03.09.2018 - Kaunis syyskuun alku!

Kesä näyttää jatkuvan. Kun aamusumusta selvitään, niin auringon noustua päivä kirkastuu ja taas on kuin kesällä! Nautitaan siis tästäkin. Ainakin minä nautin, kun voi vielä marssia kesätamineissa päiväsydännä, mutta illalla on pimeää ja yöllä viileää.

Kävin aamulla

verikokeissa, kilpirauhasarvot olivat kunnossa. Hieno aamu, kaunista! Laboratorio täynnä ihmisiä. Pääsin nopeasti, sillä olin varannut netistä ajan. Vesi maistui ihanalta, kun eilisillan jälkeen en ollut saanut juoda. Palatessa laitoin lakanat narulle, mennessäni olin vienyt ne koneeseen pesutupaan. Iltapäivällä ne olivat kuivat ja sain laittaa ne takaisin sänkyyn. Imuriakin heiluttelin hetken aikaa.

Aamulenkillä keksin

jonkinlaiset viittomat raamattulauluun, jonka aion opettaa lauantaina seurakuntapäivässä lapsille. Kotisohvalla harjoittelen niitä. Kerron myöhemmin lisää.

Ompeluksia

olen jatkanut. Ja möhlintää. Nauroin makeasti, kun olin ommellut taskut ompelemaani mekkoon tiukasti kiinni - ylösalaisin! En ruvennut niitä purkamaan, vaan tein pari leikkausta ja ompelin taas. Pellepuku siitä tuli eikä luultavasti kelpaa kenellekään, mutta näette kuvan jahka se valmistuu.

Iltapäivällä

sain Peräseinäjoen naisten, yhteistyökumppanimme, kutomat sukat, lapaset, pipot ja pehmolelut kotiini. Martsu tuli kanssani niitä lajittelemaan ja laskemaan. Nyt meillä on tulevaksi jouluksi tarpeeksi neulomuksia valmiina paketoitavaksi. Jotain ehkä hankin vielä muuta, mutta paketointipäivä on jo sovittu kuten paikkakin. Herra suokoon, että kaikki onnistuu.

Soitin ystävälleni maakuntaan,

ja rukoilimme ja jaoimme kuulumisia. Kiitos Jumalalle kaikista esirukoilijoistani! Kyllä minäkin huokailen ja puhun Jumalalle kaikesta mahdollisesta, ystävistäni, perheeni jäsenistä, työkavereista ja kaikesta mieleen tulevasta.

Nyt alkaa jo

ankarasti väsyttää, sillä olen tänäänkin marssinut noin 10 km, aamulenkki sairaalaan ja päivällä työssä. Vielä on selkäjumppa tekemättä ja hulavanne pyörittämättä. Sitä ennen jaan kuitenkin muutaman sanan asiallista tekstiä:

Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen. -Luuk 17: 32,33.

- - Jeesus tunsi konkreettisuutta janoavan mielemme. Tarkka huomaa, että hän kehottaessaan tallettamaan taivaallisiin puhuikin elämän kadottamisesta. Eikö kadottaminen ole sitä, että elämä annetaan pois omista käsistä! Et tiedä, mitä sille tapahtuu, mutta sinulle riittää, että Jumala tietää.

- - Kristillisessä kasteessa elämämme on talletettu Kristukseen. Maailman mittarein sellainen on kadottamista. Mutta näkyvän palaessa tuhkaksi asian laita on toisin. Se osoittautuu talletukseksi, josta uskossa kilvoitelleet kiittävät ja ylistävät ristillä kuollutta Vapahtajaansa. -Sano vain sana. LHPK. Vuosi Jeesuksen seurassa.

Siunattua yöunta ja tulevaa päivää, jos Herra sen meille suo, arvoisa lukijani!