Kategoriat: Ajankohtaista

2014

Niin on avioliittomme Sepon kanssa kaikin puolin virallinen! Meidät on vihitty maistraatissa, joten laillisesti olemme naimisissa ja perjantaina avioliittomme siunattiin seurakunnassa. Tänään hoidin tarjoilut kirkkokahvilla. Kaikki riitti siitä päätellen, että kakuista, pitsoista ja voileipäkakusta jäi kustakin viipale jäljelle. Nyt mies nukkuu vieressäni väsyneenä kaikesta juhlinnasta, minäkin nukuin kai vartin, mutta enempää en jaksanut, kyennyt enkä malttanut, joten ryhdyin kirjoittamaan.

Viime viikolla leivoin joka ilta kakun tai parikin. Voileipäkakut tilasin leipomosta ja leipäjuustoa Seppo nouti kaupasta pariin otteeseen. Perjantain otin vapaaksi töistä ja hyvä olikin. Silloin kuorrutin kakut, joista ei näemmä tullut yhtään valokuvaa ja nyt se on myöhäistä. Jos joku vieraista sattui ottamaan kuvan kahvipöydästä, niin lähettäköön minulle, kiitos!

Perjantaina aamulla menimme kirkolle Peken ja Krissen kyydissä. Takakontti täynnä kakkuja ja muuta rekvisiittaa. Viidenneksi tuli pääsuntiomme ja laitoimme penkit uuteen uskoon kirkossa niin että punainen pitkä matto tuli keskelle käytävää ja tuolit molemmin puolin. Pöydät kuntoon, muumilautasliinat pöytäliinoiksi ja hääparin pöytään äitini yli 60 vuotta sitten merkkaama liina.

Hommat hoidettuamme

2018

söimme tuomani salaatin ja Krisse kissahutti kahvit, jotka joimme kääretortun painikkeeksi. Sitten kotiin ja kampaajaystävä paikalle loihtimaan rouvalle kampausta ja elvytystä naamatauluun. Mies kauppaan ja kukkia hakemaan kukkakaupasta. Kaupan lohilaatikkoa lounaaksi iltapäivällä, vai päivällinenkö se oli.

Neljäksi taas kirkolle touhuamaan. Viideltä tulivat ensimmäiset vieraat. Luulin, että olemme mieheni kanssa takahuoneessa kunnes aika koittaa, mutta ehei. Törötimme eteisessä ottamassa vieraita vastaan kunnes tuli Voluntary Trumpet -alkumarssin aika ja kaikki vieraamme olivat tulleet. Yksi miniäni ja lapsenlapseni puuttuivat kutsutuista, olivat sairastuneet. Jani soitti cd:ltä musiikin ja me kävelimme punaista mattoa pitkin pastorin eteen. Mies jännitti, vaikka edes minä en sitä huomannut. Itse en enää siinä vaiheessa jännittänyt. Vanhin lapsenlapseni, 8v Eve, istui etupenkissä, antoi minulle virsikirjan ja piti morsiuskimppua toimituksen ajan.

2018

Pastorimme Otto Granlund

puhui hyvin ja luki valitsemiamme raamatunkohtia. Neljä virttä veisasimme, olin ne valinnut miehen kanssa. 340, 239. 240  ja 341. Läsnä olivat kolme veljeäni vaimoineen, neljä lastani perheineen, kaksi lapsuuden ystävääni, viisi täkäläistä ystävääni puolisoineen, miehen vanhemmat, veli vaimoineen ja sisar sekä miehen pari ystävää. Lisäksi seurakuntalaisia, kantaporukkaa.

Kun avioliiton siunaus oli ohitse, kävelimme eteiseen kanttorimme soittaessa Kuulan häämarssia, josta en kuullut mitään, vaikka se takuuvarmasti soikin. Saimme onnitteluja, seurakuntalaiset lähtivät pääosin kotiinsa ja paikalle jäi 50 ihmistä, joka oli maksimimäärä tuossa tilassa tarjoilua ajatellen, sillä vain yksi linjasto ja tarjoilupöytä on käytettävissä.

Mieheni toivotti

2018

vieraat tervetulleiksi ja kehotti hääväkeä kahville. Sen jälkeen pastori kertoi, mikä on Mikaelin luterilainen seurakunta. Vanhin poikani piti puheen, jossa hän ohjeisti miestäni äkkinäisiin tempauksiini sekä kehotti hankkimaan navigaattorin sen sijaan että luottaisi vaimonsa suunnistustaitoon. Hän rohkaisi äitään elämään ja nauttimaan elämästään miehensä kanssa, sillä he lapset kyllä pärjäävät ja selviävät. Sen uskonkin, Jumala on ollut armollinen perhettäni kohtaan.

2018

Ystäväni Aino

piti seuraavaksi pienen puheen. Kertoi kuinka olimme tutustuneet Ryttylässä, kun hän oli juuri leskeytynyt ja ollut ystävää vailla. Luulin, että puheet loppuvat siihen, mutta veljeni olivat sittenkin päättäneet kantaa sanaiset arkkunsa estradille ja vanhin veli oli valtuutettu kertomaan heidän siskostaan joitakin tosiasioita. Veli luki kirjeen, jonka lähetin hänelle armeijaan 41 vuotta sitten. Siinä tuli luonteeni näkyviin. Kauhean innostunut olin kaikesta jo silloin.

Totesin veljen puheen jälkeen, että puhetta on nyt tainnut tulla riittävästi, kun ne jotenkin osuivat minuun ja luonteenlaatuuni, ja sen jälkeen sitten otettiinkin valokuvia ja jatkettiin juttelua.

Yritin laittaa kuvia,

2018

että saisin niitä tänne sivulle, mutta en taas ymmärrä tämän koneen päälle yhtikäs mitään. Tyhmyys on iskenyt kai täysillä. Kamerahan minulla jäi kotiin itselläni häätilaisuudesta ja joitakin kuvia minulle on lähetetty, mutta enpä osaa niitä tänne laittaa. Laitan siis kakkosblogiini, sillä kännykässä niitä kuvia minulla lienee.

Hääjuhlasta vielä. Seurakuntalaiset olivat työssä monta tuntia, oli keittiöväkeä sekä suntioporukkaa, jotka hoitelivat tuolit ja pöydät omille paikoilleen vielä tilaisuuden jälkeen, niin että kaikki oli tiptop, kun lähdimme. Kaikki järjestelyt menivät niin nappiin kuin mennä voi. Olihan minulla koko viikon työlista, jonka mukaan toimin ja jota täydensin päivittäin. Pahvilappuja, joita olen leikannut kaurahiutalepaketeistä ja vastaavista, ihan niin kuin äitini tekee. Aikoinaan naureskelin äidin lappusille, mutta nyttemmin leikkaan innokkaasti pahvit käyttöön. Äidit ovat viisaita, heidän oppejaan kannattaa noudattaa.

Häiden lopulla pelimerkkini alkoivat mennä sekaisin. Hukkasin lahjakortteja ja menetin melkein yöuneni. Kortit löytyivät kotoa seuraavana päivänä. Käsilaukkuni jäi seurakuntaan, sen haimme vielä hääiltana, saimme Timpalta kyydin. Seurakunnan roskalaatikkokin tuli tutkittua perinpohjin lahjakortteja etsiessä, mutta tällä kertaa en lähtenyt itse asialle, vaan aviomies ja poika saivat likaisen työn.

2018

Nyt on hyvä mieli,

kun juhlat on juhlittu. Minulle sopii paremmin olla jossain muussa roolissa kuin juhlan kohteena. Oli suuri kiusaus mennä siivoamaan lapsenlapsen lattialle pudonnut kakkulautanen lattialta, mutta aviomies esti aikeeni. Olisin tehnyt sen tuossa tuokiossa, mutta toki sotkut tulivat siivotuksi ilman minuakin. Muutakin avun tarvetta huomasin ja yritinkin toimia, mutta jälleen minut estettiin. No, tänään sain sen sijaan kirkkokahveilla touhuta sydämeni kyllyydestä.

Huomisen olen ottanut vapaaksi. Olisi pyykkivuori selätettävänä ja muuta kotipuuhaa. Seuraava rukousaiheemme on löytää yhteinen, vähän isompi koti. Yhtä kävimme katsomassa, mutta vielä on toinenkin kiikarissa. Tämä koti on oikein ihana, mutta tarvitsemme yhden huoneen lisää, sillä nyt miehen tavarat ovat laatikoissa makuuhuoneessa ja itse nukumme olohuoneen levitetyllä sohvalla. Ja täällä ovat lähinnä minun tavarani esille. On mukavaa sisustaa yhteinen koti yhdessä ja se lienee seuraava projektimme. Nyt on aika kiittää onnistuneista hääjuhlista, esirukoilijoista ja toimijoista ja pyytää johdatusta tuleviin askeliin. Suuri kiitos kaikille!

Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi, arvoisa lukijani, nyt ja aina!