17.09.2018 - Syksy jo saa, koipea kolottaa!

Varmaan vieläkin huitelisin vähillä vaatteilla menemään, mutta kun oikea polven seutu kolottelee siihen malliin, että on puettava jo kuten vuodenaikaan kuuluu. Illalla ja yöllä pitkät villasukat, joskus vielä villainen viltti polven ympärille. Johan loppuu kolotus, kun lämpöä on riittävästi!

Tänäkin iltana

sää on ollut upea. Kävelin uimaan, nautin kovasti auringon paisteesta, raikkaasta ilmasta. Kävellessäni tapaan soitella, milloin äidille, milloin ystäville. Käveleminen sujuu sivutuotteena. Töissäkin pääsen kävelemään. Tänään hiukan sateisessa säässä, mutta olipahan ainakin happea ilmassa riittävästi.

Eilen kirkkoreissu

meni ihanasti. Nautin kovasti seurakunnassa olemisesta. Se on täyslepoa ja -hoitoa. En jännitä enää soittamista, vaikka nytkin olin kanttorivuorossa. Virret olivat komeita, seurakunta laulaa ja osaa virret, vaikka joka kerta laulamme pari virttä uudesta luterilaisesta virsikirjasta. Itse pidän kovasti niistä virsistä. Niiden sanat ovat syvälliset ja koetellut, sävelet sydämeen käyviä. Loppuvirtenä kajautettiin Soi kunniaksi Luojan. Sehän oli vihkivirtemme Arin kanssa.

Mekkoja syntyy

yhä vain. Vielä ei ole intoni laantunut. En tahdo uskaltaa kävellä keittiöön ompelukoneen kautta, sillä aikomatta alan räpeltää jotain ja kohta olen täyttä häkää pöristelemässä koneella. Nytkin on yksi kangas roikkumassa ruokapöydältä. Se odottaa kaavoittamista. Edellisen sain juuri valmiiksi ja pakettiin. Se on lahja ystävälle.

Minusta ei ole

ompelemaan oikeittein ompelijoiden kaavojen mukaan. Jokaisesta mekosta ja tunikasta tulee taatusti uniikki. Pari päivää sitten tein ruudullisen mekon, yhdestä kappaleesta. Ilmeisesti jotain meni pieleen, sillä kun vedin mekon ylleni, toinen hiha hädin tuskin mahtui päälle ja se oli lyhyempi kuin toinen. Meinasin kuolla nauruun.

Mutta ei hätä ollut kummoinen. Tein pari lisuketta kainalon seudulle, toisen ompelin ensin väärin päin. Onneksi olen löytänyt purkajan vai mikä sen nimi lienee. Sillä joka tapauksessa saa aika näppärästi puretuksi väärät ompeleet. Siitä tuli tosiaan persoonallinen, mutta minä tykkään siitä. Jokainen ihminen on persoona ja erilainen. Miksi mekkojen pitäisi olla mukamas jotain standardimallia? Paljon hauskempaa, kun niissä on jotain erikoista. Itsekään en halua olla mikään kopio jostain toisesta ihmisestä.

Huomisiltana

tapaan taas leskiporukkaa. Tämän vuoden jälkeen jätän leskihommat, vaikka leskeyteni vaikuttaa tässä vaiheessa olevan lopullista ja hautaan asti kestävää. Ihmettelen sitä suuresti, sillä kuvittelin, että minulla on kovastikin vientiä, mutta niin sitä voi ihminen erehtyä. Ehkä minusta on enemmän hyötyä työmarkkinoilla ja ystävien keskellä kuin avioliitomarkkinoilla! Ja ystävät saattavat olla pysyvämpiä. Eikä ihminen voi mitään ottaa, ellei Jumala anna. Enkä minä mitään muuta haluakaan kuin sitä, mitä Jumala näkee minulle hyväksi antaa, sillä se on kuitenkin parhaaksi minulle, vaikka kuinka välillä jäkättäisin asiasta Jumalalle ja vähän muillekin.

Päivän sanassa 15. päivä sanotaan:

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. -Joh 16:13

- - Pyhä Henki puhuu Raamatussa kirkastaen Kristusta ja opastaen meitä Jumalan tuntemiseen. Se osoittaa meidän syntisyytemme sekä meidän heikkoutemme ja vie meidät ristin juurelle, jossa meille näytetään ainoana merkkinä Jeesus Kristus, jossa on kaikki. -Lhpk; Sano vain sana

On aika

alkaa pyöritellä hulavannetta ja katsoa Isä Brownia, joka jäi jännittävään kohtaan. Ja päivän Isä Matteoakin on katsomatta. Kovasti on katolista meininkiä tämä minun lempiohjelmistoni, mutta niissä on paljon huumoria eikä ollenkaan räävittömyyksiä verrattuna moneen muuhun.

Voihan hyvin, arvoisa lukijani, ja nautitaan kauniista syksystä - ja jopa vesisateesta!