Kategoriat: Ajankohtaista

Evästelyä Kivijärven laavulla (kuva: miniä)

Sunnuntai oli huippu. Sain kyydin messuun ja takaisin. Kanttorin pestinkin hoidin hyvin. Se tarkoittaa, että tein virheitä, joten seurakuntalaiset saattoivat huokaista helpotuksesta: ei tarvitse kenenkään olla täydellinen. No, jokainen kyllä tiesi jo etukäteen, että soittelen välillä omiani, kun hukkaan rivin, mutta mitään kamalaa ei sattunut.

Uusi luomukseni

Makkaranpaistoa (kuva: juniori)

pysyi päällä kirkossa, vaikkakin alushamevalinta ontui. Olisi pitänyt laittaa puolialushame, koska mekossa oli kuminauha vyötäröllä olevassa krumeluurissa. Mutta minä poloinen vaan vaihtelin pitempää ja lyhyempää kokoalushametta puoli tuntia edes takaisin ja lopulta valitsin pitemmän. Sain kiskoa mekkoa vimmatusti, ettei alushame näkynyt puoli metriä sen alta. Mutta eipähän näkyneet polvet, se on myönnettävä. Oli säädyllinen asu. Vaikka olisi se ollut säädyllinen polvien kanssakin, ei sen puoleen.

Caption

Essubuumi

on menossa tätä nykyä. Neljä essua tehtynä ja monta valmiiksi leikattuna. Kaikki vähän erilaisia. Olen minä vähän tärähtänyt kyllä tuon ompelemisen kanssa. Tai jos en ompelemisen, niin sitten jonkun muun, jota teen vimmalla. Haitanneeko tuo?

Olen päivittänyt

koneeni, ja siitä tuli kummallinen. En osaa rajata kuvia, joten kuvassa näkyvät essun lisäksi komeat villasukkanikin ja mannekiinin muutkin osat! Essun kukat ovat kauniin villiruusunpunaisia, mutta kuva petkuttaa.

Messun jälkeen

eilen lähdimme nuorimmaiseni ja hänen vaimonsa kanssa Pilvilammelle. Se on iso tekolampi, kuin järvi, kuutisen kilometriä kaupungista. Sen ympärillä risteilee lukuisia polkuja ja laavujakin on varmaan neljä. Yhdelle pysähdyimme evästelemään ja nuotiota tekemään. Aurinko paistoi juuri silloin ja oli oikein lämmintä. Muutenkin sää helli. Tuuli mukavasti, ei ollut kuuma, ei kylmä. Reilu 7 km lenkki siitä tuli. Minä söin puolukoita, ei niitä tosin kovin runsaasti löytynyt.

Ilta meni sitten ihanasti

päivän tapahtumia ajatellessa ja romaania lukiessa. Pari sellaista olin lainannut, jotka palautin tänään kirjastoon - eivät kiinnostaneet. Mutta lammaspaimenesta kertovaa kirjaa luen. Ja tänään löysin kirjaston vaihtohyllystä Laila Hietamiehen takuuvarman kirjan. On oltava jotain, johon saan uppoutua, jos siltä tuntuu.

Työpäivä

hurahti taas nopeasti. Hyvä yhteishenki työpaikalla takaa sen, että jaksamme kukin työssämme. Töiden jälkeen teki mieli käydä penkomassa kankaita kirpparilla ja löysin muutaman, jotka oli pakko ottaa. Monta ihanaa jätin ottamatta.

Katekismusta

olen taas lukemassa, sillä käymme sitä läpi myös Lähimmäisillassa kerran kuussa. Aamulla luin, mitä tunnustus "Uskon Jeesukseen Kristukseen" tarkoittaa:

Se tarkoittaa, että tunnen Jeesuksen Kristuksen ja luotan häneen ainoana Vapahtajanani synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta ja uskon, että saan häneltä iankaikkisen elämän.

Joh 17:3: Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. -Katekismus

Hyvää ja siunattua illan jatkoa, arvoisa lukijani!

Tänään töin terveellisesti (eilen en)

jk. On raivostuttavaa kulkea ympäri kämppää etsiskellen milloin mitäkin. Vai sanoisinko turhauttavaa, sillä täytyyhän minulla olla runsaasti omaisuutta, kun sitä on hukata asti! Viimeksi etsin ulkohousuja, pari tuntia sitten. Löysin ne sieltä, missä ne yleensäkin ovat - sen jälkeen, kun olin jo kiskonut farkut jalkaani. Päähinettä en löytänyt, se kai jäi töihin. Soittimet ovat vieläkin hukassa, mutta muistaakseni ei muuta.

jk. Viimeisin isohko möhlä: vein töissä roskia ja havaitsin tyhjän tölkin roskiksessa. Pengoin päälläni sitä sieltä, kunnes oikaistessani itseni kansi pamahti kallooni ja siihen tuli iso kuhmu. Työkaverikin siihen osui ihmettelemään tietysti, vaikka ei se hänelle yllätys tainnut olla, että jalkani näkyivät roskisesta. Pohdin ankarasti, oliko 15 snt tölkistä tuon pamauksen arvoinen. En ole ihan varma.