29.08.2018 - Miten mukava päivä!

Minulla on luultavasti maailman mukavimmat työkaverit ja työyhteisö! Tunnen itseni hyväksytyksi ja tarpeelliseksi, ja se on tosi mukava tunne - eikä ollenkaan tavallinen tämän maailman työpaikoissa. Tiedän sen kokemuksesta, sillä olen toki ollut muuallakin kuin Setlementillä töissä.

Työtoverien lisäksi

minulla tuntuisi olevan myös maailman mukavimpia ystäviä ja läheisiä ihmisiä. Seurakuntakin hipoo jotain sellaista, jota voi sanoa armoksi. Se ei tarkoita, että ihmiset olisivat tavallista terveempiä, täydellisempiä tai parempia kuin muut. Melkeinpä päinvastoin. Kaikessa epätäydellisyydessämme jokainen seurakunnassamme on Jumalan lähettämä. Olemme toisiamme hiova porukka ja Jumala lähettää uusia ihmisiä keskellemme. Leif Nummela oli sanonut Café Raamattu -ohjelmassa, että Lähetyshiippakunta on ainoa seurakunta Suomessa, joka kasvaa. En ihmettele.

Jumalan siunaus

rikkaaksi tekee. Ei oma vaiva siihen mitään lisää. Näin sanotaan Raamatussa ja se on totta. Olen päässyt kasvamaan uskossa ja ihmisenä viime vuosina - ja Luojan kiitos, jo sitä ennenkin! -  ja Jumalan sana sen tekee, sillä sitä opetetaan Lähetyshiippakunnan seurakunnissa. Ei ihmisten kokemuksia tai mielipiteitä, vaan Raamatun sanaa. Jumalan sana on ainoa, joka muuttaa ihmistä ja kasvattaa Jumalan tuntemisessa. Se taas johtaa elämän laadun paranemiseen. Ei välttämättä terveyteen tai muuhun maailman silmin katsottuna mukavaan, vaan sisäiseen rauhaan ja lepoon Jumalan kanssa.

Sunnuntai toisensa perään kuulemme pastoriltamme Otolta samoja asioita, sillä

... Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi. -Fil 3:1

Jatkuvasti tarvitsemme

kuulla totuuden siitä, että olemme syntisiä. Itse emme kukaan voi ansaita vapautusta synneistämme teoillamme, sillä kaikki omat tekomme ovat kuin saastainen vaate Jumalan silmissä. Siksi Jumala on antanut oman Poikansa kuolemaan ja vuodattamaan verensä, että me uskomalla häneen saisimme syntimme anteeksi. Tämä on ilosanoma syntien anteeksiantamuksesta. Muuta pelastusta ei ole, muuta toivoa ei ole. Mutta tämä riittää ja se on täysin riippumaton meistä itsestämme. Maailman ihanin, tärkein ja suurin asia tämä on. Mitään parempaa uutista ei ole olemassakaan!

Nuoret pistäytyivät

ovella, toivat omenoita ja jatkoivat kotiinsa nukkumaan, on jo ilta. Itselläni on hiusväriä päässä. Mietin, joko annan hiusteni tämän jälkeen harmaantua rauhassa, vai vieläkö yritän keikkua ruskeatukkaisena. Aika näyttää. Jos jaksan ahkeroida, niin ehkä tilaan vielä lisää luonnon hiusväriä netistä, mutta jos laiskuus on voimakkaampi kuin tarve olla nuorekas, annan itseni harmaantua. Harmaapäätkin voivat olla nuorekkaita, eikö vaan? Ja jos eivät ole, niin mitä sitten?

Illalla ompelin

niin että kone melkein savusi. Olin tosi innoissani. Niinhän minä aina olen, paitsi silloin, kun olen suuttunut ja masentunut. Tänään tein yhden koekappaleen tunikasta. Huomenna vien sen sovitteille nähdäkseni, tuliko susi. Minulla oli vain se yksi ja sama mekon kaava, jonka itse kehittelin ostamastani mekosta. Tänään tuunailin tunikan kaavat. Hauskaa puuhaa vaihteeksi.

Tänään

iltapäivällä olin pienellä reissulla. Sää oli kesäisen aurinkoinen ja kiskaisin jo aamulla hellemekon päälle. Ystäväni kanssa kävimme naapurikunnan puolella kirpputorilla ja kenkäkaupassa sekä kahvilassa. Löysin pari kivaa kangasta. En vielä tiedä, teenkö mekkoja vai mitä niistä. Lukijani saavat asian kyllä pikaisesti selville, jahka olen niistä jotain väkertänyt.

Nyt on aika

saada juttu sivulle kuvineen ja mennä pesemään hiukset ja sitten nukkumaan. Huomenna on taas ihana armon päivä, jos Jumala sen suo. Siihen asti ja sen jälkeenkin, Herran haltuun, arvoisa lukijani!