Kategoriat: Ajankohtaista

Yllättäviä käänteitä on tarjonnut tämä viikko.

Uimahallissa

uin taas kuin saukko, sulavasti ja linjakkaasti (eilen). Tosin useita huomattavasti vikkelämmin liukuvia tyyppejä vilahteli ohitseni, mitä en ymmärrä! Ihan samat liikkeet, mutta eri vauhti!

Kotiuduttuani

uimahallista luulin lojuvani illan sohvalla sukkaa kutoen kuten kunnon mummo ainakin. Sen sijaan hetken kuluttua huomasin olevani baanalla matkalla Rajattomien konserttiin! Entiset naapurit tarjosivat ylimääräiseksi jääneen lippunsa minulle, ja Johansin perässä kipitin konserttia kuuntelemaan. Olen nopea kävelemään, mutta Johanssilla on metriä pitemmät jalat kuin minulla. Hänen vaimonsa oli varannut paikat meille melkein etupenkkiin.

Oli upea konsertti, taituruutta kerrassaan. Tietysti pidin eniten vanhanaikaisista joululauluista, mutta ei niissä muissakaan vikaa ollut. Porukka oli todellista ammattilaisjengiä. Hienoa - kiitos Juha ja Kati!

Ompelukone

Vaaleasta tein vuorikankaan

teki tenkkapoon, valot sammuivat. Tänään hain uuden lampun ja asensin sen taskulampun avulla ja taas kone surisemaan. Tosin nyt alkaa viikon riennot painaa, joten lyhtyni taitaa sammua piakkoin. Yritän kuitenkin kirjoittaa sen aikaa kuin pyykkikone laulaa pesutuvassa.

Ompelen pussukoita. Yritän tehdä sellaisia meikkilaukun tapaisia. Tarjoan joululahjaksi niitä, jos ne kelpaavat lähipiirille. Nykyisin kaikilla tuppaa olla kaikkea liian kanssa, mutta olisi niin kiva jotain sellaista antaa, mikä olisi mieluista.

Viimeksi kirjoitin,

että tytär perheineen on tulossa. Eivät tulleet. Flunssaa ovat pidelleet koko viikon. Toivon, että toipuvat viikonlopuksi, sillä jälleen perheessämme juhlitaan. Etelän poikakin tulee perheineen ja aion leipoa huomenna sen(kin) takia. Pitsaa, rieskaa ja sellaista. Hernekeittoa keitän lauantaiaamuna, huomisiltana herneet likoon. Hernekeitto on kätevää tällaisessa pienessä huushollissa, kun tulee yövieraita. Helppoa tarjota, makoisaa maistella.

Aura, Setlementin

Aura-väen joulupuu!

yksi työpiste, vietti avoimia ovia tiistaina. Kävin ostamassa sieltä säilöttyjä valkosipulinkynsiä, muun muassa. Nautin makoisat kakkukahvit hyvässä seurassa. Samalla reissulla hain pinon kirjoja kirjastosta. Alan varustautua joulua varten. Lukemista pitää olla paljon, Kuuntelukirjankin lainasin.

Tänään luulin

meneväni Mielenterveysviikon tapahtumaan Kivihakaan, mutta en sitten mennytkään, vaikka olin varustatunut astetta paremmilla hynttyillä. Mutta toimeton en ollut. Kävin Parcosin kampaamossa. Istuin siellä häntäluuni tärviölle. Neljä ja puoli tuntia. Mutta hiuksista tuli aika mallikkaat. Niihin laitettiin raitoja.

Luulin, ettei hiuksissani ole enää mitään väriä oman ruskean ja harmaani lisäksi, sillä jo kuukausia sitten lopetin luonnonväreillä juurikasvuston värjäämisen. Erehdyin pahan kerran. Luonnonväri ei lähde kuulemma oikein millään pois. Yleensä hiukset muuttuvat vaalennettaessa vihreiksi tai sinisiksi. Hiukseni eivät tehneet poikkeusta. Ne alkoivat vihertää. Kampaajatyttö melkein itki. Minä taidan sammaloitua!

Työpaikan verho-ompeluita

No, hommat lutviutuivat!

Soodataikinaleivonnaisia

Mitä siitä, jos vähän vihertää, se on luultavasti pelkästään muodikasta. Enkä ollut asiasta yhtään hermostunut, mutta kampaajaopiskelijaparka oli. Hän halusi hienot raidat eikä mitään peikkomuoria käsittelynsä jälkeen. Hyvin hän onnistui ja olimme molemmat tyytyväisiä lopulta.

Töissä

en ehtinyt paljon vanheta. Aamulla surruutin verhoja ja liinoja Poikatyön ikkunoihin ja pöydälle ja meidän omaan Arkipajaan verhot ja tyynyliinoja. Jatkoin ompelua uuden kampauksen kaunistamana. Kaupassakin juoksin, tarjouksia ostamassa. Ja kirpparilla poikkesin, norsunvirkkauslankaa ei ole koskaan liikaa, ainakaan vaaleanpunaista, ja sitä löysin tänään sekä muutaman pitkähkön vetoketjun pussukoita varten.

Filemonin kirja

on meneillään Sano vain sana -kirjassa:

Rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on. -Filemon 1:6

- - Seurakunta ei ole samanmielisten yhteistä tekemistä tai kokemusta yhteydestä. Se on tästä maailmasta Jumalan ulos kutsuma yhteisö. Yhteyden luojana ja ylläpitäjänä on itse Jeesus Kristus. Hän hoitaa seurakuntaa sanan ja sakramenttien välityksellä. Näiden välineiden kautta Jumala myös kokoaa ja liittää ihmiset Jeesukseen Kristukseen, seurakunnaksi. Yhteys myös säilyy, kun seurakunta säännöllisesti kokoontuu yhteen näiden armonvälineiden ääreen.

https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/

Siirryn kuuntelemaan sohvalle Bachin musiikkia youtubesta, kutomaan sukkaa (jos jaksan), ja pian pesutupaan pyykkikonetta komentelemaan. Siunattua loppuviikkoa, arvoisa lukijani!

jk. Pyykkikoneen paimennus unohtui!