12.01.2019 - Vapaapäivän ihanuutta!

Nastakengät eiliselle Vestiksen reissulle olivat täysosuma. Keli oli liukas, vaikkakin paikoin kadut olivat hyvin hiekoitetut. Nastakengillä oli helppo napsia menemään. Sääkin oli mukava, ei kylmä, kuten oletin. Vain Isolahden paikkeilla, jossa kävelytie kulkee lähellä merta, tuuli oli navakka ja puiden oksia oli lennähdellyt kävelytielle. Olin pukeutunut säähän sopivasti, en liikaa, joten senkin puoleen oli rattoisaa kävellä.

Osan matkaa

juttelin äidin kanssa puhelimessa. Hän mainitsee joka kerta minun tuloni käymään luonaan ja odottaa sitä kuin kuuta nousevaksi. Menossa olen, viikon kuluttua. "Päätarkkailija", kuten äitini oli ilmaissut sukulaistytölle. Tämä "päätarkkailija" tapaa tutkia äidin jääkaapin ja poistaa sieltä vanhentuneet ruuat, pyyhkiä mikrouunin, astianpesukoneen, pyykkikoneen tarpeen mukaan, vaihtaa verhoja, jos äiti haluaa ja selvitellä vähän hänen vaateasioitaan sekä hoitaa äidin jalat. Tätähän itsekin toivoisin sitten, jos elän vanhaksi ja tarvitsen apua.

Vanhusten ruokapalvelu

on mitä mainioin asia. Jos muisti alkaa heiketä niin ettei ihminen välttämättä muista, milloin on syönyt, kun ei ole ruokahalua, ja ruuanlaitto on muutenkin hankalaa, suosittelen kenelle tahansa ottamaan kotiin tuotavan valmiin ruuan, sikäli kuin se myönnetään. Äidilleni se tuodaan joka päivä. Näin hän voi syödä heti aamulla osan ruuasta lämpimänä ja myöhemmin iltapäivällä lämmittää loput mikrouunissa. On parempi, että se tuodaan joka päivä, niin elämä on säännöllistä ja läheiset tietävät, että ravinto on monipuolista ja sitä on saatavilla.

Jotkut valittavat,

että kyseinen tuontiruoka ei ole maukasta. Luulen, että osittain syynä voi olla se, että vanhukselle ei välttämättä ruoka maistu. Voi olla mieliala matalalla ja kuka silloin nauttisi ruuasta, vaikka se olisi kuinka hyvää! Ihmisen aistit heikentyvät, ruoka ei maistu enää hyvälle eikä paljon millekään. Se on elämän laki sekin, lähtövalmisteluja.

Oma äitini

on hyvässä kunnossa ja pärjää hyvin, sillä veljeni käy joka aamu ja muulloinkin päivän mittaan tarpeen mukaan hänen luonaan. Toisetkin veljeni vierailevat. Vanhin veljeni oli yöpynyt juuri äidin luona ja äiti siitä innoissaan oli lämmittänyt takkaa niin ettei poika palellut. Aamullakin tuvassa oli ollut vielä 25 astetta lämmintä. Velipoika oli ollut sulamista vaille.

Lisäksi äidin lapsenlapsenlapset käyvät äitinsä kanssa melkein päivittäin ilahduttamassa äitiä. Muutaman kuukauden ikäinen vauvakin tuntee jo äidin ja hymyilee ja juttelee äidille ja äiti voi pitää häntä sylissä. Äidin lapsenlapset siivoavat käydessään, ja on monia muitakin sukulaisia ja jopa lapsuudenystäviä, joita äiti tapaa.

Minun mummuni,

joka asui perheessämme, oli 80-vuotiaana aika puhumaton ja dementoitunut, ja kun sen muistan, niin olen kiitollinen, että äitini on ensi viikolla 84 vuotta täyttävänä vielä erittäin puhelias ja pirteä ja nauttii monista elämän asioista ja on kiitollisella mielellä. Ja hän muistaa hyvin sellaiset asiat, jotka ovat hänen sydämellään.

Elämässäni

tapahtuu muutoksia. Työni Setlementin Arkipajalla loppuu tämän kuun jälkeen. Kyse on rahasta, tai sen puutteesta. Tiedän, että minut olisi haluttu pitää siellä jatkossakin, mutta minulle ei ollut yllätys, että joudun lähtemään. Pari päivää aiemmin, kun sain tiedon asiasta, mieleeni tuli, että jos olen tehnyt sen työn, mitä varten minut lähetettin Arkipajalle tuohon ihanaan työpaikkaan ja ylipäänsä Setlementtiin, joka on suurenmoinen työnantaja esimiehineen, niin on aika siirtyä eteenpäin.

Siispä

olen varannut ajan TE-keskukseen ja Setlementin ura-palveluunkin olen menossa. Haluni on päästä vielä töihin, sillä eläkeikään on aikaa vielä kai viitisen vuotta. Mutta aika näyttää, avaako Jumala minulle uuden työn vai ei. Mutta sen tiedän, että kävi niin tai näin, Jumala johdattaa voimallisesti elämääni. Minulla on siitä vankkaa kokemusta koko elämäni ajalta. Jumala ei petä, hän on uskollinen ja koska asiani ovat hänen edessään, kaikki menee parhain päin. Minulla on rauha näissä ja kaikissa elämäni asioissa.

Kodin raivaus

on edennyt rivakasti. Eilen järjestin ulkovarastoa. Kasa tavaraa odottaa kirpparille vientiä tänään. Kateissa oleva toppatakki ei ole varastossa! Missä se mahtaa olla? Ehkä kodin sisäpuolella on vielä jokin salaloukko, joka minulla on löytämättä. Mutta varasto siistiytyi huomattavasti!

Tuvan puolella samoin olen tehnyt pieniä muutoksia. Joitakin tauluja olen ottanut pois, hevospeili seinältä lähtee kirpparille, roskiin heitettävää on samoin löytynyt. Olo kevenee, kun asioihin tulee järjestystä. Kuka ihme täällä sotkee?

Sain ommelluksi

15 penaalia ja olen leikannut lisää kankaita, jatkanen ompelua tänään. Pitää toimia, kun virtaa ja motivaatiota riittää. Kun jälkimmäinen loppuu, en kykene tekemään mitään. Nykyisin jopa makaan sohvalla aika ajoin virkkaamatta, kutomatta, lukematta. Eikä se huolestuta minua ollenkaan!

Ruttuiset kankaat suoristuvat helposti, kun leikkaan penaalit valmiiksi, kostutan niitä hiukan ja laitan pinoon yöksi. Aamulla kaikki ovat vielä vähän kosteita, mutta suoria kuin silitetyt.

Imurointia

on luvassa tänään. Samoin virsien harjoittelua huomista messua ja kanttorin hommaa varten. Lisäksi otan vastaan erään joululahjani, joka on pitsa hyvässä seurassa iltapäivällä - pojan ja hänen vaimonsa kanssa!

Päivän sanaa:

Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut". -1. Moos 32:28

- - Sinullakin on menneisyys, joka helposti määrittelee sinua. Sinulla on uusi nimi, jolla sinua on kutsuttu tai jonka olet itsellesi antanut. Jaakob oli Pettäjä. Joku toinen kantaa nimeä Pelkuri, Surkimus, Laiminlyöty, Himokas, Uskoton... Minkä nimen kanssa sinä tänään painit? Ratkaisevaa ei ole nimiesi laatu tai menneisyytesi teot vaan se, että saat kaiken Kristukselle tunnustaa. Suurin taistelu ei ole kiillottaa nimeäsi, vaan että sinulle kelpaa ja riittää Kristuksen kasteesi hetkellä antama uusi nimi. Suurin voittosi ei ole kukistaa huonoa omaatuntoasi, vaan levätä Kristuksen omakseen voittamana.

Olet Jumalan kansaan liitetty, Nimesi on Israel (Gal 6:9). Et sinä eikä maailma voi määrittää, kuka olet. Luojasi, Lunastajasi ja Pyhittäjäsi sen sinulle tänäänkin ilmoittaa: "Nimesi on: Armahdettuni, Valittuni, Rakkaani, Iloni, Lapseni, Omani." -

https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/

Otin maanantain vapaaksi ja lähden vähän reissuun. Seuraava kirjoitus onkin siis toisessa blogissa, mikäli kirjoitan junassa. Siunattua viikonloppua sinulle, arvoisa lukijani!