29.09.2018 - Omaa oloa

Perjantai-ilta oli ihana. Makasin sohvalla melkein koko illan ja luin romaania. Välillä kävin tietysti ompelemassa muutaman sauman esiliinaan, joka oli tekeillä, syömässä jotain, pyykkituvalla ja sellaista. Mutta ilta oli tosi lupsakka hyvässä seurassa. Ihan hiljaista, syvähoitoa kerrassaan.

Kävelin Vestikseen,

siis perjantaina ja poimin perinteisen kukkakimppuni matkalla. Vielä eivät kukat olleet paleltuneet. Ensi viikolla pitänee kerätä varpuja, sillä pakkasöitä on luvassa. Eilenkin otin mustikanvarvun kimppuuni ja huomasin, että siinä oli kukkia ja kartteja. Lämmin kesä on juksannut mustikkaa uuteen kasvukauteen.

Muskariin

saapui taas tuvan täydeltä väkeä ja se on tietysti pelkästään mukavaa. Leikittiin samoja leikkejä ja laulettiin samoja lauluja. Uusia lapsia oli joukossa, ja on turvallista, kun laulut ovat tuttuja. Vähitellen pienetkin lapset oppivat tietämään, miten missäkin kohdassa toimitaan.

Paluumatkalla

alkoi yllättäen sataa. Sitä en ollut ottanut lainkaan huomioon. Mutta ei hätää. Poikkesin hautausmaalle sateensuojaan. Ensin puun alle, mutta kun sade yltyi, menin roskiskatokseen. Sinne osui yksi vanha tuttavani ja vaihdoimme kuulumisia. Kun sade hellitti ja lähdin jatkamaan matkaani, huomasin, että toisessa roskiskatoksessa kökötti kolme ihmistä sadetta pitämässä. Nauratti.

Olen koettanut kehitellä

jonkinlaista essumallia, sillä jotkut ovat tuumanneet, että sellainen taskullinen essu olisi varmaan kätevä. Tein yhden mallin ja se on kyllä ihan perinteinen essu. Niskalenkki ja nauhat, jotka solmitaan taakse. Yritin tehdä yhden toisen mallin, mutta jouduin melkein solmuun sen kanssa ja totesin, että yksinkertainen perusessu taitaa olla paras. Joku muu on varmaan keksinyt ja keksii näppärämpiäkin, mutta minun taitoni riittävät tällaiseen. Tässä on kolme taskua ja pari lenkkiä kyniä varten. Jos joku tarvitsee tällaista, kertokoon! Jokainen on varmasti erilainen jahka rupean niitä kenties ompelemaan enemmän.

Viime yön

nukuin pitkään ja rauhallisesti. Aamusella lähdin lenkille ja kävin uimassa. Ei tuullut, joten vesikin oli aika tyyni. Mukavaa kerrassaan. Toinenkin lenkki tuli tehdyksi, kun ystäväni Lene pyysi kauppareissulle kävellen. Kävimme Minimanissa ja ostimme myös kanervia ja kävimme samalla reissulla haudoilla. Istutin kanervan Arin haudalle. Annansilmä oli kai viime yönä lötsähtänyt pakkasen takia, joten jouti jo pois.

Hauska oli jutella ja kävellä Lenen kanssa, kun pitkästä aikaa tapasimme. Olemme saman ikäisiä, tutustuimme 27 vuotta sitten, kun odotimme kuopuksiamme. Asuimme lopulta samassa sairaalahuoneessa vauvojemme kanssa ja meillä on paljon puhuttavaa aina kun tapaamme.

Äitini sanoi

viimeksi käydessäni, että on tärkeää, kun elämässä on tapahtunut asioita, joita on mukava muistella vanhana. Hän oli kahtena talvena töissä Ruotsissa Algotsin tehtaalla ompelemassa, kun oli noin 20 ikäinen. Se on ollut hänelle merkittävää aikaa monella tapaa. Itsekin haluan elää elämää, jolla on merkitystä. Jumalan yhteydessä elämä on aina tietysti suurenmoista, sillä polkua on kulkenut Toinen edelläni ja Hän viitoittaa tien minulle.

Eihän sitä aina voi kokea erityisen merkitykselliseksi, mutta sittenkin tiedän, että Jumala johdattaa minua, sillä olen hänen lapsensa. Elämäni on rikasta kaikessa tavallisuudessaan ja arkisuudessaan.

Nyt esimerkiksi

opettelen sitä, että jos aion kävellä, minun on pakko venytellä. Alaselkäni on onneksi jo paremmassa kunnossa, mutta edelleen on koetettava tomerasti venytellä ja taas venytellä. Sehän on ihan helppoa, sitä vain en viitsi tehdä, jos ei ole pakko. Nyt on! Tänäänkin olen kävellyt yli 14 km ja huomenna ja tarkoitus iltapäivällä mennä juniorin ja hänen vaimonsa kanssa Pilvilammelle tarpomaan. Makkarat on jo ostettuna jääkaapissa, tärkein osuus reissussa istua tulta katsomassa ja paistaa makkara tai pari.

Työporukan kanssahan kävimme siellä miniretkellä viikko, pari sitten, ja siitä innostuneena pyysin nuorisoa mukaani. Yksin en halua mennä, se ei ole kivaa. Toinen syy on eksyminen, sillä suunnistusvaistoa minulla ei ole olemassakaan.

Mutta huomisaamuna

menen ensin tapani mukaan ensin messuun. Minulla on kanttorivuoro silloin. Viime pyhänähän olin Nivalassa enkä päässyt messuun, joten nyt menen sitäkin innokkaammin.

Päivän sana sanoo:

Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemistä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: "Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas". -Apt 24:25

- - Feeliks halusi kuulla lisää - edes myöhemmin. Pelästymisen keskeltä hän kuuli sen, minkä sinä saat uskoa. Jumalalla on nimittäin toinen keino vanhurskauden, kelpaamisen suhteen. Jumalalla on poika, jonka Hän voi aina silmissään asettaa ihmisen tilalle, poika, joka kelpasi täysin ja hillitsi itsensä Jumalan mielen mukaan. Poika oli täydellinen mutta tuomittiin ristille.

Tämä oli suuri vaihtokauppa, jonka etu ihmiselle ilmaiseksi lahjoitettiin. Toinen on tuomittu, jotta minä kelpaan. Toinen on kuollut, joten minä saan elää. Ihmisen kelpaaminen ei perustu ihmisen omaan tekemiseen tai elämään. Tuomio on otettu pois jokaiselta, joka tuon pojan turvissa elää. Älä siksi pelästy, kun kuulet puhetta tuomiostakin. Se tulee sinulle pian. Mutta Jeesus-pojan takia se on vapauttava tuomio. -https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/

On aika venytellä,

sillä koipia kolottaa. Syön, sohvailen ja käyn saunassa illemmalla. Siunattua viikonloppua sinullekin, arvoisa lukijani!