26.11.2018 - Sytytin kynttilän

Yleensä poltan paljon kynttilöitä syksyn tullen. Jostain kumman syystä olen tykännyt polttaa sähkökynttilöitä tämän loppusyksyn. Mutta ne ovat pettäneet minut. Ostin tänäänkin uusia pattereita, vaihdoin ne pöytäkynttilään edellisten tilalle, ja tuossa se kurja kynttilä vain kituu eikä anna mitään valoa. Sytytin siis ihkaoikean kynttilän ja jo alkoi valo loistaa! Patterikauppani eivät ole onnistuneet - en usko, että kaikki patterit olisivat yhtä surkeita. Naapurikin sanoi omansa palaneen koko talven tuossa verannalla.

Kurkkuni on kipeä,

vähän viluttaa aika ajoin. Vetämätön olo. Mutta yritän kitistellä eteenpäin.

Tytär kävi lapsineen. Luin kirjaa pian nelivuotiaalle, joka väsyneenä sen jälkeen alkoi temppuilla. Mutta leikkien jälkeen luimme Isä meidän, johon Tiutau huusi aamenen jo alkuvaiheessa. Ei olisi malttanut loppuun asti, mutta malttoi sitten kuitenkin. Iloisena tyttöset lähtivät kotiin - hei, hei mummo! Ja Amanda lupasi tulla leipomaan kanssani joululeivonnaisia.

Viikonloppu sujui

odotusten mukaan. Pojan perhe oli yhden yön luonani, toisen toisessa mummolassa. Lauantaina kävin Even kanssa lähikaupassa ostamassa kukkasia kirkkoa varten sekä tyttärelle, joka täytti pyöreitä vuosia. Evellä oli myös karkkipäivä, joten niitä hankimme tietysti. Evellekin luin joulutarinoita.

Lapsenlapsen 2-vuotissynttäreitä vietimme puolestaan sunnuntaina päivällä. Pääsin pojan kyydissä edestakaisin. Kakkua söimme niin että napa paukkui. Herkullista oli, tietenkin.

Iltapäivällä

oli lähdettävä kävelemään. Tein puolentoista tunnin kävelylenkin. Se tasoitti oloa kaikin tavoin. Suihkuun sen jälkeen ja sohvalle lukemaan.

Nytkin tekee mieleni vain mennä lepäämään, sillä olen väsynyt viikonlopun hulinoista ja flunssaisesta olosta. Toivotan siunattua viikkoa, arvoisa lukijani!

Minun armossani on sinulle kylliksi, sanoo Jumala Sanassaan.