27.12.2018 - Käry on käynyt!

Onneksi hajuaistini sentään toimii. Onnellisena hässelöin netissä, kunnes nenäni ilmaisi kummallista hajua. Mutta eihän minulla ole mitään keitoksia tekeillä? Voi argh, vesikattila kuivilla, levy tulipunaisena kuutosella. Luojan kiitos, menin katsomaan. Ties vaikka olisi räjähtänyt palamaan koko hoito, kun levy vähän kuin kipunoi, kun nostin kattilan syrjään. Taitaa olla entinen kattila, tädiltä häälahjaksi saatu, 36 vuotta uskollisesti palvellut.

Luumut toiseen

kattilaan, laitoin ne äskeiselle levylle, jonka olin sammuttanut - ovat kiehuneet siinä jo kauan aikaa sammuttamisen jälkeen! Pakko tuulettaa huusholli, että käry häipyy naapureille kertomaan, että aktiviteetteja riittää tällä mummelilla.

Kuuntelen taas

netistä jouluista musiikkia ilman laulua. Sen tahdissa voi itsekin ajatella jotain, sikäli kuin tässä käryssä nyt mitään voi ajatella. Aloitin Laila Hietamiehen 500-sivuisen kirjan lukemisen eilen. Aiemminkin olen sen lukenut, mutta pidän kovasti kirjailijan tyylistä. Vaikka hän kirjoittaa 1922-vuoden tapahtumista Neuvostovenäjän kaameista vankileireistä ja sen ajan oloista kuvitteellisten henkilöiden kautta tosiasioita mukaillen, niin niihin voin upota mukaan. Sen takia varaan yleensä hänen kirjojaan loma-ajoiksi, jolloin on aikaa uppoutua syvälle.

Mustunut kattila

pääsi uudestaan liedelle. Kokeilen keittää soodaa siinä, jos se vaikka vähän valkenisi. Kenties siitä vielä kattila tulee sittenkin, enhän toki ensi kertaa sitä polttanut pohjaan. Kun en nyt vaan unohtaisi sitä uudelleen...

Pari lenkkiä

olen heittänyt tänään. Aamupäivällä kävin kaupoissa. Löysin tavaraa sekä lapsenlapselle, joka täyttää viikon päästä neljä vuotta että kymmenkunta paitaa ensi joulun paketteihin Romaniaan. Lähes puoleen hintaan! Kirpparilta löysin hyviä vetoketjuja muutaman. Kannattava kierros.

Iltamassa tein toisen vajaan tunnin lenkin, kun hain pari saapunutta kirjaa marketista. Näköjään ne lähetetään milloin minnekin toimipisteeseen. Saa olla terävänä, että keksii, missä ne milloinkin ovat luuraamassa. Tuli itselleni joululahjakirja Pekka Simojoelta, itse siis tilasin ja maksoin, mutta hetkinen...

Lenkkeilyä ympäri huushollia...

Minulla ei ole aavistustakaan, missä se kirjapaketti on nyt! Muistan, että kannoin sitä kainalossani ja puhuin samalla kännykkään. Sen jälkeen ei ole mitään havaintoa kyseisestä kirjapaketista! En jaksa kuitenkaan huolestua, sillä vaikka en tiedä, missä paketti on, niin tavallaan se ei ole hukassa, vaan ainoastaan teillä tietymättömillä. Olen näköjään aika hajamielinen tänään - minulla ovat ajatukset nyt muualla!

Vähän lisää lenkkelyä, ja...

johan alkoi muisti virkistyä! Tästä näemme, miten tarpeellista ja terveellistä on sekä ulko- että sisäliikunta! Minähän tungin sen paketin postilaatikkooni ja jatkoin matkaani kauppaan ostamaan herneitä. Miniä näet lähetti viestin, että hän tulee ilokseni huomenna lasten kanssa kyläilemään, joten hernekeiton paikka. Sen lisäksi teen luumukiisseliä. Herneet laitan likoon yöksi ja aamulla keitän. Kinkunloppu pääsee höystämään keittoa ja sitä sitten voin syödä seuraavat päivät niin kauan kuin sitä riittää.

Kun olimme

perheen kanssa koolla jonain päivänä ja jälkiruokakulho kiersi pöytää. Se päätyi lopuksi minun kohdalleni ja kaavin jäätelönloppuja astian pohjalta. Silloin Tiutau, 1v 7 kk, ilmoitti isolla äänellä: MUMMO VOITTI!

Tapaninpäivänä

meitä oli pieni joukko messussa, jonka toimitti Joose Mäkinen. Hän käänsi saarnan ruotsiksi, virret veisattiin ruotsinkielisestä virsikirjasta ja liturgia oli suomenkielinen. Hyvin meni, kuin rutiinilla ikään. Kysyin pastorilta, onko hän useinkin saarnannut ruotsiksi. Ensimmäinen kerta kuulemma, ilmoitti pastori, mutta siitähän se ura urkenee. Oli lämmin tilaisuus. Ja minulla oli ilo pitää oman pastorimme vauvaa sylissä kauan aikaa ja lapsikin oli onneksi tyytyväinen.

Tänä aamuna

kirjoitin blogijutun lhpk-sivustolle ja se näkyy siellä jossain vaiheessa, jos vastaava pastori katsoo sen asialliseksi ja tekee mahdolliset korjaukset.

Psalmi 32

on minun psalmini tänään. Siinä rohkaisee erityisesti jae 8:

Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa, minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioivat.

Näillä sanoilla rohkaisen myös sinua, arvoisa lukijani, käymään kohti vuoden viimeisiä päiviä ja myös uuteen, jos Herra sen meille suo!