11.07.2018 - Helteinen heinäkuu

Kävelin uimaan aamulla puoli seitsemän maissa. Vaikka lämpöä oli 15 astetta, tarvitsin villatakin alkumatkalla. Ikään kuin sää olisi ollut viileämpi kuin ennen juhannusta vastaavassa lämpötilassa. Liekö se todellista, en tiedä. Loppumatkasta riisuin villatakin pois, sää oli tyyni, kaunis, kesäinen, niin kuin vain keskikesän aurinkoinen aamu voi olla. Palatessa sää oli jo lähes helteinen.

Monenlaisia

tapahtumia on ollut viime päivinä. Lapsenlapsi, 3,5v oli yötä luonani. Hän ilmoittiillalla:Mutta mummo: usein mä oon hereillä KOKO YÖN! Monta muutakin hupaisaa kommenttia hänellä oli. Pikkusisko on monesti töniny mua, hän kertoi murheellisena, kun olisi jo pitänyt nukkua. Miksi ampiaiset joskus pistää, vaikka niille ei ole tehnyt mitään? Vastaa mummo! Kyllä sä tiedät, vastaa vaan - miksi?

Kun teimme ruokaa,

hän kysyi sitä haarukoidessaan harvakseen, ettäoletko varma, mummo, että olet syönyt tällaista ennenkin... Hirmuinen nälkä hänellä ei ollut, mutta maitoa oli taas kovin hauskaa kaataa itse pikku kannusta.

Ruuan jälkeen

pääsimme asiaan. Menimme kauppaan ostamaan jäätelöt. Hän sai maksaa omasta kukkarosta, joka hänellä oli mukana ja jonne annoin rahaa. Hartaasti sitten nuolimme jäätelöitämme puistikon penkillä ja saimme seuraa sedästä, joka tuli kaljalastin kanssa istumaan viereemme. Juttelimme hänen kanssaan ja toivotimme puolin ja toisin hyvää kesän jatkoa, kun lähdimme tyttösen kanssa jatkamaan matkaa leikkipuistoon. Keinuminen oli kaikista hauskinta ja lapsen nauru on kallisarvoista kuultavaa!

Kukkien kastelua

tyttönen oli kotonaan jo kuulemma odottanut ja sitä hän sai tehdä kyllikseen. Kukkiahan meidän pihassa riittää. Kastelimme paitsi kukkaset, myös kirsikkapuun, jossa on joitakin marjoja tulossa. Luultavasti linnut ne syövät ennen kuin ehdin edes nähdä niitä kypsinä.

Eilen meidän

seurakunnalla oli kesätapahtuma meren rannalla Huvilatiellä. Ihana paikka! Kahvittelun ja syömisen lisäksi pastorimme piti erittäin mielenkiintoisen luennon ajankohtaisista hengellisistä tapahtumista. Lisäksi veisailimme virsiä sydämen kyllyydestä, sillä ne olivat tosi kauniita ja puhuttelevia.

Martsi piti raamattuvisan,

johon vastailimme parittain. Meidän ryhmä sai 16/22 oikein. Kysymykset olivat vaikeita. Yksi esimerkki: montako kertaa israelilaiset kiersivät Jerikon muurin? Mietipä, ennen kuin katsot Raamatustasi!

Itselleni ilta

oli puhutteleva - sain synnintunnon pitkästä aikaa. Tietysti tiedän olevani syntinen, mutta kun syntisyytensä käsittää, sen kanssa on mentävä polvilleen. On pakko huutaa Jumalan puoleen armoa, kun tajuaa, millainen kurja, täysin mahdoton olen itse itseäni pelastamaan.Psalmi 40 sanoittaa asian puolestani:

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.
Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.

Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.
Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.
Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni.

Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.

Tänään

olen vieraillut parinkin ystäväni luona, ja eräs on vieraillut minun luonani. Siis hieno päivä on ollut, oikein lomameininki. Ja vielä helle ja aurinkoa, olkoonkin, että lämpöä on liian kanssa, mutta kesähän nyt on!

On aika

rauhoittua ja yrittää päästä ajoissa nukkumaan, sillä lähden aamulla reissuun. Koska on helle, tarkoitukseni on kurvata aamuvarhain liikenteeseen kohti Nivalaa. Meillä on siellä lauantaina, Nivala-viikon päätteeksi

40-vuotistapaaminen

vuonna 1978 ylioppilaaksi päässeiden kanssa. Ketkähän tulevat paikalle! Luultavasti käymme katsomassa kesäteatteriesityksen, joka näytellään samaisella Katvalan museoalueella. Illalla Uikossa on Esa Ruuttusen Wagner-ilta, jonne ilmeisesti menemme myös, näin on ajateltu. Katsotaan nyt, miten käy.

Seuraava kirjoitukseni

lieneekin kakkosblogissani, jonka kirjoitan kännykällä, jos ennätän. Voi hyvin ja siunatusti, arvoisa lukijani!