30.07.2018 - Hulluna helteestä

Tv-ohjelmassa joku muistaakseni on Hulluna Mariin tai johonkuhun muuhun. Itse alan olla helteestä hulluna. Tänään kaivoin hetkellisessä selväjärkisyyden puuskassa kangaskassin pöydälle etsiäkseni kivoja kankaita kissoja varten, mutta voimattomuus iski jo ajatuksesta, että pitäisi ryhtyä ajatus- ja käytännön toimeen. Ei muuta kuin kankaat takaisin ja jälleen sohvalle maate.

Eilisiltana

se sitten tuli se ukonilma, jota järkyttävä helle on valmistellut kolme viikkoa. Vaasassa alkoi järistä, salamoida ja sataa kai yhdeksän maissa ja se jatkui joitakin tunteja. Menin nukkumaan lattialle ja katselin samalla kuin ilotulitusta ikkunoista pimeään yöhön. Heräsin ennen yhtä, kun ukonilma alkoi uudestaan, salamat välkkyivät ja vesi paukkui ikkunalautoihin.

Tänä aamuna tyhjensin persiljavadin, jossa oli monta litraa vettä, pohjassa ei ole reikää. Lisäsin kuivaa multaa. Jos ei auta, on tehtävä reikä vadin pohjaan. Ei vaan ole satanut niin että tuollaista vedenpaisumusta olisi aiemmin kerääntynyt. Osa kukista on aika rääkkääntyneen näköisiä, mutta kaiken kaikkiaan vesi teki luonnolle hyvää. Nyt vaan on sitten ankara kosteus ilmassa ja lämmintä riittää.

Jatkan myöhemmin...

Innostuin lähtemään kauppoihin etsimään tuuletinta. En löytänyt, loppuneet olivat. En tosin käynyt kuin Minimanissa ja Tokmannissa, mutta se riitti minulle.

Aamulla heräsin

tapani mukaan viiden ja kuuden välillä. Kävelin uimaan. Arvelin, että nyt ei ainakaan ole ketään hiippareita Hietasaaressa, kun koko yön on satanut. Mitä vielä. Vastaani porhalsi pyörällä nuori mies, jolla oli pyörässään täysi varustus. Luultavasti teltta, makuupussi ja mitä muuta lie vielä, ja kypärä oli päässä. Hänellä oli taatusti ikimuistoinen yö. Mutta muuten oli tosiaan rauhallista. Ja uiminen ja kelluminen oli niin, niin ihanaa - muita uimareita oli muutama. Joku mies ja pari naista.

Auton myyntini

edistyy pikku hiljaa. Jostain syystä tunnen suurta helpotusta, jos pääsen autohuolista eroon. Arin kuoleman jälkeen en ole nauttinut enää autolla ajosta. Mieluummin kuljen junalla tai bussilla, joissa kulkee muitakin ihmisiä. Yksin ajelu ei tunnu mukavalta. Ja koska tarvitsen autoa vain vähän, sen pito ei ole kannattavaa. Kaupungissahan lähinnä kävelen matkat.

Raamatusta olen

lukenut Psalmeja viime aikoina. Hartauskirjassa ollaan menossa viimeisissä luvuissa Vanhassa Testamentissa, ja olen lukenut Malakiaan asti, joten siksi välipalaksi Psalmeja. Ne ovat lohdullista luettavaa:

Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi, Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi kuin luetella taidan. -Ps 40:6

Toivotan voimia ja Jumalan siunausta jokaiselle helteen keskellä väsyneelle lukijalleni - ja niillekin, jotka eivät ole vielä väsähtäneet!