26.12.2018 - Tapaninpäivää!

On päästy taas yli vuoden tunteikkaammasta, haikeimmaista ja ainakin lapsille odotetuimmasta päivästä, eli jouluaatosta. Miten se onkin niin paljon sisältävä päivä!

Itselleni joulu

on sujunut ilman itkuja ja suuria tunnekuohuja. On ollut seesteistä ja rauhallista. Aattona olin juniorin appelassa iltamassa muutaman tunnin. Osutin itseni ruoka-aikaan paikalle - tosin sain kutsunkin, en tietenkään olisi tunkenut paikalle omasta kutsustani.

Joulupäivänä ruokailin pojan perheessä, myös tytär lapsineen oli siellä. Tänään kutsu käy toisen lapsen anoppilaan, mukavasti ruokailemaan sinnekin. Välipäivinä haluan kutsua lasten perheitä vuorostaan minun luokseni syömään, perhe kerrallaan.

Muutoin

olen lenkkeillyt joka päivä, kun nyt viimein olen suurin piirtein kunnossa. Eilen kävelin noin 14 km, kun kävin sekä seurakunnassa aamulla, että Savelassa pojan perheessä kävellen. Sää oli mukava, liukuesteet vaan kenkiin. Haudalla olen käynyt sekä aattona että eilen. Siellä oli paljon kynttilöitä.

Seurakunnassa

oli jouluaamun messu eilen. Sain olla pelkästään kuulijan paikalla kuten tänäänkin illansuussa, kun meillä on yhteinen jouluhartaus Snt Immanuelin kanssa, eli siis ruotsinkielisen seurakunnan kanssa. Hartauden toimittaa Vantaan pastori, joka lomailee sukulaisissa perheensä kanssa Kauhavalla. Hyvä juttu, että oma pastorimme saa vähän vapaata hänkin. Kerran kuussa pastoreille kuuluisi vapaa sunnuntai, mutta aina se ei toteudu, jos ei sijaisia löydy.

Vuoden alussa tilanne helpottuu sikälikin, että kotipaikkakunnaltani lähtöisin oleva Ville Typpö siunataan virkaansa Seinäjoella loppiaisena, ja hän voi myös sijaistaa meidän pastoria sekä toimittaa messun ruotsinkielisille samalla reissulla. Olen oikein kiitollinen Typön perheen asettumisesta Seinäjoelle. Hän oli perheineen Istanbulissa reilut 11 vuotta lähetystyössä. Hänestä voi lukea Lähetyshiippakunnan joulunumerosta, joka löytyy myös www.lhpk.fi -sivustolta.

Kello lähestyy yhdeksää,

mutta edelleen on pimeää. Kuitenkin valo oli eilispäivänä jo kirkkaampaa kuin ennen joulua. Tuntuu aina riemulliselta, kun valo alkaa voittaa pimeää. Lähden kävelylle jahka pääsen pukeisiin, juon vielä kahvia kupin tai pari ja nautin aamun rauhasta. Ensi viikolla tarkoitukseni on lenkkeillä marketeissa nuuskimassa mahdollista joulunlapsitavaraa alennusmyynneistä.

Päivän tekstiä

valitsen tänään Seuraa minua -kirjasta, joka on Lähetyshiippakunnan uusi hartauskirja. Siinä tekstit jaottuvat kirkkovuoden mukaan, ei päivämäärien mukaan:

Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee. -Sef 3:17

- - Se, miten paljon ihmiset näkevät vaivaa ja tekevät asioita tullakseen hyväksytyiksi, kertoo, että useimmat eivät saa kokea olevansa rakastettuja. Muistathan siksi sanoa omille rakkaillesi, että he ovat rakkaita, että iloitset ja riemuitset heistä! Muistathan katsoa heitä rakkauden silmillä ja olla heidän keskellään, läsnä ja lähellä! - -

- - Iankaikkinen Jumala iloitsee ja riemuitsee sinusta! Ei sen tähden, mitä saat aikaan, vaan siksi, että olet olemassa. Vaikka sinusta tuntuisi, ettei kukaan välitä, on ainakin yksi, joka välittää. Daavid kirjoittaa: "Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa" , Ps 27:10.

Tällaisen Jumalan haltuun saat uskoa itsesi aamuin ja illoin! - Kirkkovuosi Jeesuksen seurassa, LHPK

Siunattua loppuvuotta, arvoisa lukijani!