03.08.2018 - Pilviaamu tervetullut

"Ehkä se kirja ite vaan irrottautui ja käveli ja ajatteli: mä meen tonne"! Näin tuumasi neiti 3,5v, "Elsa", kuten hän tällä kertaa itseään nimitti. Pikkusisko on tietysti Anna, taitavat olla samasta sadusta molemmat kaunottaret. Elsa-neiti suutahti vähän ennen kotiin lähtöään eilen ja jotenkin hänen kädessään ollut kirja joutui verannan alle, josta sitä ei saa pois. Mutta selitys onneksi löytyi, joten minkäs teet, jos kirja lähtee omille teilleen!

Nauratti

kyllä niin moni juttu, kun Elsa yöpyi luonani ja saimme viettää aikaa yhdessä. Trampoliini on kova juttu, "se kestää isiäkin. Suakin muuten vois kestää", hän myöntyi hetken tuumattuaan. Kahvia juodessani Elsa arvuutteli, kuka heidän perheessään juo kahvin mustana. Hän luetteli ensin kaikki muut, jotka eivät juo mustana, Elsa ja Anna mukaan luettuna, ja ilmoitti sitten voitonriemuisena, silmät soikeina: Tatu!

Muutenkin hän osasi hauskasti kertoa asioita niin, että kertoessaan vanhemmistaan hän käytti näiden etunimiä, silloin kun jutussa oli muitakin. Yöllä hän kuitenkin uneksi ja huudahti: mamma! Äiti on niin tosi rakas pienelle lapselle. Emme varmaan ymmärräkään, miten rakas, tärkeä ja merkittävä on se henkilö, joka eniten on lapsen kanssa!

Elsa oli tullut myös siihen johtopäätökseen, että minä en ilmeisesti osaa ruotsia kovin hyvin. Hän puolestaan osaa, niin kuin oikeasti osaakin. Hän ilmoitti myös, ettei itse osaa englantia vielä kokonaan. Hmmh, ymmärrettävää. -Ihan on samanlainen neiti kuin äitinsä tuossa iässä!

Toissapäivän

päänsärky ilmaantui taas tänä aamuna kello viisi. Pari panadolia ja kevyt uimareissu onneksi tainnuttivat oireet suurin piirtein. Toissapäivänä särky kestä panadolista huolimatta iltapäivään asti.

Näin unta, että Arille oli ruoka tippunut mahaletkua pitkin ja vettä piti laittaa seuraavaksi. En millään jaksanut mennä laittamaan, päätin, että menen hetken päästä. Oli myös jokin kokous - unessahan monenlaiset kiemurat ovat mahdollisia - ja minua itketti ihan mahdottomasti, olin siinä niin ahdistunut.

Päällisin puolin en ole ollenkaan ahdistunut, päinvastoin. Mutta keho tietää ja muistaa, mitä se on kokenut ja pääsärky lienee siitä varma merkki. Heinäkuussa ei ollut mitään päänsärkyjä, nytkö se taas alkaa?!

Eilenhän

otin pyöräni haltuun, ensi kertaa tänä vuonna! Se lähti siitä, kun naapuri kävi sanomassa, että hänen pyöränsä on varastettu. Voi surkeus! Omani on ollut varastossa ja menin tutkimaan, onko se edelleen siellä. Oli se, renkaat tyhjänä. Pumppasin ilmaa, pesin pyörän ja lähdin viilettämään. Kävin kirjastossa ja nautin suunnattomasti, kun ilmavirta hyväili ihoani ja tuuli tuntui ihanalta!

Pitkän etsinnän jälkeen löysin yhden äänikirjan ja romaanin ja menin lainaamaan niitä. Kukkaro ja kortti ei ollutkaan mukana, joten palautin lainat takaisin hyllyyn. Löysin sen sijaan kirjanvaihtohyllystä mukavan romaanin, jota lueskelin jo illalla.

Tänä aamuna

tosiaan lähdin taas pyöräilemään. Sää oli niin kostea, että Hietasaaressa satoi, pisaroita näytti tippuvan veteen, mutta kuitenkaan ei kai satanut! Erikoista tällainen näillä leveysasteilla, mutta voi olla, että jatkossa ei niinkään erikoista. Ilmasto on muuttunut radikaalisti ja voi olla, että muutosvauhti kiihtyy edelleen.

Kun nämä tapahtumat alkavat, niin nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä,

rohkaisee Jumalan sana, ettemme me uskovat nääntyisi ahdistukseen, jota koko maanpiiri huokaa viimeisinä aikoina.

On pilvistä,

äiti viestitti, että Nivalassa on ankara ukkoskuuro, sähköt menneet, paloauto viiletti tiellä. Kokkolassa samoin ukkosta. Täällä ei vielä. Saa nähdä, miten on Pietarsaaressa. Olen menossa sinne tänään. Vaikka minulla ei ole autoa enää, onneksi on ystäviä, joilla on! Niinpä tänään kiidämme katsomaan jotain laivoja vanhaan satamaan ja evästelemme samalla reissulla.

Olen sangen helpottunut autottomuudestani! Helpottavaa kerta kaikkiaan!

Seuraavasta linkistä voit käydä lukemassa erinomaisen hyvän aamun tekstin, suosittelen. Juha Vähäsarja sanoo lyhyesti ja ytimekkäästi tärkeitä asioita:

https://sro.fi/paivan-sana

On aika

letittää hiukset, pakata eväät ja lähteä kiitämään. Toivotan siunattua päivää sinulle, arvoisa lukijani Psalmin sanoin:

Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani. -Ps 71:3