18.08.2018 - Vapaapäivä

Tänään olen alakuloinen, vaikka kaikki on hyvin. Tiedän kyllä, mistä surkeus johtuu, mutta olkoon. Saanpa sitäkin enemmän aikaan, kun suuntaan energiani tekemiseen. Olen ommellut eilen yhden mekon ja tänään toisen. Samalla olen kuunnellut Raamattua tai saarnoja. Koneen surratessa en kuule tietenkään, mutta jospa jokunen jyvänen saisi rohkaista ja piristää.

Nämä kaksi

aion laittaa myyntiin, kun meillä on seurakuntien yhteisöpäivä 8.9. Jos ne eivät mene kaupan, niin heitän ehkä mäkeen. Sillä vaikka ne ovat nättejä minun mielestäni, ne eivät ole kuitenkaan minun värisiäni -  minun värinihän on punainen. Mutta koska tiedän, että kaikkien väri se ei ole, niin toki voin tehdä muunkin värisiä vaihtelun vuoksi.

Lisää on tulossa, kunhan ensin ennätän pestä kankaat. Teen näitä mekkoja kirpparikankaista, eli eikös tämä ole eko-hommaa viimeisen päälle! Kangas kestää joka tapauksessa pesua ja kulutusta niin kauan kuin yhtä mekkoa jaksaa pitää. Eli loppuikän, mikäli päälle mahtuu. Ja nämä kyllä sopivat, jos pää ei ole isompi kuin päänreikä.

Taitaa olla

suuri osa elämäni runsaista tekemisistä olla tehdyn pako mielessä. Siis pysyäkseni hengissä ja kestääkseni ikävää, surua ja yksinäisyyden tunnetta. Olen kysellyt Jumalalta, näinkö tämä elämä menee. Ehkä se menee näin, ja huonomminkin voisi tietysti mennä.

Ei täällä maailmassa ole pysyvää kotia kenelläkään. Riisuutumishuoneeseen joudumme tai pääsemme kaikki, kun päivät tulevat täyteen. Toisia riisutaan kauemmin, kuten Aria esimerkiksi, toiset pääsevät vähemmällä. Jumala yksin tietää, miten asiat menevät parhain päin. Sananlaskuissa sanotaan asiat selvästi:

Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie. -16:25

Heräsin liian

aikaisin tänään. Ennen kuutta. Pää ei ollut kipeä, mikä oli tietysti mukavaa. Mutta olisi hauska nukkua pitempään. Kerran muistaakseni olen nukkunutkin. Oliko se viime vuonna vai milloin.

Eräänä aamuna mietin ja rukoilin päänsärkyasiaa. Sitähän on taas ollut töiden alettua, ei paljon, mutta kuitenkin. Vuodatin oikein itkun kanssa kaiken kurjuuteni Jumalalle ja tulin lohdututetuksi.

Mielestäni sain ymmärryksen, mistä särky johtuu. Ärsyttää sanoakin tämä, sillä olen vatkannut ja ruikuttanut elämäni raskautta vuosikymmenet. Nämä pari vuotta Arin kuoleman jälkeen eivät ole aika eikä mikään, kun puhutaan toipumisesta. Ehkä olen loppuelämäni yliherkkä stressille ja kaikille muutoksille. Mutta olkoon sitten niin. Ja kuka ties kuolla keikahdan piankin.

Jahka olen

julkaissut tämän kirjoituksen, luultavasti käy kuten ennenkin. Oloni paranee huomattavasti. Piristyn. No, silloin kirjoittaminen on tehnyt  tehtävänsä. Joku on sanonut, että yhden sivun kirjoittaminen vastaa terapiakäyntiä. Olen minä tätä terapiaa kyllä harrastanutkin!

En osaa kirjoittaa nättejä juttuja silloin, kun harmittaa ja tunnen oloni turhautuneeksi ja kaipuu kalvaa sisintäni. Onneksi näitä päiviä ei kuitenkaan ole usein. Toisinaan sentään kirjoittaminen on niin hauskaa, että itse nauran varmasti makeimmin toilauksilleni.

Innostuin ompelemaan,

joten en viitsinyt lähteä kutomiskeimeihin, joka jatkuu vieläkin Kuntsilla. Ei tee mieli nyt kutoa vaan ommella. Kävin kirpparilla ja löysinkin mekkovärkkiä lisää. Samalla ostin kukkamultaa, sillä anopinkielet ovat kasvaneet ja hajotin niitä ja istutin eri purkkeihin. En ollut suunnitellut laajamittaista mullanvaihtoa, mutta niin siinä kävi kunnes multa loppui vähän kesken.

Jotain ruokaakin laitoin aamupäivällä, broilerisuikaleita, kermaa ja sulatejuustoa sekä mausteita. Keitettyjä perunoita sekaan, hyvältä maistui.

Eilen tein töiden jälkeen

feta-pinaattipiirakkaa. Kävin piknikillä Kuntsin puistossa eväitten kanssa. Oli ankara tuuli. Siirsin penkin puun sivulle, ettei tuuli olisi niin kovasti ottanut, mutta kylmä meinasi tulla. Kun lähdin kävelemään eikä tuuli enää osunut, tuli lämmin ja takin sai taas ottaa pois. Pistäydyin Arin haudalla - käyn siellä silloin, kun olen muutenkin hautausmaatuulella eli nokka viistää maata.

Eilen imuroin huoneet, viikonloppusiivous on siis tehty. Vessan oven pesin, kun huomasin sen olevan ihmeellisen läikikäs. En ole varma, onko se yhtään parempi nyt, mutta ainakin tiedän pesseeni sen.

Aion pian

tekaista muutaman maidottoman pullan. Tai no, muutaman syön kyllä itsekin, joten ainakin 10 teen. Varasin kahvitusvuoron kirkkoon huomenna. Pullat saamme yleensä kaupoista, roskiin menevistä tuotteista, ja totta puhuen meillä on tosi hyvät tarjoilut aina! Mutta yksi lapsonen tarvitsee maidottomat pullat ja sitä varten leivon. Pyykkivuoroni on pian, myöhemmin saunavuoro.

Eräs tuttu raamatunkohta vielä:

Silloin Kuningas sanoo oikealla puolella oleville: "Tulkaa minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. -Matt 25:34

Tämä on elämäni tärkein kysymys: kummalla puolella Kristusta seison viimeisellä tuomiolla? Saanko olla hänen oikealla puolellaan ja kuulla nuo ihanat sanat siunatuille? Vai lähettääkö hän minut pois luotaan yhdessä kaikkien kirottujen kanssa?

- - Vähäinen itsetuntemus riittää todistamaan, etten ole elämämässäni noudattanut kaikkia Jumalan käskyjä. Sydämessäni asuu kiittämättömyyttä Jumalaa kohtaan ja rakkaudettomuutta lähimmäistäni kohtaan. Olen siis vuohi, lainrikkoja ja syyllinen. Paavalin mukaan laki on annettu, että "jokainen suus tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä". (Room 3:19)

- - "Kaikki jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia" - - "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen." - - Jeesus on tullut kirotuksi lainrikkojien, vuohien puolesta. Hän on kärsinyt rangaistuksemme tuodakseen Jumalan siunauksen kaikille, jotka uskovat häneen. - - Uskossa Jeesukseen sinä olet siunattu! -LHPK, Vuosi Jeesuksen seurassa; Sano vain sana

Minulla on siis toivo, tällaisena kurjanakin. Ja myös sinulla on toivo, arvoisa lukijani, kuka oletkin ja millainen oletkin. Me saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen Kristuksen tähden ja hänen nimessään. Se on armoa tällaiselle kun minä - ja sinä!