09.08.2018 - Aamulenkki

Jos ken lukee Vasabladettia, niin siinä voisi olla tänään juttua liitokiekkoturnauksesta. En toki siitä niitä kovin intoilisi, elleivät tytär, poika ja miniä pelaisi sitä. Itsehän menen lauantaina kentälle istumaan kahvilanpitäjäksi. Otan rahat vastaan ja tarjoilen kahvia, pitsaa ja pullaa. Tervetuloa siis katsomaan mielenkiintoisia pelejä. Olen joskus ennenkin harrastanut lajia kahvilasta käsin.

Liitokiekossa

pelaajat juoksevat mahdottomasti, yrittävät saada vastustajajoukkueelta kiekon pois ja vastaavasti heitetyksi sen omille, joista toivon mukaan joku seisoo maalialueella ja näin joukkue saa pisteen. Ja taas kiekko lentää komeasti ja kauas. Itsekin olen joskus puoli tuntia heitellyt ja saanut käteni kipeäksi. Hyvää se tekisi kuitenkin, sekä juoksu että heittely.

Vasabladetista

oli toimittaja tekemässä jutun eilen ja tytär esittelemässä lajia kentällä. Itse toimin kotikenttävahtina tyttären lapsille. Nuorempi, Tiutau, intoutui karjumaan, kun äiti lähti, mutta äiti unohtui välittömästi, kun paasasin vettä vateihin ja pistit tytöt istumaan niihin. Kippoja ja puteleita sankoon ja niillä tytöt saivat läträtä niin kauan, että perunat olivat kiehuneet kypsiksi. Siinä vaiheessa mammakulta jo palasikin ja uitetut tyttäret olivat tyytyväisiä.

Junamatkani

kotiin ei mennyt aivan niin nopeasti kuin kuvittelin. Juna jätti minut Seinäjoelle. Minä kävelin muka rivakasti junasta toiseen, mutta tämä otti ja lähti nenäni edestä. Jos olisi pitempi nenä ollut, oven väliin olisi jäänyt. Oitis käännyin konduktöörin puoleen, joka ihmetteli itsekin moista. Sain häneltä hyvitykseksi rahan arvoisen lapun kahvilaan sekä vakuutuksen, että pääsen seuraavaan junaan, joka lähtee vajaan kahden tunnin kuluttua.

Lähtevän junan

konduktööriin otin yhteyttä saman tien, ja hän sanoi, että voin tuoda tavarani hänen hyttiinsä ja painella kaupungille. Niin tein. Ei tarvinnut raahailla mustikoita ja muuta omaisuutta ympäri kylää. Lähdin sitten kauppoja tutkimaan. Tai yhtä vain, josta en löytänyt etsimääni. Kirpparin sen sijaan löysin kyselemällä ja sieltä bongasin kauniin puseron. Päälläni olevan heitin lähimpään roskakoriin, sillä olin töhrinyt sen jollain suklaan tapaisella, vaikka en ollut suklaata syönytkään. Laukussani oli samaa mössöä, mutta sen sain pestyksi pois.

Molemmat paluujunat

olivat aika tyhjiä, joten niissä oli helppo hengittää ja mukava matkustaa. Ja Vaasan junassa nautin sitten kanelipullakahvit, hyvityskahvit. Konduktööri oli tosi ystävällinen nuori mies. Toivotin hänelle hyvää lomaa, sillä hänen lomansa oli pian alkamassa. Sain todella hyvityksen edellisen junan kolttosen takia.

Kun kotiuduin eilen,

lähdin melkein saman tien hierojalle. Hartiat ja selkä ovat edelleen jäykät ja jämähtäneet. Varasin taas uuden ajan. Itseni hoitaminen on tärkeää, se on sitä jokaiselle, sillä kukapa muu meistä huolen pitäisi, jos emme itse. Ei minusta ainakaan.

Sitten tyttöset tulivatkin kuten jo kerroin.

Tyttären lähdettyä lapsineen

huilasin hetken ennen kuin lähdin seurakuntaan. Meillä alkoi raamattuopetus, joka jatkuu joka toinen keskiviikko. Oli erittäin tärkeä aihe, josta Otto puhui. Opetuksen jälkeen keskustelua syntyi paljon. Paikalle tuli myös eräs ulkopuolinen, joka halusi jutella pastorin kanssa ja se on aina hieno asia, että on ihmisiä, jotka etsivät vastauksia elämäänsä. Sellaisia meidän kaikkien tulisi olla loppuun asti. Ei meistä valmiita tule.

Jonas Lagus kirjoittaa:

Niin kuin Jumalan sana selvästi osoittaa, Vapahtajamme rakastaa ja armahtaa syntisiä. Hän tuntee kaikki heidän puutteensa ja tietää, kuinka kelvottomia he ovat tekemään parannusta, kuinka puuttuvaisia ja voimattomia tulemaan hänen tykönsä ja elämään uskon elämää hänen yhteydessään.

Ei hän vaadikaan syntisiltä milloinkaan mitään. Hän tuntee hyvin heitä vaivaavan hitauden, vastahakoisuuden ja ajatusten hajanaisuuden, samoin kuin aina uudelleen nousevat synnit ja entisten syntitapojen voiman.

Hänellä on kumminkin lääke ja parannus kaikkeen tähän pahaan. Tule siis hänen luokseen kuolleena ja kadotettuna ihmisenä lukemattomia kertoja päivässä ja sano hänelle: "Herra, sinä tiedät, ettei minulla ole halua, tahtoa eikä voimaa tulla luoksesi, mutta anna sinä itse minulle tätä elävää halua, tätä tahtoa ja voimaa. Luo minuun puhdas sydän."  -Evankeliumin ääni, -s. 38

Tänä aamuna

heräsin viiden jälkeen. Lähdin lenkille, vaikka ei niin kauheasti huvittanutkaan, mutta tiedän, että jälkeen päin on mahtavan hyvä olo. Onneksi en muistanut, että Hietasaaren uimavedessä on kolibakteeria, joten siellä ei voi uida. Kun sitten yli 6 km käveltyäni tulin sinne, huomasin kyltit ja kiellot. Harmitti kyllä, mutta kiersin saaren, bongailin tölkit ja jatkoin matkaani. Loppumatkalla vein löydöt kauppaan ja käärin rahat taskuuni.

Ja totta tosiaan, oli mainio olo! Kävin suihkussa, keitin aamukahvit ja olen löhöillyt sohvalla. Pian lähden tapaamaan ystävääni Mirellaa ja jakamaan kuulumisia. Hieno päivä on hyvällä alulla!

Olkoon sinunkin päiväsi siunattu ja onnellinen, arvoisa lukijani!

jk. Onnellisuus ei ole pelkkää hymyä ja hyvää oloa. Se on sisimmän tyytyväisyyttä ja vapauden riemua, jota koen, kun uskon, että syntini on sovitettu, hinta maksettu ja minä olen VAPAA!