Kategoriat: Ajankohtaista

Aamuinen lukemistoni

Hmmh, varhainen aamuni alkoi tosin niin varhain, että nyt olisi oikeastaan lounasaika. Mutta koska punkkasin sohvalla äskeiseen hetkeen asti, eli puoli yhdeksään, niin olkoon, varhainen aamu nyt on. Moni vielä nukkuu eikä aio herätä pitkään aikaan, koska on viikonloppu.

Työt alkoivat

keskiviikkona, joten oli vain hauskaa, että heti kohta alkoi viikonloppuvapaa joululoman jälkeen. Huomenna on tyttären kastepäivä, josta on 30 vuotta ja huomenna on samoin JM:n hääpäivä, 12 vuotta muistaakseni. Lapseni alkavat olla kovin aikuisia!

Uimassa

kävin pari päivää sitten kuten viime kerralla kirjoitin. Jälleen tarvitsin ulkopuolista apua kuten edellisenäkin päivänä. Olin valmiina syöksähtämään suihkuun ja uimaan kunnes huomasin, että uikkareita ei ole missään. Tai siis on, mutta vain kotona. Sattuipa nurkan takana olemaan tuttu rouva T. Arja, joka kävi vuokraamassa minulle uikkarit. Siitä tuli mieleeni, että minun pitäisi hankkia uusi uimapuku. Lainaamani tuntui paljon napakammalta kuin omani.

Uidessani

Jouluajan lomalaisia mummolassa

lasken kymmeneen, eli teen 10 kierrosta. Yleensä menen sekaisin viimeistään viiden kierroksen paikkeilla. Nyt keksin pettämättömän laskutavan. Jokaisella lienee oma tapansa muistaa asioita, minä käytän usein vuosikalenteria. Se paukutettiin päähäni kansakoulussa ja näen sen silmissäni, kun vain kurkkaan sisäänpäin, joten ei sitä tarvitse mukana kantaa ja hankalaa se olisikin uidessa.

20 yli kaksi olin uinut 3 kierrosta, siihen asti oli helppoa. Siis 20.3. oli kolme kierrosta uituna. 25.4. neljä kierrosta, 29. toukokuuta viisi kierrosta ja niin edelleen. Syksyn mittaan pääsin siis perille! -Mahtoiko kukaan lukijoista pysyä samoilla kärryillä kuin minä?

Kun lähden kotoa jonnekin ja kello on varttia vaille kolme, muistan sen siitä, että kalenteri näyttää 15. maaliskuuta (15 kohti kello kolmea). Eikö ole lapsellisen helppoa, ylilelliä, kuten Vaasassa sanotaan! Lainasin kerran kirjaa, jossa neuvottiin muistisääntöjä. Tuo ei ollut siellä, mutta jostain olen keksinyt, että tämä auttaa minua muistamaan. Ainakin toisinaan ja silloin, kun haluan välttämättä muistaa.

Olen ollut hajamielinen

viime aikoina. Kävin kaupungilla ja tarkoitukseni oli mennä ostamaan Tee tree -tippoja. Sirkkel soitti ja kävelin puhellessamme - kotipihassa muistin, että minunhan piti vielä kauppaan. Eilen sitten muistin tipat, jonka jälkeen olin menossa kirjastoon. Jälleen laukkasin kotiin ennen kuin kirjasto välähti mieleeni. Tänään sitten suorinta tietä sinne kirjastoon ja varminta on, etten sen jälkeen kuvittele käyväni muualla. En muista kuitenkaan. Tee tree -tipoilla yritän taltuttaa punaista plänttiä poskessani.

Viime vuonna

sain kävelytavoitteeni täyteen, mutta hilkulle meni, 2200 km. Tälle vuodelle asetan kunnianhimoiset 2400 km, mutta se vaatii sisukkuutta. Kaksi flunssaa verotti kolme viikkoa kerrallaan menneenä vuonna kävelemismahdollisuuksia, joten vastaavasti toisina aikoina on käveltävä enemmän. Ja paussin jälkeen saattaa tihkaista lähteä liikkeelle. Mutta kun on tavoite, se auttaa asiaa.

Tälle päivälle

olen suunnitellut tekemistä. Aloitin itse asiassa jo aamuvarhain. Järjestin yhtä kirjahyllyä ja siivosin makuuhuoneen kaappia. Kaksi juttua on hukassa ja se suututtaa sen verran, että jotain on tehtävä. Toinen on kaksi uimalippua, jotka panin VARMAAN PAIKKAAN joulukuulla. Sitä paikkaa en ole vielä löytänyt. Toinen hukassa oleva on paksu, pitkä toppatakki. Se ei mahdu pieneen tilaan, joten on aika noloa, etten ole sitä löytänyt etsinnnöistäni huolimatta.

Kerran jo luulin löytäneeni ja toin saaliin, mustan jätesäkin, voitonriemuisena varastosta eteiseen. Seuraavana päivänä kaivoin takin esiin, mutta löysinkin makuupussin. Se siis muuttui makuupussiksi yön aikana ilmeisesti... Eli varastolle on mentävä tuijottelemaan seinillä roikkuvia säkkejä ja pusseja ja toivoa löytyvän. Se takki on/olisi suloisen lämmin kovilla pakkasilla, joita ei onneksi juuri nyt ole.

Haluaisin myös

käydä läpi jotain laatikkoja, esimerkiksi valokuvalaatikon ja liimata kuvia albumiin. Ja ennen kaikkea haluan olla kriittinen ja viedä kaiken itselleni tarpeettoman pois nurkista tilaa viemästä.

Eilen sain viimein

ommelluksi 7 penaalia. Mukavaa hommaa, mutta jos ei ole motivaatio kohdallaan, mitään ei synny. Minulla on nyt niin paljon ajatuksia, ajateltavaa, että en saa oikein mitään aikaiseksi.

Tässä istuessani vaivaa häntäluu, 13 kk sitten täräyttämäni ja edelleen oireileva. Sen lisäksi selkä oikean kyljen puolelta on kipeä. Ehkä se tarvitsisi lepoa enemmän kuin liikettä, mutta hulavannetta olen veivannut iltaisin puoli tuntia. Olen myös päässyt iltasyömättömyysrytmiin jälleen, mikä sopii minulle ihmeen hyvin. Siis jos en aloita sitä syömistä kuuden jälkeen. Jos aloitan, sitten pätee vanha sanonta: kun on pankki ryöstetty, voi yhtä hyvin ajaa päin punaisia. Tosin minulla ei ole enää autoa, joten se on vaikeaa, ellen sitten ensin ryöstä sitä autoa.

Käsitöinä teen

Pikkupoikani 26v sitten

yhtä vauvanpeittoa, valkoisesta ja harmaasta. Sille on tilausta myöhemmin tänä vuonna ja virkatessa ajatukseni ovat väistämättä mukavia. Milloin mitäkin.

Innostuin kyllä noista penaaleistakin taas niin, että kenties teen niitä sen sijaan, että tonkisin laatikkoja. Mutta ellen kohta lopeta kirjoittamista, kaikki muu jää. Päivän sanaksi:

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät." -Joh 13:7

Jos sinulla sattuu olemaan sama musiikkimaku kuin minulla, niin nautit seuraavasta Bachin musiikista. En muista, missä tilanteessa olen sitä elämässäni kuunnellut, mutta aina se herättää minussa hyvän, levollisen ja suloisen olon:

https://www.youtube.com/watch?v=6JQm5aSjX6g

Siunattua viikonloppua, ja tervemenoa messuun sunnuntaina, arvoisa lukijani! Minäkin olen menossa; tällä kertaa Seinäjoelle pastori Ville Typön virkaanasettamismessuun.