Kategoriat: Ajankohtaista

Ensimmäinen kupillinen sentään pöydän ääressä

Uusi vuoteni alkoi kosteasti. Kaadoin kupillisen kahvia sohvalle ynnä vaatteilleni ja jouduin pesutupaan heti aamutuimaan. Se oli minulle oikein. Kuka käskee syödä ja juoda sohvalla sen sijaan että istuisin ihmisittäin pöydän ääressä. Mutta kun sohva niin vetää puoleensa!

Eilisiltana

oli melkoinen myräkkä. Luulin sen olevan vielä hirmuisempi kuin se olikaan. Tuvassani tuuli ulvoi niin että luulin talon kaatuvan, vaikka ikkunat olivat kiinni. Sentään älysin käydä katsomassa eteisen ikkunaa ja sehän oli lennähtänyt selälleen! Lukitus esti ikkunan sulkemisen kunnolla ja kesti vähän aikaa ennen kuin keksin mistä kiikastaa. Sen jälkeen tuvassa tyyntyi. Mieleen tuli possuparat, joiden kehnot talot Sepe-susi kaatoi. Onneksi Veli Pontevan talo oli rakennettu viisaasti niin että toisetkin pääsivät sinne turvaan.

Vuotuinen

oksennustauti se aina viitsii tulla pilaamaan mukavia vierailuja. Tänään lapsenlapsen piti tulla yökylään, mutta perheessä kiersi tauti, niin että väen pitää nyt vaan pysyä omin nokin kotonaan. Vaikka kyllähän se mokoma tauti tarttuu, vaikka kuinka karttelisi. Mutta ei sitä viitsi tieten tahtoen itselleen ottaa ja sitten taas viedä eteenpäin.

Kun en saanut

Tässä ensimmäinen ostoskierrokseni, ja osa ostoksista

vierasta, kaivoin kankaat esiin alkaakseni ommella penaaleja. Sää tuntui ikävältä lähteä ulkoilemaan, mutta jostain sain puhtia niin paljon, että lähdin kuitenkin. Liukuesteet tekivät kävelystä vakaata eikä sää ollutkaan niin surkea kuin sisällä luulin.

Olen viikon ajan aikonut T:lle penkomaan pehmoleluja sekä lasten paitoja. Tein huippulöytöjä niin paljon, että mietin, millä kuljetuksella saan ne kotiin, pitääkö ostaa säkki ja hiippailla kuin joulupukki kotia kohti. Mutta kuinka ollakaan, ystävällinen vanha tuttu, A. Ulikki otti kantamukseni autoonsa ja lupasi tuoda huomenna minulle. Näin asia hoitui parhaalla mahdollisella tavalla. Näin järjestyvät kaikki elämämme asiat, kun Jumala saa meitä johtaa ja rukoillen kuljemme, sillä hän lupaa:

Asia on Hänen edessään, odota Häntä!

Olipa erikoisen pimeää, katuvalot eivät olleet käytössä

Joulun aikana

olen päästänyt laiskuuttani ruokakulttuurini Retuperälle - missä se sitten lieneekään. Mikä tarkoittaa, että olen syönyt enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Erityisesti illalla. Erityisesti suklaata ja muuta hyvää. Mutta vähitellen aion päästä takaisin ruotuun. Iltasyönnin jätän, mutta päivällä syön sen verran kuin tekee mieli.

Sain sukulaisilta - kiitos M. Irjam - tyrnimehua pakasteena, ja sitä olen nauttinut aamuisin hunajaveteen sekoitettuna - hyvää! Jospa se pitäisi flunssan loitolla kevätpuolen.

Jos huomenna vielä kävisi niin hyvä säkä, että narraisin itseni uimahallille pitkästä aikaa, niin se vasta olisi hieno juttu. Epäilen kyllä, mutta kerron myöhemmin, miten kävi. Jos vaikka saisin potkua hommaan paremmin, kun sanon aikomukseni ääneen.

Niistä kahdesta kerrasta, jotka olin

uimassa

Töissä aloitin kokoamaan vauvanpeittoa

kai marraskuun puolella, jäi oikein hyvä tuntuma. Uinti oli helppoa ja mukavaa. Mutta sitten alkoi flunssailu ja uintihommat tyssäsivät. Sain punaisen ihottuman poskeeni - ehkä se ei johdu uimahallista, sillä johan siitä on aikaa. Kuitenkin olen tilannut tänään ajan lääkärille, että saisin apua sen paranemiseen.

Pitäisiköhän kokeilla ikivanhaa konstia. Pissahan se kuulemma on ollut lääke moneen ihottumaan ennen vanhaan, kun ei juuri muita kuin luonnon lääkkeitä ollut käytettävissä. Ei nyt oikein huvita kokeilla kuitenkaan. Vaiva ei ole NIIN paha.

Katekismuksesta:

Me rakastamme Jumalaa yli kaiken siten, että turvaudumme yksin häneen Jumalanamme ja mielellämme omistamme elämämme hänen palvelukseensa.

Matt. 22:37: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.

Me luotamme Jumalaan yli kaiken, kun uskomme elämämme kokonaan hänen haltuunsa ja luotamme hänen apuunsa kaikissa tarpeissamme.

Sananl. 3:5: Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

Uusi vuosi on alkanut,

Jumala siunatkoon kaikki sen vaiheet niin sinun kohdallasi, arvoisa lukijani, kuin minunkin!