19.11.2018 - Kohti Tuomiosunnuntaita ja uutta kirkkovuotta

Uusi hartauskirja kirkkovuoden mukaan on julkaistu. Kirjat ovat matkalla seurakuntaamme ja saan käsiini omani ensi pyhänä. Olen lukenut innolla Sano vain sana -hartauskirjaa, joka etenee Raamatun alusta loppuun kirja kirjalta. Raamatussahan on 66 kirjaa kaikkiaan. Uusi kirja puolestaan etenee adventista eli kirkkovuoden alusta sen loppuun eli tuomiosunnuntaihin, joka on tosiaan ensi sunnuntaina. Itsestäni tuomiosunnuntai on aina ollut jylhä päivä, en paremmin osaa sanoa.

Ennen uskoontuloa

avatessani Raamatun sieltä nousi aina tuomio eteeni. Sitä oli ikävä lukea. Se tuomitsi minut - ja täysin syystä. Kun Jumala sitten antoi uskon omaan Sanaansa, mikä tarkoittaa Jeesukseen, koko tilanne muuttui. Näin tuomion läpi armon, jonka Jumala ojentaa Jeesuksessa, joka sovitti minut Jumalan kanssa. Niin hän sovitti sinutkin, hyvä lukijani. Usko ja omista se itsellesi, täysin ilman omaa panostasi ja suorituksiasi. Ota se vain vastaan. Se on paras teko sinulta, ja Jumala senkin vaikuttaa. Me emme pääse kerskailemaan Jumalan edessä mistään muusta kuin siitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme, mutta se onkin meidän pelastuksemme, sanan mukaisesti!

Tänä aamuna

heräsin viideltä ja ensimmäisenä oli mielessäni Naistenpäivät. Lupauduin jokin aika sitten seurakuntani naistyön vastaavana, että kyllä me vaasalaiset nyt yhdet päivät järjestämme. Iisi nakki. Muutaman kerran on käynyt mielessä vanha sanonta, että hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Mutta samalla tiedän, että Jumala, joka aina auttaa niitä, jotka häntä avuksi huutavat, tekee sen nytkin. Saamme lopulta hienot päivät huhtikuun viimeisenä viikonloppuna Alskatissa. Sinne saa myöhemmin ilmoittautua ja kaikki naiset ovat tervetulleita Mailis Janatuisen opetusta kuuntelemaan ja hyvää seuraa nauttimaan! Hmmh, olen siellä minäkin - jos Jumala suo!

Aamusella

teinkin ajatusteni innoittamana muistiinpanoja ja lähiaikoina kokoonnumme taas pienen tiimin kanssa. Delegoin monta työtä muille, niin on tarpeen tehdä, että tehtävät tulevat hoidetuksi.

Eilinen päivä

meni vähän pörinässä, sillä palasin myöhään lauantai-iltana porukan kanssa junalla Helsingistä. Espoossa pojan perheen luona vietin ihania hetkiä lastenlasten kanssa, lauantaina olimme katsomassa koko porukalla Even, 8v, luistelunäytöstä. Taitava tyttö luistelemaan, hyppimään ja kieppumaan jäällä kuin tyhjää vaan. Ei onnistuisi itseltäni, mutta harjoitushan se on Evestäkin taitavan tehnyt. Videoin hänen esityksensä, joka ei sitten kumminkaan tullut videolle. Tyypillistä. Mutta hänen isänsä onnistui ja sitä on mukava katsella myöhemminkin.

Hiippakuntapäivä oli hieno päivä ja virrenveisuussa katto kohosi korkealle. Oli mukava tervehtiä tuttuja ja uusia tuttuja.

Kanttorin hommat

meinasivat tyssätä eilen alkuunsa, kun otin ruotsinkielisen virsikirjan mukaani kirkolle. Saman värinen se sentään oli. Laitoin suntion hakemaan oikeaa kirjaa kotoani, itsehän olin kävellen. Kun suntio kiltisti lähti toimeksiantoa toteuttamaan, tajusin, että pyörällä hänkin oli, ei autolla! Mutta samassa ajassa hän kuulemma pyöräili kuin olisi käynyt autolla. Itse kokosin alttaripöydän sillä aikaa ja laitoin virret. Muutakin pikku sählinkiä tapahtui, mutta ei mitään kamalaa kuitenkaan.

Uusi viikko

edessä. Tyttären perhe tulee töiden jälkeen syömään. Taitaa olla mannapuuropäivä tänään, viimeksi tein riisipuuroa. Käyn hierojalla sitä ennen, se on terapeuttista monin tavoin.

Myöhemmin tällä viikolla on Wycliffen rukousilta. Jos jaksan sinne kipaista niin menen. Uimahallissa suunnittelen käyväni, sillä innostuin viime kerrasta kovasti. Olin niin puhki sen jälkeen, että sillä oli varmasti suuri vaikutus. Sata metriä  uituani luulin, etteivät käteni enää toimi, ne olivat aivan lopussa, mukamas. Jossain vaiheessa hörppäsin vettä, en janooni, vaan aikomattani. Aiemmin olisi pitänyt lopettaa, sillä sain kovan suonenvedon viime metreillä ja pohje oli kipeä monta päivää. Joten kyllä se tehoisa reissu oli. Lisää pitää hakea samaa lääkettä.

Päivän teksti on puhuttelua meille:

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta. -2 Tim 4:3,4

- - Henkisyys tai usko yliluonnolliseen ei ole Suomesta loppunut. Moni voi kertoa avoimesti uskovansa horoskooppeihin, enkelihoitoihin, jälleensyntymiseen ja ufoihin. Tällaiset uskomukset ovat yleisesti hyväksyttyjä, ja julkkikset voivat kertoa niistä lehtien palstoilla saaden ajatuksilleen laajasti tukea ja hyväksyntää.

Se, joka tunnustaa, uskovansa Raamatun olevan Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle, jotuu varmuudella pilkan ja vastustuksen kohteeksi. Tämä aika suvaitsee kaikkea paitsi totuutta. Seurakunta, joka julistaa kokonaista Raamatun sanaa - lakia ja evankeliumia - saa väistämättä tässä pimenevässä maailmanajassa osakseen vihamielisyyttä.

https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/

Eilen kuuntelin

opetusta Alfa-teeveeltä, kristilliseltä kanavalta. Aiheena oli KÄRSIVÄLLISYYS. Me kristityt saatamme kysyä Jumalalta asioita eikä hän vastaa kahteen viikkoon mitään. Me tulkitsemme helposti, että hän ei kuullut, tai ehkä vastaus sittenkin on myönteinen sen kahden viikon tai ehkä puolen vuoden jälkeen viimeistään. Saatamme kaivella Raamatustamme kohtia, jotka tukevat sitä vastausta, jonka me itse haluaisimme.

Meidän tulisi sen sijaan odottaa vaikka kuinka kauan sen sijaan, että ryntäämme toteuttamaan haluamaamme asiaa. Julistaja oli 85-vuotias ja sillä varmuudella hän sanoi, että Jumala ei ole koskaan myöhästynyt eikä koskaan pettänyt. Jos hän kieltää meiltä jotain, se on meidän parhaaksemme. Kun hän sanoo EI, se tarkoittaa: minä rakastan sinua!

Haluan muistaa tuon opetuksen. Haluan muistaa, että Jumala rakastaa minua. Ja kun hän haluaa minun tekevän jotain, hän kyllä ilmaisee sen niin selvästi, että minä ymmärrän ja osaan toimia. Tämä on varmasti totta. Siunattua päivää, arvoisa lukijani sinullekin!