15.09.2018 - Sateinen kotipäivä

Kun on viikon heilunut ulkosalla, on pelkästään hauskaa, että lauantaina sataa. Ei aina, mutta tänään kuitenkin. Saan sydämen kyllyydestä nauttia kotona ja sisällä olosta.

Sitä hauskempaa

se on, sillä eilen olin paljon ulkona. Kävelin töihin Vestikseen, josta tulee noin 10 km lenkki. Paluumatkalla poimin puolukoita ja mustikoitakin oli pakko poimia, kun niitä oli runsaasti. - Ja mikä ihanaa: pääsin pitkästä aikaa uimaan Hietasaareen, kun sain hinatuksi itseni vielä illalla ulos!

Liki etten nyyhkäissyt, kun näin tutut maisemat vuosikymmenten ajalta. En näet ole käynyt yhtään edes kävelemässä Hietasaaren nurkilla viime viikkoina - sinä aikana, kun merivesi on ollut uimakelvotonta. Eihän sinne ole kuin pari kilometriä, mutta olisi ollut liian harmittavaista kävellä siellä voimatta mennä uimaan.

Amaryllis,

jonka sain ystävältäni viime jouluna, on alkanut  työntää nuppua kukkapenkissä! Istutin sen takaisin purkkiin ja odotan mielenkiinnolla, jaksaako se tosiaan kukkia. Sehän pitäisi laittaa talvehtimaan näin syksyllä ja nostaa marraskuussa kaapista kukkimaan jouluksi. Ei taida nyt onnistua sellainen. Mutta ihan mukavaa, jos se kukkii nyt. Sitten voin viettää vaikkapa Amarylliksenpäiväjuhlaa, kun se puhkeaa kukkimaan. Aina on syytä piristää itseään ja muitakin tavalla tai toisella.

Eilen kävellessäni

tajusin väläyksenomaisesti, että minä olen selvinnyt! Minun elämäni alkaa päästä tasapainoon! Olen onnellinen, kiitollinen, voin hyvin. Taannoin koin jo heinäkuulla, että viisi kuukautta pimenee; en jaksa.

Nyt ajattelen, että pari hetkeä, niin on jo joulu ja tulee uusi kevät. Ja tämä syksy on lyhyt ja täynnä elämää ja mukavia asioita. On rakkaita, hyviä ystäviä ja seurakunta, ja lapset hoitavat perheensä ja pärjäävät elämässään. Minä olen vapaa elämään! Jumala on antanut minulle tärkeitä, arvokkaita ihmisiä ympärille ja yhdessä heidän kanssaan minua kannetaan turvallisesti kohti Kotia.

Peruna on vielä nostamatta,

tai siis kaksi perunaa, jotka istutin kukkapurkkiin kesällä. Ehkä tänään on se päivä, jolloin syön uusia perunoita, mikäli satoa on tullut. Illalla heitin ensimmäisen ulkokukan purkista roskiin, pesin purkin ja lautasen rännivedellä ja laitoin ne varastoon kuivumaan. Sitä myöten, kun kukat lurpsahtavat, heitän niitä pois. Viimeistään pakkasten tultua. Vielä kuitenkin kukkivat niin pelakuut, petuniat kuin annansilmätkin. Ja salaattipenkkini tuottaa satoa.

Pääsin muuten siunatulla tavalla eroon runsaasta määrästä sisäkukantaimia, kun vein niitä myyntiin seurakuntapäivään. Kaikki meni ja vielä pari kaktusta jäikin!

Edelleen minua lohduttaa ystäväni ajatus, että on armollista, kun tulee pakkanen. Saa siirtyä sisätiloihin, ulkotyöt loppuvat. Niin se on. Akat tupaan kehräämään ja ukot vakkoja tekemään.

Minä jatkan kehräämistäni,

kävellessäni syntyy mukavia ajatuksia liittyen myös ompelemiseen. Eilen sain valmiiksi samasta kankaasta tekemäni mekon ja tunikan. Niistä tuli kivat sikäli, että kuviot ovat eri kohdissa. Jouduin tekemään molempiin lisäpaloja, sillä kyseessä oli pitkä kappa, josta nuo ompelin. Se oli vähän haasteellista, mutta onnistui ihmeen luonnikkaasti.

Eilen kehittelin kaavan, jolla saan tehdyksi mekon tai tunikan yhtenä palana. Se edellyttää tietysti yhtenäistä kangasta. Etupuolen kangas on leveämpi, joten vähän haastetta pukkasi, mutta tekeleestä näyttää tulevan oikein mukiin menevä. Keksin hihansuihin vielä lystit lisäykset ja pian homma on tehty. Tein tästä lyhyen tunikan, koekappaleen, sillä en tiennyt, onnistuuko ollenkaan.

Myyn nämä tekeleeni seurakuntatyön hyväksi. Olen saanut ompelukoneen lahjaksi ja luovuuskin on minulle pelkkää lahjaa. Itselleni jää iso ilo ja ajankulu, hyvä mieli ja kiitollisuus, kun voin palvella kätteni töillä Jumalan sanan leviämistä ja ilahduttaa mekoilla myös muita.

Taskut ovat tärkeä yksityiskohta näissä ompeluksissani, sillä itse olen innoissani siitä, että voin lykätä kännykän tai käsityön mekon taskuun. Tai mitä nyt tarvitseekaan saada käsien ulottuville.

Mikähän luonnonlaki siinä

toimii, että jos menen tavallista myöhemmin nukkumaan, niin herään tavallista aikaisemmin? Näin viikonloppuna tekee mieleni välillä rellestää ja pistää ranttaliksi - siis lukea kirjaa tunti kauemmin kuin tavallista. Ja mieluusti nukkuisin myös tunnin tai pari kauemmin. Mitä vielä, viideltä hereille ja ylös on kömmittävä, kun ei unta enää tule.

Mutta sittenpä ehdin touhuta, mikä on minulle mieluista. Pesin pyykit anivarhain, olen ommellut ja tietysti syönyt pitkän kaavan mukaan aamupalaa ja kahviakin hörppinyt useamman kupposen. Hartauskirjan tekstin luen myös aamuisin ja Raamattua tällä hetkellä Johanneksen evankeliumista:

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. -Joh 15:4

- - On olemassa julistusta, jossa uskonsyntymisen opetetaan olevan seurausta ihmisen tekemästä ratkaisusta. Viinipuuvertaus osoittaa tällaisten puheiden valheellisuuden. Yksikään oksa maailmassa ei ole päätynyt puun runkoon oman tahtonsa voimalla. Sinä tiedät, ettei se ole mahdollista. Tarvitaan elävä puu, joka versoo ja kasvattaa itsestään eläviä oksia.

- - Miten voisin olla elävä kristitty ja kantaa elämässäni Jumalalle mieluista hedelmää? Elämällä ja kasvamalla Kristuksen yhteydessä. Pysymällä Hänen asettamiensa armonvälineiden hoidossa. Kuulemalla Sanaa, uskomalla synninpäästön, vastaanottamalla Kristustuksen ruumiin ja veren ehtoollisen lahjassa. Sinun Herrasi on elävä. Hänen lahjojensa äärellä sinäkin säilyt elossa ja saat kantaa elämässäsi hyvää hedelmää. -14.9.-päivän tekstistä, Päivän teksti kuultavissa: https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/

Aamusta alkoi

sade. Jos illasta päivä pilkistää, käyn uimassa. Muutoin poikkean ehkä vain maitokaupassa ja jos en malta pysyä poissa kirpparin kangaslaatikolta, käyn sielläkin. Nyt kuvat sivulle ja seuraavaa tekelettä suunnittelemaan!

Huomenna messuun, jos Herra suo, ja siellä kanttorin hommat. Laitan ylleni sinisen mekon, ellen sitten päädy muuhun ratkaisuun. Kaikki muutokset ovat mahdollista pukeutumisen areenalla! Tervetuloa sinäkin, hyvä lukijani: klo 9.30 Laivakatu 7, luterilainen messu ja lapsille pyhäkoulu. Päälle makoisat kirkkokahvit hyvien leivonnaisten ja tällaisen mukavan seuran parissa!

Siunausta viikonloppuusi, arvoisa lukijani!