30.12.2018 - Pyhäillan rauhaa

Päivät soljuvat leppoisasti. Olen nauttinut joulun ajan vapaista päivistä. Seurakunnan messuja on ollut useita ja monena päivänä olen ollut lasten tai muiden sukulaisten luona kyläilemässä. Ja on ollut aikaa loikoa kotona, lueskella ja laiskotella.

Tänään

messuväkeä olikin runsaasti. Itselläni oli kanttorivuoro. Soittelin välillä ihan niin kuin pitää, toisinaan tein virheitä. Loppulaulu oli huippu: Oi Kaanaanmaa - sinne Jumalan lapset pääsevät iäisesti asumaan, lauletaan. Arin hautajaisissa kanttori lauloi tuon ja se onkin täynnä näkyä siitä ihmeellisestä maailmasta, joka uskovaa, Jumalan lasta odottaa tämän elämän jälkeen. Sitä kannattaa odottaa uskossa luottaen.

Iltapäivällä

meidän oli tarkoitus tavata tyttären luona, mutta siellä oli Tiutau saanut perinteisen joulun ajan vitsauksen eli oksennustaudin, joten vierailu heille estyi. Nuoret tapasivat Savelassa, mutta itse jäin kotiin, koska pojan perhe oli luonani sieltä eilen.
 

Vähän aioin lenkille, mutta enpä sitten ole viitsinyt mennä minnekään. Sen sijaan katsoin pari Miss Marplea. Harmittaa, kun videolaite temppuili juuri toisen filmin lopussa enkä tiedä, kuka oikeasti oli murhaaja. Olen katsonut elokuvan aiemminkin, mutta en muista lopputulosta.

Eilen kävelin

haudalla. Laitoin kynttilän, joka palaa uuden vuoden puolelle asti. Liukuesteet kenkiin ovat erinomaisen tarpeelliset. Tänäänkin ne oli minulla kirkkomatkalla kengissä eikä tarvinnut pelätä liukastumisia sekä eilen kun hain apteekista allergialääkettä. Minulla on kuukauden päivät ollut toisessa poskessa kummallista kutisevaa ihottumaa, punainen läiskä. Ei auta kortisonivoide, mutta toivon Heinixin tepsivän. Jos ei, en tiedä mikä neuvoksi.

Uskonpuhdistaja

Martti Luther on kirjoittanut Vähän katekismuksen vuonna 1529. Siitä on johdettu seuraava, itsellenikin rippikoulussa opetettu elämän viisaus:

Elämämme kallein asia

Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sen tähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. (Vuoden 1948 kristinoppi)

Huomisiltana

vaihtuu vuosi. Toivon sen tuovan uusia leutoja, lämpimiä ja virvoittavia tuulia sekä sinulle, arvoisa lukijani, että minulle itselleni. Ennen kaikkea olkoon Jumala itse meidän kanssamme kaikille teillämme ja tasoittakoon hän polkumme, missä kuljemmekin!

Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. 5. Moos 33:27