06.09.2018 - Mukavaa kiirettä

Jotta rakkahat lukijani ette luulisi, että jotain romahduksia tai muuta katastrofia olisi tapahtunut, kirjoitan, vaikka en oikein ennättäisikään. Eipä minulla tosin mitään kiirettä ole nyt juuri. Työpäivä on ohi ja sen jälkeenkin olen yhtä sun toista jo puuhannut. Viikonloppuna vietämme seurakuntapäivää ja minulla on siellä jotain vastuita. Käyn ylikierroksilla.

Tytär kävi

lapsineen eilettäin. Tyttöset olivat taas kasvaneet. Elsaksi itseään nimittävä neiti 3,5v teki minusta muotokuvan, jonka näette tässä. Pienempi pyrki samalle jakkaralle piirtämään, mutta tyytyi lattialla puuhamaan lopulta. Lähtiessä Tiutau, 1v, oli liikuttava, kun pyysin, että hän tulisi halaamaan mummoa. Peekää, tyttönen ilmoitti, mutta rohkeni kuitenkin tulla eteisestä takaisin halaamaan. Aivanhan noista sydän pakahtuu tuollaisista. Sitä ennen olimme rukoilleet Isä meidän yhdessä ja aamenen Tiutaukin osaa sanoa.

Kuuntelin muutaman

saarnan iltapäivällä leikatessani yhtä mekkoa. Suosittelen sydämestäni kuuntelemaan Markus Pöyryn viime pyhän saarnan. Se panee ajattelemaan, ketä varten Jeesus oikeastaan on tullut. Hän ei ole tullut kaikkia varten. Mutta moni sellainen, joka ajattelee nyt, että hän kuuluu siihen joukkoon, jolle Jeesus ei kuulu, erehtyy. Kaikki raskautetut ja alaspainetut hän kutsuu luokseen lepäämään ja saamaan rauhan. Onko sinulla rauha Jumalan kanssa, hyvä lukijani? Jos on Jumalan rauha, silloin muidenkin asioiden kanssa pärjää.

Huomenna kävelen

Vestikseen pitämään muskaria ja viettämään aikaa äitien ja lasten kanssa. Sieltä saan kyydin kotiin kitaran kanssa, sillä tarvitsen sitä lauantaina. Seuraavan kerran kirjoitan ehkä sunnuntaina, ellen sitten ole liian väsynyt.

Nyt toivotan Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani, ja vinkkaan uusimmat mekot!

jk. Yöpuku pysyy hukassa, samoin soittimet. Olen kehitellyt uuden kilkuttimen, testaan sitä huomenna Vestiksessä. En ole siihen oikein tyytyväinen. Se ei rämise tarpeeksi.