25.08.2018 - Saarikausi päättyy

On turvallista herätä yöllä siihen, kun sade ropisee ikkunaan. Itse saan maata lämpimän peiton alla, ikkunasta tulee raikasta yöilmaa. Kiitollinen mieli!

Hietasaari-kausi

päättyi joitakin viikkoja sitten, kun jätteet sotkivat veden, niin ettei uimaan ole ollut asiaa. Luultavasti parin viikon päästä kuitenkin se on mahdollista myös Hietasaaressa, jossa tapaan käydä. Monet saaressa ja rannoilla mökkeilevät joutuvat sen sijaan sanomaan vähitellen hyvästejä mökkielämälle, mikä on varmasti haikeaa.

Olen lenkkeillyt

Onkilahden ympäri taas tänään, eilen sen sijaan kävelin Vestiksestä kotiin, kuutisen kilometriä. Sain ystävältä kyydin kitaran kanssa aamulla sinne töihin, mutta päivällä kävelin takaisin, kun ei enää satanut, vaikka sää olikin todella kostea ja tukala. Tänä aamuna kävelin miellyttävässä lempeässä säässä, mutta iltapäivällä tuuli kovasti. - Täytyy pukeutua sään mukaisesti, pyrin ulkoilemaan joka päivä.

Mekkoja valmistuu

edelleen. Punainen ja vihreä tulivat valmiiksi eilisen ja tämän päivän aikana. Ruskeakuvioinen on seuraavaksi tekeillä, mutta hidastan vähän tahtia. Alan epäillä, etteivät ne mene kaupaksi. Minunhan on tarkoitus viedä ne myyjäisiin yhteisöpäivään, joka on 8.9. Lepikossa, jonne tulee kai satakunta ihmistä ympäri Pohjanmaata. Kukantaimia vien myös.

Tein tänään

sosekeittoa ja paistoin broileria, ystävä poikkesi syömään luokseni ohimennessään. On mielekästä tehdä ruokaa, jos saan ruokaseuraa. Itselle ei oikein huvita keitellä, tulee helposti pisteltyä vain leipää poskeen kunnon ruuan sijaan. Myös Tarsu, jota en ole nähnyt ainakaan vuoteen, kävi pitkästä aikaa päivällä ja saimme rukoilla toistemme ja läheistemme puolesta. Oli hyvä hetki.

Aamulenkin

vietin äidin seurassa. Toisin sanoen soitin puolen tunnin puhelun hänelle. Olen kiitollinen, että minulla on vielä äiti, ja vaikka hänellä lähimuisti ei ole enää oikein tarkka, hänen kanssaan voin keskustella tärkeistä asioistani ja hänellä on iän tuomaa viisautta.

Muistutin äitiä eräästä vanhasta asiasta. Kun menin naimisiin aikoinani ja lähdin mieheni mukana Etelä-Pohjanmaalle, äiti sanoi minulle: "Muista olla hyvä miehellesi!" Sen olen muistanut, mutta tokko olen aina osannut noudattaa. Äiti tiesi, että minulla on äkkinäinen ja tempperamenttinen luonne, joten neuvo on ollut tarpeen.

Nauratti,

kun veljentytär facebookissa päivitti tarinaansa ja kertoi, että ymmärtää mummua nyt hyvin, kun hänellä on itsellään mustikoita purkissa ja puolukoita taskussa metsässä kulkiessaan. Niin se on, suvussa toistuvat samat luonteen ja käyttäytymisen piirteet. Osa on opittua ja osa luonteesta johtuvaa.

Myös eräs lähiomaiseni,

nimeä mainitsematta, oli juuri tempaissut ankaran pyörälenkin ilman mitään pohjakuntoa. Niinpä siellä oli sitten matkan varrella makailtu ojan pohjalla ketarat ojan rinteellä, kun suonta veti ja jalkoja pakotti. Mutta hyvä hetki oli sekin ollut, uni oli meinannut tulla. -Noin juuri minäkin voisin tehdä, hyvin tutulta kuulostaa!

Kävin saunassa,

virsikirjat ovat eteisessä odottamassa aamua ja kirkkoon menoa. Minulla on kanttorivuoro, menen varhain harjoittelemaan virsiä ja vien kirkkokukat mennessäni. Ne ovat vielä kasvamassa pihalla ja ojanpientareella.

Toivotan siunausta

pyhän ajaksi, arvoisa lukijani. ja jaan sanoja Psalmista 118:

Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin. Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.