Kategoriat: Ajankohtaista

1992 tai 1993

Olenpa kiitollinen, että minulla on tämä viikko talvilomaa! Olkoonkin, että ansaitsematonta, siis palkatonta, mutta en olisi tänään kyennyt menemään kyllä töihin, jos olisi pitänyt. Pääni ja kroppani vaatii lepoa.

Olin viikonlopun äitini luona, mikä tarkoittaa sitä, että tapasin siellä tai veljieni luona lähes 20 sukulaista tai ystävää. Veljiä, heidän perheitään sekä ystäväperheen. Se on mukavaa, on ihanaa, että on sukulaisia. Mutta pääparkani oli aivan räjähtänyt, etenkin lauantaiaamuna. Selvisin siitä kuitenkin esirukousten ja Jumalan armon avulla. Veljeni auttoi osaltaan myös, sillä olin hänen luonaan saunomassa lauantai-iltana ja hän jyräsi nyrkeillään hartioitani saunan jälkeen niin, että jopa kiersi veri päässä ja saatoin nukkua yöni.

Eilisiltana palatessani junalla, se hyytyi jonnekin Kokkolan eteläpuolelle. Toista tuntia henkilökunta teki töitä, ja viimein juna nytkähti liikkeelle. Seinäjoelta saimme kuljetuksen Vaasaan. Tilataksissa oli niin aluksi niin kuuma, että meinasin pökertyä. Viimein lämmitystä vähennettiin ja aloin voida paremmin.

Kotona painelin suihkuun, söin pari tukevaa voileipää, kuuntelin Anna-kirjaa ja painuin nukkumaan. Lisäsin lääkerepertuaariini melatoniinia, ja nukuin yöni makeasti unia näkemättä, tai ainakin muistamatta.

Kävin tässä välissä asioilla. Mikkelssonin luona hierottamassa selkäjumejani, joita taas riitti kamalasti. Varasin uuden ajan ensi maanantaille. Sen jälkeen käväisin Toivon Tähdessä katsastamassa erästä mekkoa tiettyyn tarkoitukseen, mutta siellä ei ollut sopivia yhtä ainoaa. Sen jälkeen marssin tänään avattuun uuteen SPR:n kirppariin, josta löysin yhden kauniin. Mutta se oli liian pieni. Nyt tosin mietin, että jos sitä tuunailisin hiukan, niin kenties siitä saisi mukiinmenevän. Jos huomenna vielä tuntuu siltä, käyn tempaisemassa sen mukaani.

Välillä kävin kotosalla tekemässä ruokaa ja sohvailemassa. Luin Raamattua useita lukuja, sillä viikonlopun aikana jäi väliin, kun oli sellaista härdelliä ja päänsärkyä. Oli tosiaan aamullakin, siis päänsärkyä. Silloin soitin Serajalle ja rukoilimme. Siitä sain voimaa ja lähdin nastakengillä kopsuttelemaan maailmalle. Nastakengät ovat kyllä mitä mainioimmat kapistukset näillä liukkailla. Osa kaduista on toki jo sulana, mutta toinen osa kuin luistinrataa.

Iltapäivällä eli äskettäin siis kävin vielä yhden asian hoitamassa kaupungilla. Palatessa vein pyykit koneeseen. Suunnittelen banaanileivän tekoa. Se on oikeastaan kakkua, vaikka leiväksi sanotaan. Aion jatkossa leipoa terveellisiä pöperöitä, vaikka niinhän olen pyrkinyt tekemään tähänkin asti. Välillä tulee vaan surkeita lankeemuksia. Jokin ilta sitten tungin muun muassa kolme isoa suklaakeksiä kitaani. Yhden kerrallaan sentään, mutta en viitsinyt jättää loppuja kärsimään kaappiin, kun ensimmäiseen upotin hampaani. Olihan se hyvää, ei sitä ole kieltäminen. Tuollaisia herkkuja ei sovi hankkia, heikolla hetkellä ne häviävät sen siliän tien omaan mahaani. Turha höpistä vierasvaran tarpeellisuudesta, itse ne syön kuitenkin.

Saan illansuussa Amekin ja Krissen luokseni iltapäiväkahville. Aiomme tehdä vihkoja kahvittelun ohessa naistenpäiville. Niitä on jo tehtynä, mutta lisä ei ole pahitteeksi. Ei tarvitse kenenkään sitten itkeä sen takia, että jäisi ilman vihkoa, kun tulee nauttimaan Alskatiin huhtikuun lopussa Mailis Janatuisen opetuksesta ja haluaa kirjoittaa muistiinpanoja itseään varten.

Kuvien siirto on vielä kesken tällä uudella koneella. Sen vuoksi laitan vanhoja kuvia, mutta onhan niissäkin katsomista. Nyt pyykkitupaan ja sitten sohvailemaan Isä Matteon ajaksi.

Lopuksi vakava ajatus Matteuksen lopun ajan tekstistä, luvusta 24:12,13:

Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Viittaan New Yorkissa hyväksyttyyn lakiin. Se antaa luvan abortoida syntymässä olevan lapsenkin. Hilary Clinton mm. sanoo, että sen takia näin voi tehdä, koska syntymättömällä lapsella ei ole ihmisarvoa. Te jotka osaatte lukea hyvin englantia, tutkikaapa asiaa sikäläisistä lähteistä. Itse kuulin asiasta ystävältä, joka kuuntelee Amerikan uutisia. Meidän uutisemme eivät kerro näistä asioista, eivät kai katso aiheelliseksi.

Jumala ei anna itseään pilkata, vaan vääryyden tekemisestä seuraa aina rangaistus. Ihmiset vain luulevat, ettei niin tapahdu, jos rangaistus ei tule heti. Mutta se tulee - viimeistään viimeisellä tuomiolla. Herra meitä kaikkia armahtakoon, niin että uskomme Häneen ja tottelemme hänen sanojaan ja käskyjään.

Herran haltuun, arvoisa lukijani!