22.12.2018 - Joulumusiikkia

Kuuntelen mielelläni instrumentaalimusiikkia. Viime aikoina jouluisia kappaleita netistä. Välillä pitää kuitenkin sammuttaa kaikki äänet ja olla vain hiljaisuudessa.

Eilen alkoi loma,

valvoin sen takia myöhään. Paistoin pienen kinkun iltayöstä, söin yhden kerroksen suklaalevystä ja sitä rataa. Kuitenkin heräsin puoli seitsemän maissa. Nyt väsyttää ja masentaakin vähän. Ei saisi valvoa, ei saisi antaa itsensä väsyä liikaa.

Päiväunet

olivat paikallaan! Yleensä en saa unta päivällä, mutta nyt oikaisin sohvalle ja maltoin nukahtaa. Tänään on mentävä aiemmin nukkumaan.

Päivä alkaa hämärtää

Kun saan kirjoitetuksi, lähden kävelemään. Teen jonkinlaisen lenkin. Vien ainakin yhden kortin postilaatikkoon entisille naapureille. Lunta satelee hiljakseen, pakkasta on kymmenisen astetta ja se tuntuu kylmälle, kun pakkaseen ei olla totuttu vielä tänä talvena. Saadaan valkoinen joulu!

Tytär

kävi aamupäivällä ja tyttäret olivat mukana. Päätin käyttää lisätyövoimaa hyväkseni ja panna apulaiset leipomaan. Tosin apuvoiman käyttö tässä tapauksessa lisäsi työmäärää, mutta innokkaat apulaiset ovat niin ihania. Teimme vähän sämpylöitä. Keitin perunoita imellettyä perunalaatikkoa varten ja tytöt saivat lisätä sinne jauhoja ja survoa perunoita. 1-vuotiaalta ei voi kieltää sitä, mitä 3-vuotiaskin saa tehdä, joten molemmat pömppäsivät tasapuolisesti ja heitellä jauhoja, minne ne sitten osuivatkin.

Puuron jäähtyessä

ehdimme leikkiä tonttuleikin tyttöjen kanssa. Hiivimme sillan alta, söimme jouluruokaa, hypimme tiptappia ja taas takaisin sillan alle. Lempijoululeikkini.

Mannapuuron

tiesin maistuvan kummallekin, joten sitä sitten söimme innokkaasti monta lautasellista. Tytär kävi kaupungilla, toimitti minunkin asioitani. Lähtiessään saivat mukaansa leipureiden tekemiä sämpylöitä.

Luin E-kirjan

eilen ensimmäistä kertaa elämässäni. Luultavasti se oli sellainen. Sain joululahjaksi tuollaisen nettijutun, tilasin sieltä kirjan, ja kun juniori kävi illalla, hän asensi ohjelman, jolla saatoin lukea kirjan. Tuntui kummalliselta, mutta ei hullummalta! Sitähän minä yötä myöten luin ja jatkoin tänään, kunnes kirja tuli luetuksi.

Huomenna

minulla on kanttorin hommat seurakunnassa 9.30 alkavassa messussa, joka on neljännen adventtisunnuntain messu. Katsoin virret ja soitin ne läpi. Aamulla harjoittelen lisää, kun menen varhain kirkkoon. Sen jälkeen Amekki tulee luokseni kylään pitkän kaavan mukaan. Syömme ja kahvittelemme, kuuntelemme varmaan saarnoja tai luemme Raamattua ja vietämme aikaa yhdessä.

Aattona

menen juniorin appelaan jouluaterialle ja olemaan. Haudallakin käyn jossain vaiheessa. Vein Arin haudalle kynttilän pari päivää sitten, kun olin lenkillä Lenen kanssa. Se palaa siellä aattoiltaan asti.

Joulupäivänäkin

on messu aamulla. Sen jälkeen olemme yhdessä lasten perheiden kanssa Savelassa pojan perheen luona. Talonväki keittää perunat ja hoitelee kinkkua pöytään. Me muut viemme muuta.

Hartauskirjan teksteissä

on päästy jo Ilmestyskirjaan, sieltä pätkä:

Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut ja katso; minä elän aina ja ikuisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.-Ilm 1:17, 18

- - Aivan erityisesti Jeesuksen armo osoittaa voimansa meidän elämämme viimeisen suljetun oven luona. Sillä kuka toinen voisi avata kuoleman kahleet sinun puolestasi? Kuka muu voisi sulkea Helvetin portin edestäsi ja avata Taivaan ovet sepposen selälleen! Kuoleman voittaneen Jeesuksen Kristuksen kädessä on tuonelan ja kuoleman avaimet. Siksi kuolemallakaan ei ole valtaa pitää sinua otteessaan.

Älä siis pelkää. Jeesus on sinun elämässäsi ensimmäinen ja Hän on viimeinen. Hänen kädestään sait kerran vastaanottaa lahjana elämän ja Hänen käsiinsä voit turvallisesti uskoa myös kuolemasi hetken.

https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/

Tänään

käyn saunassa, kuten kävin eilen ja luultavasti myös huomenna. Jos intoa piisaa, myös aattoaamuna siihen on mahdollisuus.

Nyt toivotan vaan siunattua ja armorikasta Vapahtajamme syntymäjuhlaa sinulle, arvoisa lukijani! Ilman Jeesusta ei olisi joulua, joten muistakaamme ketä juhlimme!