01.08.2018 - Eräällä lailla uusi sivu elämässä

35 vuoden ajan perheessäni on ollut auto. Vuosikausia olin perheen ainoa kuski kunnes lapset alkoivat saada ajokortteja. Sen jälkeen taas olen ajellut yksin. Arin kuoleman jälkeen autolla ajo on ollut entistä tylsempää minulle. Kun Ari eli, tarvitsin autoa saadakseni välillä välimatkaa ja toiseksi ehtiäkseni nopeasti sairaalaan, kun tarvetta olisi. Ja sitähän oli usein.

Tein autokaupat

eilen. Myin autoni pois. Tuskin olin ehtinyt suuni aukaista, kun minulla oli jo ostaja, jonka auto oli juuri hajonnut. Helpommin ja mukavammin homma ei olisi voinut hoitua. Olen hyvin kiitollinen ja helpottunut.

Kävin sanomassa autopaikan irti eilen. Pakkasin talvirenkaat autoon. Teimme paperityöt asian tiimoilta. Auto on matkalla uuteen kotiin.

Päänsärky

ilmaantui tänä aamuna herätessäni. Stressin purkua eilisestä ilmeisesti. Stressinsietokykyni on alhainen, paljon mitään en tarvitse, kun pää jysähtää kipeäksi, ja aina vasemmalta puolelta. Loman alkaessa juhannukselta päätä särki kahtena aamuna, sen jälkeen ei oikeastaan ollenkaan. Nyttemminhän olen ollut työttömänä, kunnes pääsen taas työhön koulujen alkaessa. Johan on siis aikakin ruveta stressaamaan. Hierontaan varasin ajan, päänsärky muistutti siitä.Oloni on kevyt ja sangen iloinen autosta luopumisen johdosta. Varasin junalipun kotipuoleen, jossa aion pistäytyä vielä ennen töiden alkamista. Mustikoita yritän päästä etsimään, mikäli helle helpottaa siihen mennessä. Ja äiti siellä odottaa vierailuani.

Tytär lapsineen

kävi eilen, ja tänään tytöt tulevat luokseni hetkeksi aikaa, kun tytär pistäytyy työpaikallaan. Työt alkavat hänellä ja lapsoset pääsevät Neiti 3v:n tutulle hoitotädille hoitoon. Mutta ensi yöksi Amanda jää yöksi mummolaan ja meillä on varmasti taas mukavaa. Toivottavasti pihakeinut tulevat kuntoon iltaan mennessä. Kaivuri myllää keinujen alustaa, siihen laitetaan varmaan laudoitus tai jotain EU:n mukaista uudistusta.

Panadolia

kietaisin naamaan pari pilleriä, niin että pystyn olemaan. Mutta nyt on lopetettava ja levättävä. Iloa ja siunausta tähän päivään, arvoisa lukijani!

Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. -Psalmista 62