.

Myöhemmin illalla

Töissä: LAPSET KEKSIVÄT ITSE KORKEUSHYPYN KÄPYMETSÄRETKELLÄ

Olimme lenkillä. Kävin uimassa ja paluumatkalla kuljeksimme pitkin kaupungin puistikoita. Mies kertoi pöhköjä juttujaan minulle ja minä nauroin väsyneenä kaikelle, mitä hän sanoi. Kotona mies keitti teetä, istuimme pöydässä nokakkain ja juttelimme. Elämämme on kotoista, tasaista ja turvallista. Tällaisesta minä pidän, tätä olen kaivannut ja halunnut.

Muutama ajatus

Mailiksen puheista:

- Vahvat tarvitsevat jonkin heikkouden, etteivät jyräisi toisia

- Joka osaa kuunnella, osaa myös palvella

- Suuri usko saadaan, kun Jumala vaikenee

Puhuimme myös sellaisesta, että kun Jumala lupaa tehdä jotain, hän myös tekee. Saatamme pettyä, että ei Jumala vapauttanutkaan minua esimerkiksi jostain pelosta, vaikka sanasta sain sellaisen lupauksen. Muutaman ajan kuluttua saatamme yhtäkkiä huomata, että minähän en ole enää pelännyt sitä, mitä aiemmin pelkäsin. Monella oli tällaisia kokemuksia. itsellänikin.

On aika

mennä nukkumaan. Huomenna on klo 8 työhön meno, ei siis kovin varhain onneksi. Ja mikä ihanaa: keskiviikko on vapaa vapun takia! Se on mahtavaa, saan lepopäivän. Loppuviikolla menemme katsomaan yhtä asuntoa. Jospa sen vähitellen löytäisimme. Olemme siis kyllä löytäneet ne asunnot, joita olemme käyneet katsomassa, ja tämänkin osoite on tiedossa, joten löytyy se! Sitä emme vain vielä tiedä, tuleeko tästä meille se uusi koti, jota etsimme.

Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

Minä ylistän sinua Herra, sillä sinä pelastit minut!

jk. Mailiksen luennot tulevat nettiin, laitan osoitteen myöhemmin, mutta saattavat löytyä jo nyt!