31.10.2018 - Loppuvuoden kynnyksellä

Kuukausien oppiminen taisi kuulua kolmannen luokan opetukseen kansakoulussa. Itkua vääntäen luin läksyjä, sillä en uskonut koskaan oppivani kuukausien nimiä. Äiti sanoi, että kyllä sinä ne opit. Ja opin minä. Muistan tarkasti vieläkin aukeaman, jossa kuukaudet olivat kuvineen. Kun marraskuu alkaa, ollaan viimeisellä rivillä ja tämän jälkeen on enää joulukuu. Loppusuora siis on alkamassa. Puolivuodetkin on helppo laskea, kun kuva jäi pysyvästi mieleen.

Nikkaroin

viimeisiä kissoja ja norsuja tämän vuoden paketteihin, noin kuvaannollisesti. Kissalauma istuu jo pöydällä valmiina lähtöön, norsut ovat vaiheessa. Odottelen ystäviltä vielä mahdollisia tuotoksia mukaan. Ja aion poiketa kauppoihin huomenna nuuskimaan tarjouksia. Tarroja ja muuta mahdollista.

K.Aisa lahjoitti

kauniin kankaan, tarpeettomana itselleen, mutta minulle, ah, niin sopiva! Tuijottelen kangasta mielessäni toistaiseksi, mutta jonkinlainen hahmotus tulevasta hurmaavasta mekosta on jo mielessäni. Voipa tulla jopa kaksiosainen mekko!

Eilen jatkoin myös hieman ensi kesää varten tekemääni punaista (sangen  yllättävää!) tunikaa. Sain kankaita yhdeltä miniöistäni, ja tämän tunikan kokoan monista palasista. Voipa miniä tunnistaa kankaansa myös kissoista, sillä nekin ovat peruja hänen tuomisistaan.

Eilen junioripoika

poikkesi iltasella luonani. Hän odotti vaimoaan töistä, ja tuli siksi aikaa viettämään aikaa luokseni. Se oli tietysti mukavaa. Juttelimme ja rukoilimme yhdessä. Olen kovin kiitollinen lapsistani ja heidän perheistään. Heidän perheistään senkin takia, että lapsillani on puolisot, jotka ovat heidän lähimpiä omaisiaan. Minä siis saan lähinnä kantaa heitä rukouksissani ja nauttia elämästäni. Minullahan on lisäksi seurakuntaperhe voimanani ja tukenani.

Siitä tulikin mieleeni,

että pyhäinpäivänä olen lupautunut kanttoriksi Snt. Immanueliin, eli ruotsinkieliseen messuun, joka on klo 12 eli meidän oman messumme jälkeen. Liturgia on erilainen kuin suomalainen, mutta onneksi lyhyempi. Virret ovat erilaisia. Jännittää alitajuisesti aika lailla, mutta toivon, että siellä on pontevia veisaajia, jotka eivät edes huomaa kanttoriparan hikoilua soittamisensa kanssa.

Tuleva marraskuu

itselläni on täynnä tapahtumia. Perheessä on muun muassa neljät synttärit, yhdet valmistujaiset, johon en valitettavasti ehdi osallistua, hiippakuntakokous Helsingissä, vierailu pojan perheen luona Espoossa siinä yhteydessä; pojan perheen vierailu täällä Vaasassa yksien synttärien yhteydessä sekä monta muuta juttua. Mutta päivä ja hetki kerrallaan ne yksitellen tapahtuvat ja hoituvat.

Toivotan Jumalan siunausta, arvoisa lukijani, hänen sanallaan, joka on varma ja luotettava:

Roomalaiskirje 8:38-39 FB38

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.