16.07.2018 - Kesä, kesä, kesä!

Kesämmäksi ei sää muutu. Pelkkää aurinkoa ja valoa. Ja kuumuutta. Tänään kävelin kenkiä nauhoista riiputtaen aamulenkin loppuosan, sillä toinen kantapää alkoi kenkkuilla. En halunnut rakkoja, joten annoin ilmaista jalkapohjahierontaa itselleni.

Tulin Nivalasta

eilen aamulla. Lähdin kuuden maissa ajelemaan, että sain ajaa raikkaassa aamussa ennen kuin päivä kuumeni ja sen myötä pää. Loppupäivän olin vähän hukassa, kun päivästä tuli pitkä.

Kävelin uimaan

päivällä. Merivesi on noin 23-asteista, eli siellä tarkenee kyllä viluisempikin uimari polskutella. Tänään kävin myös uimassa, kun olin lenkillä aamusella.

Seurakuntamme messu

oli eilen kolmelta, poikkeuksellisesti, sillä Otto käy näinä pyhinä messuamassa myös Pietarsaaressa ruotsiksi ja meidän messumme jälkeen vielä St Immanuelin seurakunnalle samassa tilassa, jossa me kokoonnumme. Hikinen päivä pastorille tässä helteessä messuvaatteet yllä. Itse tarkenin myös hyvin, kun olin kanttorivuorossa. Ihanat virret sain soittaa ja seurakuntamme on oppinut laulamaan - sitä on ilo kuunnella. Muistan, että alkuaikoina ei veisuuta juuri kuulunut, mutta nyt on tahti muuttunut.

Laitoin itselleni

kesäpetin lattialle, puhtaan maton patjan päälle. Siinä on mukava lueskella ja nukkuakin. Ikkunat ovat auki, jopa selällään jokunen ikkunoista. Yöllä heräsin muutaman kerran tirkistämään silmien raosta, kömpiikö joku ikkunasta sisään, mutta en havainnut moista. Kävelykatuhan on ihan seinäni takana, joten turha tulla salaisuuksia kuiskailemaan ikkunani alle elleivät ne ole minun korvilleni tarkoitetut.

Ripustin illalla

myös monta vuotta sitten ompelemani kahvipussiaurinkosuojat ikkunoiden eteen ja osittain väleihin. Ne pitävät kuumuutta loitolla. Nytkin sisällä on vain +28 astetta, kun ulkona on 35. Mikäs siis on ollessa sisällä kesämekolla! Veto ei ole hyväksi, siksi villasukat ovat tarpeen.

Sano vain Sana -kirjasta

ajatus Jooelin kirjasta:

Minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle. -Jooel 2:28

- - Olen olemassa kristillistä julistusta, jossa odotetaan Jooelin profetian täyttymystä aikojen lopulla. Puhutaan jopa erityisistä "Jooelin päivistä", jotka ovat tulossa. Tällainen odotus on kuitenkin Raamatun äärellä perusteeton. Apostolien teot kertoo Jooelin profetian saaneen täyttymyksensä ensimmäisenä helluntaina. Helluntai oli ainutkertainen hetki pelastushistoriassa, kuten pääsiäinen ja joulu, joka ei sellaisenaan koskaan enää toistu.

Sen sijaan Pyhä Henki jatkaa työtään kristikunnan keskellä kirkastaen Jeesuksen työn Sanaa ja sakramentteja välineenä käyttäen. Näin on myös sinun elämässäsi. Pyhä Henki uskollisesti kutsuu sinua uudestaan ja uudestaan elämään kastettasi todeksi ja omistamaan kaikki Sanan lupaukset itsellesi. -Lhpk, Sano vain sana, s. 230.

Tuo teksti

vastaa täysin omia käsityksiäni Jumalan sanasta ja opetuksesta - kuten myös tuo teksti Katvalan seinältä - keuhkotauti levisi, kun vanhat ukot syljeksivät lattialle, jossa lapset konttasivat!

Olen sitoutunut Lähetyshiippakunnan ja lähemmin Mikaelin luterilaisen seurakunnan alaisuuteen, koska sen opetus on selkeää ja yksinkertaista, Sanan mukaista ja sen voi kuka tahansa ymmärtää, jos haluaa uskoa.

Jumalan Sana on ainoa, joka kantaa. Me seurakuntalaiset minusta lähtien olemme vajavaisia ihmisiä, joilla on jos minkälaisia käsityksiä ja uskomuksia, mutta joka viikkoinen opetus ja Sanan kuulo oikaisee joka kerta itseänikin taas lähemmäksi sitä, mitä Jumala sanoo.

Emme voi luottaa toisiin ihmisiin, ei kehenkään, vaikka soisimme voivamme. Emme voi luottaa edes itseemme, jos olemme rehellisiä. Joku väittää, että totuuksia on monia, mutta minä uskon vain siihen, mitä Jumala ilmoittaa itsestään ja ihmisestä, sillä havaitsen sen todeksi:

...niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
ja rauhan tietä he eivät tunne.
Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." -Room. 3. luvusta

On vapauttavaa,

kun tietää, että Jumala näkee minut tuollaiseksi, mikä totta onkin, ja kuitenkin rakastaa minua ja on valmistanut tien, joka pelastaa minut itseltäni ja tästä pahasta maailmasta. Minun ei tarvitse esittää olevani parempi kuin olen, vaan saan tällaisenani olla Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Jeesus on tehnyt puolestani sen, mihin minä en kykene, ja minä saan pukeutua hänen valmistamaansa valkeaan vaatteeseen. Sehän puettiin minulle jo kastehetkellä sekä konkreettisesti että hengellisesti. Jatkuvasti tuo puku likaantuu ja sen takia saan puhdistautua Jumalan sanan kautta, uskomalla syntini anteeksi. Miten helpottavaa, miten ihanaa!

Nivalassahan

olin 40-vuotistapaamisessa Katvalassa. Meitä oli 16/75. Ihan hyvä otos mielestäni. Kuulimme terveisiä monilta, jotka eivät olleet paikalla. Kuva on tulossa Nivala-lehteen, josta voin sen napata tänne. Itse otin vain pari kuvaa pelakuista sekä yhden seinätaulukuvan. Parin tunnin juttelujen jälkeen siirryimme virvokkeita nauttimaan Uikon kahvilaan, josta muutamat, minä mukaan lukien siirryimme Wagneria kuuntelemaan.

Kuvassa esiintyjät

Saksalainen Schatz esitti Wagneria ja kertoi hänen tarinaansa upealla tavalla. Nuori Janne Valkeajärvi soitti uskomattoman hienosti harmonikkaa. Hän on voittanut 2015 kansainvälisen harmonikkakilpailun Espanjassa, monen muun ohessa. Esa Ruuttunen ei esittelyjä kaivanne, hän lauloi saksaksi Wagnerin tekstejä. Kokonaisuus oli todella onnistunut, vaikea sanoa, mikä osio oli paras, kun koko esitys oli nautittava.

Koska ilta

oli ollut kuuma ja luokkakavereiden elämäntarinat puhuttelivat, oli vaikea saada illalla unta. Tulin aika surulliseksikin ja tunsin taas yksinäisyyttä ja kumppanin kaipuuta. Kukaan muista ei ollut jäänyt vielä leskeksi, vaikka joitakin koulukavereita on kuollut vuosien varrella.

Tein pitsaa,

ja kirjoittamisen jälkeen siirryn kesäpetille loikomaan ja tekemään ristikkoa ja pitsaa nauttimaan. Illemmalla saan vieraita kotipuolesta, kerron siitä toisella kertaa. Voi hyvin, arvoisa lukijani!