Kategoriat: Ajankohtaista

2018 -Caminolla, Portugalissa

Arvoisa lukijani: olen mennyt naimisiin, jos et ole sattunut asiaa havaitsemaan toisesta blogistani! Tässä minä vaan kuuntelen häämusiikkia ja nautin rouvanpäivistä vajaan kolmen leskivuoden jälkeen.

2015

Häämusiikkia kuuntelen sen takia, että meillä on vielä varsinainen hääjuhla edessä. Siis avioliiton siunaus, mikä on meille kahdelle ehdottoman tärkeä asia. Itse vihkiminenhän on juridinen asia, johon ei liity siunaamista, mutta kristittyinä me haluamme ennen kaikkea Jumalan siunauksen. Käytännön syistä menimme jo vihille, sillä Seppo, tämä aviomieheni, asuu Keski-Suomessa ja on muuttamassa nyt Vaasaan. Itselläni säilyy oma sukunimeni. Myöskään etunimeni ei muutu, siitä oli yksi lapsistani huolissaan. Ilmaisi, että olisi aika outoa, jos olisinkin yhtäkkiä vaikkapa Ritva Hakkola. No, ei pelkoa, suunnittelen kantavani vanhaa tuttua nimeäni loppuelämäni.

2014

Vihkitilaisuutemme meni hyvin. Todistajana oli vanha, rakas ystäväni Leena miehineen. Meillä oli häälahjakin odottamassa - sen oli tuonut ihana entinen naapurini sinne meitä odottamaan, kun oli työpaikallaan kuullut minun menevän naimisiin. Kiitos, Katjuska!

Mieheni pelkäsi möhlivänsä jotenkin tilaisuuden. Laittavansa sormuksen minulle väärään sormeen tai jotain. Hän hätäili ihan turhaan. Minä poloinen en sen sijaan ymmärtänyt ollenkaan hermoilla, vaikka olisi ollut syytä. Kun olisi pitänyt sanoa TAHDON, sanoin VÄÄRÄN SANAN eli KYLLÄ. Huomattuani notaarin hämmästyneen ilmeen, sanoin OIKEAN sanan, eli TAHDON. Sen jälkeen pyysin vielä ANTEEKSI.

2015

Jälkeen päin olen kuolemaisillani nauruun aina kun muistan tuon tilanteen. Mutta vihkitodistuksen me saimme, joten notaari ymmärsi kyllä, että suostun naimisiin. Ei pitäisi olla liian varma, että hallitsee tilanteen. Pitäisi harjoitella, mutta sekös olisi käynyt mielessäni. Ehei, jännitin lähinnä pyörtyykö miesparkani ja kai hän melkein pyörtyikin, kun huomasi, miten monisanaiseksi ryhdyin, vaikka hän antoi jo malliksi oikean vastauksen.

Tässä on nyt sitten harjoiteltu naimisissa olemista pari päivää. Ja monenlaisia tunteita on liikkunut ja liikkuu sisimmässä. Itkeäkin on pitänyt, siis minun. Luultavasti tulevina aikoina nousee vanhoja muistoja mieleen ja ne on käytävä läpi. Onneksi voin puhua kaikesta Mieheni kanssa. Ja me rukoilemme yhdessä aamuin, illoin. Meillä on yhteinen usko.

2015
2015

Ehkä joku miettii kuumeisesti, mikä tämä Seppo oikein on. Kerron siis jotain, ettei kukaan tikahdu uteliaisuuteen. Aloimme kirjoitella kristillisellä deittipalstalla. Minuun tekee vaikutuksen, jos mies osaa kirjoittaa. Ja Seppo osaa. Siispä kirjoittelimme päivittäin. Sitten aloimme soitella ja myös tapailla.

Meillä on samanlaiset arvot, toiveet ja unelmat hyvin pitkälle. Olemme tyystin erilaisia. Minä olen nopea, tehokas ja äkkinäinen. Seppo on rauhallisuuden perikuva, harkitsevainen ja tuumiva. Kumpikin pidämme kävelystä ja luonnosta. Olemme melkein päivälleen saman ikäisiä. Minä laitan ruokaa, Seppo tiskaa. Minä olen rohkea pöhköyteen asti, Seppo ei.

2015

Tänään olimme kirkossa tapamme mukaan. Palatessa kävimme syömässä kaupungilla. Näin erään muinaisen hoitolapseni isänsä kanssa. Tunnistin heidät heti, vaikka viime näkemästä on kai 20 vuotta. Taas muistoja pyöri mieleeni. Nyt vaan sulattelemme ruokaamme ja odotamme keskipojan perhettä kylään myöhemmin illalla. Lupasin kalakeittoa. toivottavasti se onnistuu.

Näinä viikkoina ja kuukausina minua ovat kantaneet ystävien rukoukset sekä seurakunta, jossa käymme. Seurakunnan merkitys on kirkastunut, tarvitsemme toisia ihmisiä, Jumalan sanaa ja sen rohkaisua ja johdatusta. Kiitos kaikille puolestani/puolestamme rukoileville. Kun jotain uutta ja ihanaa aukeaa elämässä, se ei tarkoita vaikeuksien loppumista, vaan uusia haasteita. Niiden edessä me Sepon kanssa olemme. Ja Jumala viisaudessaan on järjestänyt niin, että näen selvästi, että ilman Häntä en selviä, vaikka tuo puoliso olisi/on kuinka ihana ja sopiva.

2015

Psalmin 23 sanoin toivotan Jumalan siunausta, arvoisa lukijani! - Uusia kuvia on jonkin verran toisessa blogissani (www.phakkola.wordpress.com). Tänne saan niitä sitten, kun nuorisoni ehtii auttaa minua.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.  Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun
asti.