27.08.2018 - Olipas hyvä päivä

Päivä alkoi vähän nihkeästi. Heräsin väsyneenä, mutta koska pää ei ollut kipeä kuten ei ehkä viikkoon ole ollut, niin aika iloisena nousin ylös. Meinasin lähteä lenkille, mutta alkoi sataa. Niinpä keitin puuron ja kahvin huomatakseni että sade on loppunut ja aurinko alkaa nousta - kello oli vähän yli kuusi.

Pakko oli sitten

syödä puurot ja juoda kahvit, mutta lenkille minä lähdin. Ulkona piristyy, päivä alkaa kirkastua kaikin tavoin. Tein lähes perinteisen lenkin. Se suuntautuu oikeastaan aina aseman kautta, mutta muuten vähän eri katuja. Pullo- ja tölkkibongaus on jokapäiväistä, vaikkakin tulokset ovat olleet heikonlaiset tänä vuonna. Yritän vielä tsempata tässä lajissa.

Ruska Yhdeksäinen

valmistui tänä iltana ja Keltainen Kymppi on leikattuna valmiiksi. Tänään onnistuin löytämään taas lisää kangasta. Kirpputorit ovat minun lempipaikkojani. Oikein sydäntä lämmittää ja sykähdyttää, kun ajattelenkin mitä kaikkea sieltä voi löytää. Ei voi tietää ennen kuin menee penkomaan. Narulla kuivuu Sininen Yksitoista vielä autuaan tietämättömänä, että siitä kehkeytyy lähipäivinä, jos Jumala suo, mukava sievä mekko!

Töissä meillä

oli mielekäs päivä. Sain kanniskella vauveleita, olimme puistossa hetken, kirpparilla toisen, laitoimme ruokaa, söimme yhdessä ja vesivärimaalasimme maisematauluja. Ompelukonetta emme ehtineet laulattaa, kun vauvelit jo heräsivät ja lähtivät kotiin äiteineen. Työkaverin kanssa jaoimme päivän tapahtumia, lähdin kotiin roskapussit heiluen. Tosin jätin ne alas roskikseen, en vienyt kotiin.

Kotona

ehdin surauttaa ompelukoneella muutaman sauman, pakkasin laukun ja lähdin kaupungille hussaamaan rahoja. Ensiksi menin Mikkelssonille hierottamaan selkänahkaani. Erityisen iloinen uutinen oli se, että ensi kertaa maailman aikoihin selkäni ei ollut jännitystilassa, vai mitenhän asia pitäisi ilmaista. Joka tapauksessa tilanne on selvästi nyt parempi. Olen paremmassa kunnossa.

Mutta, mutta

sain kehotuksen käyttää ns. rullaa ja pyöritellä sitä selkäni alla. Ja aion tehdä sen, mieluiten joka ilta. Ja kun menen kuukauden päästä seuraavan kerran hierottamaan, näen, onko tilanne parantunut entisestään. Minulla on siis tavoite.

Toinenkin ryhdistäytymisen

aihe minulla on. Soitin eilen Tupun kanssa ja hän oli lopettanut iltasyömiset. Ei syö mitään kuuden jälkeen. Minä kävin puntarilla ja se vingahti siihen malliin, että aion tehdä samoin. Ruoka on ollut  mielessä koko illan. Ennen kuutta söin hyvin tukevasti, että kestän kitumatta ankaran paaston. No, aika on kulunut hyvin, sillä tekemistä on ollut - ja ainahan minä voin kirjoittaa kuten nyt teenkin.

Kerroin rahojen hussauksesta,

ja pontevan aloituksen tein alusvaateosastolla. Te tiedätte naiset sen kopin, jonne ahtaudutaan toivossa, että löytyisi passelia puseron alle pantavaa ilman, että mikään kiristäisi, puristaisi ja roikkuisi. Tällä kertaa tärppäsi. Itse asiassa jo menomatkalla olin sangen itsevarmalla ja päättäväisellä mielellä.

Valitsin samaa, hyväksi havaitsemaani mallistoa kuin viimeksi, olikohan se vuosi sitten vai keväällä - kauan sitten kuitenkin. Useita eri kokoja mukaan ettei tarvitse sataa kertaa pukeutua ja taas riisuutua, jotta voisi pukeutua.

Kahdet ensimmäiset passasivat heti kuin nappi silmään! Toisia en edes kokeillut. Ihme on siis tapahtunut! Ei mitään voivotusta, ähkettä ja hikoilemista. En ehtinyt edes makkarakerroksia kauhistella, vaatteen sovitus kävi kuin rasvattu. Näin ei ikinä ennen tapahtunut tässä lajissa ja tällä osastolla.

Seuraava hussauspaikka

oli apteekki. Kolesteroli- ja verenkiertohäiriönestolääkettä ja jotain ilman reseptiäkin. Siitä sain 49 snt alennusta, kanta-asiakas näet. Kyllä kannatti, se on sama kuin olisin löytänyt tyhjän pullon ja kaksi tölkkiä, hinannut ne kauppaan saadakseni tuon summan. Nyt sen sijaan alennus lankesi minulle kuin Mopelle illallinen.

Joka sentti on kotiinpäin, varsinkin kun juuri ostelin sumeilematta rintavarustuksia hintaa katsomatta. Kukkaron nyörit paikoin tiukassa, paikoin löysässä. Näin säilyy jonkinlainen tasapaino.

Koska epäilin,

ettei pankkitili ole vielä ihan tyhjä, päätin rehkiä vielä ja kävin ostamassa seesamin ja kurpitsan siemeniä kolmannesta kaupasta. Ja kahvimukeja ja -lautasin ensi pyhän kirkkokahveille.  Edellisessä kaupassakin olin niitä tiiraillut, mutta arvelin seuraavan kaupan olevan halvempi, kuten olikin. Kotiin päästyäni lämmitin lauantain sellerikeittoa ja join smoothiet jälkiruuaksi. Mustikoita, puolukoita, siemeniä. lehtikaalta ja jugurttia, siis terveellistä.

Vielä olisi

lörpöttelemistä, mutta jos aion pyöritellä hulavannetta ja tehdä lupaamiani selän pehmityksiä, on pakko lopettaa. Toivotan siunattua alkanutta viikkoa, arvoisa lukijani - kyllä se onkin vauhdilla taas alkanut, kun alkuun on päästy!

Tänään olen miettinyt,

minkä laulun opettaisin lapsille seurakuntapäivässä. Ehkäpä se on seuraava, joka löytyy Luukkaan 24 luvun lopusta, Jeesuksen puheesta opetuslapsilleen, kun hän ilmestyi näille ylösnousemisensa jälkeen. Olen säveltänyt sen parikymmentä vuotta sitten:

Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Te olette tämän todistajat.
Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.