29.11.2018 - Pimeää, kurkkukipua

Paljonkin on juttua ollut mielessä, mitä haluaisin jakaa kirjoituksissani. Mutta flunssaisena ajatus ei kulje. Kun pitäisi kirjoittaa, mieleen ei tule mitään. Lähinnä olen sohvalla lötkistellyt, vaikka toki olen muutakin touhunnut.

Töissä on

ollut vaihteleva viikko. Tänään olimme porukan kanssa kirjastossa. Itsekin lainasin taas pinon kirjoja ja yhden filmin, ja palautin useita kirjoja. Väliaikoina virkkaan vauvanpeittoja töissä, ne tulevat arpajaisiin voitoksi, kun sellaisia järjestetään perhetyössä.

Kuuntelin eilen

ohjelmaa ruokavaliosta: On tärkeämpää syödä terveellistä ruokaa ja keskittyä siihen kuin että yrittäisi väen väkisin karsia pois huonoja ruoka-aineita ruokalistaltaan. Ja että muutokset täytyy tehdä pikkuhiljaa, niistä pitää tulla pysyviä käytäntöjä.

Sama tilanne on hengellisessä elämässä. On tärkeämpää opetella tuntemaan Jeesus Kristus ja hänen sanansa kuin että opettelisi kaikkia mahdollisia harhaoppeja erottamaan. Kun tuntee aidon rahan, erottaa myös väärennetyn. Ja kun juo puhtaasta lähteestä, huonon ja likaantuneen lähteen vesi ei sen jälkeen enää maistu eikä ravitse.

Olen saanut

poskeeni isohkon punaisen läiskän. Se on tököttänyt siinä kai jo viikon ja se kutisee vimmatusti. Olen lätkinyt siihen kortisonivoidetta, mutta ei se ainakaan vielä ole auttanut. Maanantaina käyn lääkärillä ja hän saa selvittää, mistä on kyse. Mietin, ettei se vaan ole tullut uimahallista, jossa ehdin pari kertaa käydä. Tälläkin viikolla meinasin mennä, mutta terveys ei salli sitä nyt.

Laitoin kynttelikön

ikkunalle. Sain sen Eevalta monta vuotta sitten - Nyt on Eeva jo haudan levossa. Sunnuntainahan on ensimmäinen adventti. Vien myös saunan ja pesutuvan oviin kranssit, jotka tein taannoin.  Ei ne mitkään häävit ole, mutta ovatpahan jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Tosin niiden ripustamisella ei ole kiire, sillä ulkona tuulee vimmatusti, joten niitä on turha viedä sinne tuulen heiteltäväksi.

Iltapuhteilla

olen jonkin verran ommellut pussukoita. On ollut hauska kehitellä erilaisia. Vähän vintturassa ne ovat sinne tänne, mutta siinähän saan harjoitusta. Jotain käsityötä on kiva olla. Tyttösille olen kutonut sukkia. Yllättävän isot jalat on jo nelivuotiaalla. Ohjeen mukaan terän pitää olla 16-17 sm. Ei käy enää vauvansukkien tekeminen tuon ikäiselle.

Veljistäni joku on ollut

äidin kanssa parilla viikolla Nivalassa luennolla, jossa kerrotaan muistisairaudesta. Itse olen menossa ensi viikolla äidin kanssa sinne. Nyt minullekin selkisi jaottelu, se on ollut epäselvää. Nykyisin ei kuulemma puhuta enää dementiasta. On olemassa kolme eri syistä johtuvaa muistisairautta:

- 70 % niistä on alzheimerin tautia

- 15 % otsolohkon alueelta johtuvaa

- 15 % aivoverenkierrosta johtuvia

Mielenkiintoisia ovat luennot olleet veljieni mukaan, varmaan ensi kerrallakin. Toivon tokenevani tästä kurkkukivusta ja muista oireista ensi viikkoon mennessä - silloin meillä on töissä itsenäisyyspäiväjuhlakin.

Tänään olen

leiponut pari kaakkua. Ohje löytyy netistä etsimälläleivonnaiset: maidoton, gluteeniton ja sokeriton. Kakku on simppeli tehdä. Vatkataan munat ja banaanit, lisätään mössätyt taatelit, tummaa kaakaota, leivinjauhetta ja vaniljasokeria. En löytänyt kaupasta pelkkää vaniljaa, joten laitoin vaniljasokeria. Päällysteeseen tuli kylläkin kookosmaitoon sulatettua suklaata, mutta se on hyvin tummaa, joten se ei ole niin sokerista.

Huomenna saan muutamia ystäviä vieraakseni ja kenties lapsiakin poikkeaa, joten kakut tehnevät kauppansa. Mikäli niitä jää, syön itse, sillä noin terveellistä voin toki itsekin pistellä menemään surutta.

Tuuli

läiskyttää ikkunoita, vesipisarat paukuttavat laseja. On mukava olla sisällä kotona. Join juuri puoli litraa rooibos-teetä ja meneillä on mielenkiintoinen kirja lähetystyöntekijästä Afrikassa 1800-luvun lopulta.

Huomenna, jos Herra suo, pääsen ystävän kyydissä Vestikseen, ja siellä on tarkoitukseni leipoa pitsaa ja pitää muskaria. Viikonloppuna on lisää hauskaa sitten luvassa. Muun muassa piispa Risto Soramies vierailee seurakunnassamme ja toimittaa messun.

Ajatus päivän sanasta:

Apostoli Paavali kirjoittaa kirjeissään yhtenään ilmaukset: "Minä tiedän" ja "Olen varma". Kristikunta kaikkine oikeine opettajineen on alusta saakka tunnustanut, että "sinun sanasi on totuus". -Joh 17:17

- - Me olemme Jeesuksen Kristuksen uhrilla lunastettuja synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Me olemme otetut Pyhässä kasteessa hänen omikseen. Saamme kulkea uskonvarmuudessa puhdistautuen uudestaan ja uudestaan synnin saastutuksista armonvälineiden osallisuudessa.

https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/

Siunattua loppuviikkoa ja viikonloppua, arvoisa lukijani!