25.07.2018 - Lomakelit jatkuvat

Teen aamulenkin ja uintireissun yleensä viiden ja seitsemän välillä. Olen tallustellut puistossa, jossa juoksentelee puolialastomia miehiä edes takaisin. Tänä aamuna puolestaan täysin alaston mies heilutteli käsiään laiturin nokassa ennen kuin pomppasi veteen. Sentään eri laiturin kuin mistä itse menin veteen.

Tarkkailin etäämpää, että näin hänen pääsevän takaisin rannalle. Yö oli mennyt hänellä kai ilakoidessa ja aamu-uinti oli sitten mukava päätös yölle tai alkaneelle päivälle. Ja hänellä ei kai ollut varaa uimahousuihin. Niitä tosin olisi löytynyt sieltä täältä rannalta, muilta hajamielisiltä unohtuneina.

Niin että

turha kysyä, miksi pidän aamukävelyistä ja -uinneista. Ne ovat sangen virkistäviä.

Eilisiltana

sain pitkästä aikaa vieraita Espoosta. Pojan perhe tuli lomalle. He olivat ensin nuorimman pojan luona kyläilemässä ja tulivat sitten minun luokseni yöksi. Minulla se tiesi mukavaa päivää, sillä vieraiden tulo innoittaa aina siivoamaan. Pesin jopa lattiat. Yksi vinoon kasvanut kaktus lensi roskakoriin, kukkapöydän siirsin ompelukoneen viereen, että sain Even, 8v, laverisängyn ikkunan alle. Tuli taas hyvä mieli tehdystä työstä. 

Tipi, 1v, sai nukkua retkisängyssään keittiön puolella ja hyvin hän nukkuikin. Aurinkoinen vesseli, joka sabotoi isosiskon leikkejä, niin että tämä rakensi barrikadin esteeksi ettei rikollinen päässyt muurin sisäpuolelle.

Even kanssa piirreltiin ja väriteltiin löytämilläni kiiltoväreillä ja jotain muutakin koitin keksiä tyttösen iloksi.

Tänäkään aamuna

en jättänyt uintilenkkiä väliin, kuten kerroin. Lähtiessäni nappasin keittokattilan levyn ykköselle. Siellä olivat herneet lionneet yön yli. Kaikki nukkuivat vielä, kun palasin. Lisäsin keittoon suolaa, kinkkua, laakerinlehtiä ja pari pippuria. Aamupalan jälkeen lähdimme autolla koko porukka uimaan. Onneksi muitakin uskaltautui veteen kuin minä. Etelä-Suomessa on sinilevää, joten mielellään nämä etelän väet uivat, kun saivat mahdollisuuden.

Syötin väen,

tai itse he söivät kylläkin ja lähtivät sen jälkeen Power Parkiin. Muutakin sukua oli menossa sinne, nuorta väkeä nimenomaan, joten ei siellä äitiä ja anoppia kaivata. Heti kun he kurvasivat pihasta, lähdin itse ruokailemaan Korsholmanpuistikolle:

https://www.lounaat.info/lounas/wanha-wasa-catering/vaasa erään ystäväni kanssa. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja hinta-laatu -suhde oli kohdallaan. Suosittelen.

Kuumuus jatkuu,

vaikka siihen on jo totuttukin. Paras paikka tällä hetkellä on keittiön lattialla maton päällä, jossa löhöilen. Minulla on tärkeä toimi kirjoittamisen ohella. Sulatan jauhelihaa huomista pitsaa varten. Se on jäisenä pussissa pyyhkeen sisällä mahani päällä. Toinen liha sulaa, toinen jäähtyy.

Nuoret palaavat

joskus illalla. Ehkä käymme vielä uimassa. Huomenna olen aikeissa tehdä pitsaa ja odotan, josko lasten perheitä tulee enemmänkin siitä nauttimaan.

Toivotan siunattua viikon jatkoa, arvoisa lukijani, Psalmistan sanoin:

Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi.
Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.

Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.
Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra. -Psalmista 9