19.04.2019 - Pitkäperjantaina

Onpahan elämäni muuttunut kovasti viime vuosista. Minulla on nyt aviomies, joka asuu ja elää kanssani ja jonka kanssa voimme rukoilla aamuin illoin yhdessä. Hän huolehtii itsestään ja näköjään minustakin mitä parhaimmalla tavalla. Vastavuoroisesti minä lähden urhoollisesti hänen kanssaan joskus moottori- kone- tai vastaaviin museoihin. Mies on koulutukseltaan konealan diplomi-insinööri ja hänen maailmansa on siis tyystin erilainen kuin omani. Se on mielenkiintoista, meillä riittää puheenaiheita.

Siinä missä minä bongailen

tyhjiä tölkkejä kadun varsilta, hän näkee minun silmiltäni näkymättömät mutterit ja ruuvit. Mies kyselee jostain mastoista kulkiessamme. Minä en ole niitä huomannutkaan, vaikka olen asunut 34 vuotta Vaasassa. Mies on radioamatööri. Se on minulle vieras alue, en ymmärrä ollenkaan mistä hän puhuu kertoessaan taajuuksista ja muista kummallisuuksista, joista en ole koskaan kuullutkaan. Maailma on suurempi kuin vain yhden ihmisen näkemys ja tietämys, paljon laajempi.

Tänään mies toi minulle kahvit vuoteeseen, vielä toisenkin kupillisen. Ja hän keitti aamupuurot, jonka minä tavallisesti teen, kun nousen aiemmin. Puhumattakaan jalkojen voitelusta ja hartioiden hieromisesta ja selänpesusta. Tämä kaikki on ylellisyyttä enkä oikein ymmärrä, miten elämä voi näin muuttua.

Eilen olin aamuvuorossa

ja kohtalaisen naatti, kun tulin töistä. Mies oli imuroinut ja tehnyt kotitöitä. Lähdimme kiirastorstain messuun Kalastajankadulle, jossa on jokin luterilainen rukoushuone. Olisi pitänyt muistaa viime vuodesta, että siellä on LÄMMIN. Olin pukeutunut vähän liikaa, ja koska olin väsynyt, olin aivan hiestä märkä jossain vaiheessa. Kun sitten ymmärsin ruveta leyhyttelemään vihkosella, pääsin tasapainoon. Meillä oli kaksikielinen messu, ruotsinkieliset olivat mukana. Tänään menemme pitkäperjantain hartaushetkeen, joka on omassa seurakunnassamme.

Eilen käppäilimme

tutkimaan erästä myynnistä olevaa asuntoa, ulkoapäin vain. Meillä on nyt pari mahdollista, joiden ratkaisun puolesta rukoilemme, ellei sitten ilmaannu vielä lisää sopivampia. Onneksi ei ole kiirettä, mutta kiva olisi asettua niin, että miehelläkin olisi tilaa omille tavaroilleen ja pääsisimme kumpikin askartelemaan tahoillamme. Hän jotain radioihin tms liittyvää luultavasti ja minä kissoja ompelemaan. Nyt ei ole tilaa levittää kankaita ympäriinsä - eikä kyllä aikaakaan.

Huomisaamuna pinkaisemme junalle ja menemme tapaamaan äitiäni sekä sukuani Nivalaan. Palaamme pyhäiltana. Pääsemme siis luultavimmin myös pääsiäiskokolle, jota poltetaan sielläpäin. Ja varmaan näemme paljon omaisiani, mikä on mukavaa.

Onko meissä vielä Jumalan kuva,

kysytään Katekismuksessa, ja vastataan:

Ei, sillä Jumalan kuva kadotettiin, kun esivanhempamme eivät totelleet Jumalaa ja lankesivat syntiin. Heidän tahtonsa kääntyi Jumalaa vastaan, eivätkä he enää tunteneet Jumalaa oikein. Jumala on alkanut palauttaa kuvaansa kristityissä, mutta se on täysin ennallaan vasta taivaassa.

- Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, sillä se on tutkisteltava hengellisesti.-1 Kor 2:14

Päivän teksti

Seuraa minua -hartauskirjassa sanoo:

Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.-Luuk 23:34

- - Pitkäperjantain ristin ja sanoman äärellä on hyvä kysyä seuraavaa itseltämme: Sovitammeko vielä jotain elämässämme? Rankaisemmeko itseämme rikkomuksistamme?

Evankeliumin tähden meidän ei tarvitse sovittaa elämäämme Jumalalle. Jeesuksen risti riittää. Isä on vastannut Herramme pyyntöön `Isä anna heille anteeksi`. Isä jakaa meille sovituksen hedelmiä armonvälineiden ( =kaste ja ehtoollinen) kautta.

Kirkasta, oi, Kristus, meille, ristinuhri Golgatan. josta meille langenneille, loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä, aina kohti ristiä. VK 301:1.

Siunattua pääsiäisen aikaa, arvoisa lukijani!