Kategoriat: Ajankohtaista

Menneen kesän kukkaset, viimeiset

Kun tulin töistä, olen rehkinyt olan takaa kuten tavataan sanoa. Ne Joulun lapsi -tavarat, jotka ovat minun hallussani, olen raahannut eteisen suuntaan. Olen kurkkinut sängyn, pöytien ja kaappien alle ja taakse, onko jossain vielä jotain nyssyköitä. Viimeiset parit lapaset päättelin ja laitoin kostean liinan alle tasoittumaan, kun en viitsinyt ruveta niitä prässäämään.

Mutta itse asiassa,

kun lähdin töistä, en tullut suoraan kotiin. Menin kaunistautumaan Parcoksen kauneudenhoitolaan. Se on oppilaitoksen kaunistamoharjoittelupaikka. Siellä kulmakarvojani nypittiin ja värjättiin ja silmäripsiä samoin. En uskaltanut suutani avata, etten vahingossa avaa myös silmiäni käsittelyn aikana. Oli suloista maata kuin Ellun kana laverilla silmät kiinni ja kuunnella rauhallista musiikkia. Liki etten nukahtanut.

Kun olin alkuun päässyt, intoni yltyi. Kyntenikin saivat käsittelyn. Monta kerrosta geelilakkaa. Sipsuttelin sitten kotiin iloisena ja entistä ehompana. Luulisin ainakin. Päätin, että tämä on hyvä alku viimeisille yrityksille vastustaa elimistön eltaantumista ja muuta veltostumista. Retevänä tilasin ajan myös jalkahoitoon tulevalle viikolle.

Hiuksiani en aio enää värjätä. Ne saavat harmaantua, sillä sitä ne haluavat tehdä. Sen takia yritän saada elämää naamatauluuni. Luin ohjeita Naisten Lehdestä. Ne naiset olivat antaneet hiustensa harmaantua rauhassa eivätkä he näyttäneet ollenkaan vanhuksilta. Toivon, että minun käy yhtä hyvin. Jos ei, sitten täytyy harkita uudelleen väriasioita.

Ompelukonetta laulatin

tapani mukaan. Kirpparilta hankkimani viininpunaiset pökät korotettiin uuteen asemaan. Niistä tuli hame. Housuinakin ne menettelivät, mutta vähän ne tuntuivat lököttävän, joten leikkasin ne vetoketjun alta poikki ja suunnittelin lahkeista hameelle alaosan.

Olen suhteellisen tyytyväinen tulokseen. Jätin alareunaan viiden sentin aukileet eri puolille. Tuuletus ei ole koskaan pahitteeksi, mutta aukileet johtuvat käyttännön syistä, kun kangas meinasi temppuilla. Toisin sanoen sitä oli liian vähän siellä, missä sitä olisi pitänyt olla enemmän.

Lenkillä olisin voinut käydä, mutta en viitsinyt lähteä. Olen marssinut tänään riittävästi yhdelle päivälle, sillä kävimme mammojen kanssa lastenvaunulenkillä ja päivällä kävin kärryttelemässä pari beibiä unten maille. Ja sitten tuo kaunistautumisreissu päälle.

Tamppi takana tässä mekossa

Iltaisin

kuten myös aamulla, makaan sohvalla ja sytytän tuikun lipaston päälle - siinä se lepattaa nytkin. Se on minulle rauhan ja levon vertauskuva. Pienikin hetki päivässä kynttilän valon tuntumassa lohduttaa ja rauhoittaa.

Illalla kävin kävelemässä pimeän tullen. Poikkesin kauppaan ostamaan lisää muutamia paitoja paketointia varten, kaiken varalta. Sokerijuurikashiutaleita hain toisesta kaupasta - niitä syön liotettuna joka päivä marjojen ja jugurtin sekä siementen kanssa mössättynä. Terveyspommi, josta suolisto tykkää. Ostin myös viime viikolla Boris-juomaa, joka on hyvin hapanta ja lörähtää kuulemma suoraan suolistoon ja saa aikaan terveellisiä bakteereja. Juon mieluummin sitä kuin syön allergialääkkeitä.

Huomautanpa taas kerran, että eräs suolihuuhtelua toimittava henkilö kertoi, että monesti ruumiinavauksessa vainajan suolistosta löytyy 10 kg tavaraa, joka ei ole sulanut tai päässyt eteenpäin. Liekö totta vai ei, mutta koska suoliston toiminta on sangen tärkeää terveydelle, syön loppuikäni sokerijuurikashiutaleita, sillä niissä on 65 % kuitua. En halua kuljetella suolistossani ylimääräistä lastia yhtään enempää kuin on pakko.

Hulavanteen pyöritystä

olen jatkanut. Katson yleensä Isä Matteota ja pyöritän sitä kumpaankin suuntaan yhteensä puoli tuntia. Tänään on vähän vielä pyörittelemistä, sillä siirryin kesken kaiken sohvailemaan ja juomaan kahvia.

Talvi tekee tuloaan,

sen takia iso pelakuu on nyt keskipojan ullakolla. Hän vei sen eilen, kun kävi perheensä kanssa pitsalla luonani. Sain miniältä söpöjä koreja, hänellä ei ollut käyttöä niille. Minähän olen aivan intona koreihin ja keksin kyllä niihin jotain laittamista. Liotin ne vedessä ja suoristin uudestaan muotoon, kun ne alkoivat kuivua. Ne voivat mennä säilytyksessä lyttyyn.

Sano vain sana -kirjasta:

Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. Kuka on heikko, etten minä olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? -2. Kor 11:28,29

- - Paavalin, paimenten ja seurakuntalaisten vajavainen rakkaus heijastaa Kristuksen täydellistä rakkautta. Vapahtajalle et ole näkymätön. Elämäsi ei ole hänelle yhdentekevä. Hän tuntee sinut. Jokaista askeltasi tänäänkin hän seuraa ilolla tai murheella, mutta aina rakkaudella. Heikkoudessasi hän lupaa olla voimasi, huolissasi leposi ja lankeemuksessasi armahtajasi! -22.lokakuuta hartaus. Päivän hartaus löytyy: https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/

Toivotan siunattua iltaa ja hyvää mieltä, arvoisa lukijani!