03.11.2018 - Pyhäinpäivä

Kävin sittenkin meriuimassa vielä! En tosin ole maksanut Pingviinien uutta jäsenmaksua, mutta enpä liioin luikkinut sinne maksamatta. Tein oman extreme-uintireissun. Etsin sopivan salapaikan, jossa vaihdoin uikkarit, hipsuttelin mereen ja tein mukavan kierroksen. Yleensä en käytä uimakenkiä, mutta nyt otin sellaiset mukaan, ettei kaikki hiekka tullut vaatteiden sisään. Ihana tunne, kun sitten pukeuduin ja lähdin köpöttelemään kotia kohti!

Olen loistotuulella,

sillä voin hyvin ja olen nukkunut 10 tuntia viime yönä. Eilen tapasin yhden lapsistani ja kävimme yhdessä pitsalla. Oli mukava jutella ja vaihtaa ajatuksia.

Eilinen päivä

oli muutenkin hauska. Otimme valokuvia perhetyön porukasta ja sain kyydin Vestikselle. Siellä oli koolla herttainen äitien ja lasten joukko. Lauloimme ja leikimme yhdessä, ja sen jälkeen lapset leikkivät tosi nätisti keskenään ja äitien kanssa oli kiva jutella. Ja ennakkotiedoista poiketen vettä ei satanut, kun kävelin kotiin. Sää oli kostea, mutta ei sateinen. Todella sopiva kävelysää.

Poikkesin hautojen maille tullessani. Kävin sytyttämässä uuden kynttilän Arin haudalle lyhtyyn. Jatkossa vien sinne kynttilöitä muovikuoristen sijaan.

Käveleminen

on todella minun mielilajini. Alku voi olla nihkeää, mutta muutaman kilometrin jälkeen voisin kävellä vaikka kuinka pitkästi. No, en nyt kuitenkaan VAIKKA KUINKA PITKÄSTI, mutta useita kilometrejä kuitenkin.

Joitakin vuosia sitten minua alkoi tylsistyttää kävellessäni, mutta tätä nykyä minulla on PALJON TEKEMISTÄ samalla kun kävelen. Ajattelen, lauleskelen, joskus soitan kavereille tai vain katselen ympärilleni tai en tee mitään erityistä. Joskus viestittelen jonkun kanssa. Silloin saatan törmäillä ihmisiin. Yhdenkin kerrankin toiseen mummeliin, ja sen jälkeen yhteen tuttavaani.

Huomiseksi

olen lupautunut tosiaan kanttoriksi ruotsinkielisten messuun. Aion painella jo kukonlaulun aikaan seurakuntaan harjoittelemaan. Oma Mikaelin messummehan alkaa klo 9.30, joten hyvissä ajoin ennen sitä on mentävä. Silloin K.Aisu hoitaa kanttorin hommat, joten minä ehdin hermoilla ihan rauhassa tulevaa messua.

Olen harjoitellut virsiä ja liturgiaa tänäkin aamuna. Ei puhettakaan, että voisin laulaa samalla. Saa nähdä, miten menee. Hermostuttaa vähän, mutta huomenna paljon. Mutta luotan seurakunnan veisuuseen: laulavat, vaikka kanttori töppäilisi.

Myöhemmin...

Eräs ystäväni tuli yllättäen käymään, tai ei yllättäen mutta aiemmin kuin arvelin, ja kirjoittamiseni jäi kesken. Kävimme kävelemässä hautausmaalla ja sytytin taas kynttilän lyhtyyn Arin haudalle sekä muualle haudattujen läheisteni muistolle yhteiselle muistopaikalle.

Harvoin on tähän aikaan vuodesta näin mahtava sää: ei yhtään tuullut, ei satanut, ei ollut kylmä. Mitä parhain kävely- ja ulkoilusää!

Menen vielä harjoittelemaan virsiä

huomiseksi, ja aamulla kirkolle anivarhain. Mutta onneksi ilta on nuori, joten ehdin mitä vaan vielä. Olen oppinut nauttimaan näistä vapaista illoista ja omasta ajasta, joka kuluu nykyisin tosi nopeasti. Kai ikäkin tekee sen, että vauhti tuntuu lisääntyvän, vai mistä lie kyse.

Päivän sanassa

...minä todella luen tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen. -Fil 3:8

- - Lopulta jää jäljelle Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Hän elää ikuisesti ja hänen omansa elävät ikuisesti. Kristus on ylen kallis aarre, joka ei katoa, ei mene rikki, ei häviä, ei kuole. Kristuksen tunteminen on kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä ja kuolemassa. Muu saa mennä, ja lopulta sen kuuluukin mennä. - - kaikki asettuu oikealle paikalleen.

Jeesus, Herrani ja Vapahtajani. Ole sinä minullekin ylen kallis. Aamen.

-https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/

Voimia ja iloa sinulle, arvoisa lukijani, tämän pimeän ajan keskellä!