Kategoriat: Ajankohtaista

Rakkaat naapurit, osa tärkeää verkostoani!

Viikko on vilahtanut torstaihin nopeasti, sillä on ollut paljon tekemistä. Viimeksi kirjoitin ompelukoneen huoltoon viemisestä. Siinä kävi niin onnellisesti, että kun raahasin 10,7 kg painavan koneen korjaajalle, hän sai sen kuntoon saman tien. Tarvitsi vain väännellä yhtä nippulaa. Ja korjaaja pyysi anteeksi, että oli antanut minulle vääränlaisia puolia ja sain tilalle koneeseeni sopivia. Kiikutin koneen vikkelästi takaisin kotiin ja surina jatkuu iltaisin ja välillä aamuisinkin.

Kun vauhti

Mekko Viitonen

on liian kova, teen virheitä. Piti purkaa yksi sauma ja vähän toistakin. Niin sanottua purkajaa ei löytynyt mistään, se on edelleen kateissa. Yhtäkkiä pomppasin vuoteeseen mentyäni ylös, kun hoksasin, että sen täytyy olla sohvan patjan välissä. Sieltä löytyi vain pari kynää ja juustoveitsi. Nauroin ääneen hölmölle touhulleni. Purkajasta ei jälkeäkään. Mutta otin käyttöön pienet kynsisakset ja niillä työ sujui lähes yhtä hyvin.

Mekko Kutonen

Tänään taas

hain lisää kankaita läheiseltä kirpparilta ja ne ovat nyt koneessa. Purin vain ensin pari saumaa. Olen toistaiseksi erittäin innostunut mekon ompelusta, mutta kun kiintiö tulee täyteen - mikä se sitten onkaan - niin tiedän, että homma loppuu kuin seinään ja sitten ryntään tekemään jotain muuta, josta olen äärimmäisen inspiroitunut. Tai sitten niin ei käy, saa nähdä.

Kaiken touhuamisen keskellä asia on kuitenkin niin, että ihmissuhteet ovat minulle tärkeintä. Ei ole mitään mieltä vouhottaa kaiken maailman mekkojen kanssa, jos ei ole ystäviä tai sosiaalista verkostoa, seurakunta itselleni niistä on tärkein. Sehän ei tietenkään ole vain sosiaalinen verkosto, vaan se on henki ja se on elämä. Ihan tärkein juttu.

Töissä

nautin siitä, kun voin neuvoa mammoja vaikkapa ompelemaan koneella - varsin yllättävää varmaan! Eräänä päivänä yksi äiti sai lyhennetyksi housujensa lahkeita, kun neuvoin hänelle ompelemisen saloja. Tänään toinen opetteli laittamaan langat koneeseen ja ompeli jyväpussin, jonka voi laittaa vaikka niskaansa lämmittämään. Hyvä mieli tulee, kun voi auttaa toisia.

Eilen oli hieno ilta,

olimme melkein koko seurakunnan voimin kahvittelemassa erään seurakuntaperheen luona, jotka ovat saaneet uuden kodin valmiiksi. Pastorimme siunasi kodin, ja sen jälkeen meillä oli raamattuopetus Galatalaiskirjeestä siellä sen sijaan, että se olisi pidetty seurakunnan tiloissa. Ilta oli oikein antoisa kaikin puolin. Keskustelu rönsyili ennen ja jälkeen opetuksen.

Eilen laitoin

leipäjuuren muhimaan ja lisäsin jauhoja silloin, tällöin. Aamulla lisäsin kuivattua nokkosta ja siemeniä sekä suolaa. Ennen sitä otin taas taikinaa lasipurkkiin jääkaappiin. Nyt ovat sämpylät uunissa. Lisäsin aamulla taikinaan hiukan hunajavettä, mutta hiivaa en tosiaan ole laittanut ollenkaan. Niistä tulee varmaan taas ihan hyvän makuisia. Luulen, että ne ovat mahaystävällistä syötävää.

Saan pian

sämpylät valmiiksi. Lähden pyöräilemään keskipojan luo Gerbyyhyn - saan sieltä omenoita ja luultavasti paluukyydin myös. Toivotan siunattua iltaa ja loppuviikkoa, arvoisa lukijani Psalmissa 111 sanottujen jakeiden myötä:

Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat. - Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.