Kategoriat: Ajankohtaista

Tämä kesä tuntuu taas aivan erilaiselta kuin viime kesä. En osaa sanoa millä lailla, mutta siltä vaan tuntuu. Ihan mukavalta. Olen saanut itseäni jotenkin kai järjestykseen. Elämällä tuntuu olevan enemmän tarkoitusta.

Aikomukseni

oli lenkkeillä eilen, mutta en saanutkaan aikaiseksi muuta kuin kirpparilla ja kaupassa käynnin. Kirpparilla juttelin erään thaimaalaisen rouvan kanssa, kun yhdessä pengoimme paitoja ja muuta. Hän oli asunut 30 vuotta Suomessa. Tavallinen, mukava ihminen.

Itse etsin reppua, mutta löysin Hietamiehen historiallisen romaanin eurolla. Se on kesälukemista parhaimmillaan. Voin lukea sen monta kertaa, aina kun haluan mielikuvitella itseni jonnekin muualle kuin missä olen.

Talon pyykkikone

petti minut eikä pessyt pyykkejäni. Vein sangollisen märkiä, likaisia vaatteitani Amekin luo pestäväksi ja se kannatti. Sain hyvää seuraa, jäätelöä ja kahvia lisäksi. Löytöpöydän Hirvisaari siirtyi Amekin luettavaksi, itselleni löysin toisen vastaavan.

Serkuilta

sain raparperia, tein sitruuna-raparperimehua, jonka pullotin tänään. Hyvää siitä taas tuli. Kuin limsaa, raikasta ja maukasta.

Vihkoja

väsäsin yhdestä kalenterista. Niihin sain sopivat paperit kolmesta paperinipusta, jotka ostin Nivalasta Ekotorilta, 30 sentillä. Aivan uutta, keltaista ruutupaperia. Tuli nättejä vihkoja. Sitten päätin vaihtaa hommaa, ja keräsin vihkontekosysteemit kaappiin ja kaivoin kankaat esille. Vaihtelu virkistää, kerta kaikkiaan.

Marevalta

sain taannoin ison kassillisen upeita kankaita. Olen vain hypistellyt niitä onnellisena, mutta nyt päätin ryhtyä kissoille kätilöksi jälleen kerran. Muutama kymmenen kissaa puuttuu syksyn paketeista. Ja voihan niitä muuallekin jaella kuin joulunlapsipaketteihin. Esimerkiksi viikon päästä meidän seurakunta rynnistää Vaasan torille pitämään kirpputoria kuten viime kesä. Kun kissa on poissa, hiiret hyppii pöydälle -  toisin sanoen pastorimme on lomalla eikä meillä ole silloin messua. Toivottavasti pyhäaamusta tulee menestys ja sää on hieno.

Tänään

Vielä vähän lisää vihkoja ennen paussia

lekottelun sijaan lähdin herättyäni uimaan. Takin pukeminen oli liioittelua, laitoin sen viereisen talon nurkalla reppuun. Ja hameella olisin hyvin tarennut. Jotenkin kuvittelin, että sää on kovin kolkko ja kalsea.

Muutaman tölkin löysin. Tänä vuonna pullo- ja tölkkibongailuni on ollut varsin huoletonta ja laiskaa. Tulokset ovat laihat aiempiin vuosiin verrattuna ja minullahan on kirjanpito monelta vuodelta. Tiedän, mistä olen perinyt mielihaluni kirjata ylös kaikenlaista: äidiltäni! Luulen, että nuorimmaiseni on ainakin jotain samanlaista perinyt, en tiedä muista lapsistani.

Siivotessani näet

äidin välikköä löysin sieltä vanhan pyykkipulverirasian, jonka kanteen äiti oli merkannut päivämäärän aina kun oli ostanut uuden lastin pulveria. Itse merkitsen esimerkiksi Fairy-pulloon aina ostopäivän. Ei kai sillä ole mitään merkitystä, mutta jostain syystä on kiinnostavaa seurata, kauanko pesuaine kestää.

...jatkan illalla

Yksi pienistä seurakuntalaisistamme ei saa syödä maitotuotteita. Tein pienen pullataikina-annoksen aamusella häntä ajatellen. Samalla paistoin pitsan. Laitoin täytteeksi paitsi jauhelihaa, myös varsiselleriä ja RAPARPERIA. Eikä yhtään hullumpaa olekaan! Jos siis saan raparperia jatkossakin jostain, aion laittaa sitä liharuuan sekaan. Kuullotin selleriä ja raparperia pikkuisen aikaa paistinpannulla öljyssä, vaikka en tiedä, oliko se tarpeen. Pehmenivät vähäsen.

Koska olen

parina viime viikkona kävellyt aika vähän kipeästä koipeliinista johtuen, tein tänään kirkkoreissun jälkeen illalla Kustaalantien lenkin. Se on noin 7 km, kestää kävellä yli tunnin. Matkalla poikkesin Arin haudalla kastelemassa kukat ja kävin maksamassa velkani Kaarinille postilaatikkoon.

Käveleminen

on minulle nykyään mukavaa, helppoa ja viihtyisää. Olen päässyt tylsyys-kynnyksen yli. Toivon, että jalkani pysyvät kävelykunnossa, sillä käveleminen ehkäisee painonnousua siinä missä mikä tahansa urheilulaji. Ja mielenterveydelle se on erinomaisen hyvää lääkettä. Kun sekapäisyys uhkaa, lähden aina kävelemään. Ilmankos on kilometrejä kertynyt. Yli tuhat puolessa vuodessa.

Hartauskirjassa

on ollut useita kirjoituksia, joita tahtoisin jakaa, tässä nyt vain eräs Hesekielin kirjasta, pieni pätkä:

...mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki, ja aloittakaa minun pyhäköstäni.-Hes 9:6

- - Mikä on se pelastuksen sinetti, otsaan painettu merkki, josta Raamattu puhuu? Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnalle siitä, miten heihin on uskoviksi tultua "pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti" (Ef 1:13). Milloin ja missä sinä sitten tulit osalliseksi tuosta merkistä?

Silloin, kun sinun otsasi ylle kirjoitettiin Karitsan ja hänen Isänsä nimi. Pyhässä kasteessa sinun otsasi päälle piirrettiin ristinmerkki ja sinun elämäsi kätkettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sinut on merkitty Taivasta varten, Jeesuksen pelastuksen sinetti on painettu elämäsi ylle. Elä iloiten kasteesi lahjasta! -Sano vain Sana; Vuosi Jeesuksen seurassa - LHPK

Oli pakko

Poikakissa sai tyttökaverin!

tehdä yksi katti valmiiksi. Noihin katteihin jää koukkuun. Vai kankaisiinko? Tekee mieli nähdä, millainen tulisi tästä kankaasta, ja tästä, ja entä jos laittaisikin näin... Työpajani keskeytyy hetkeksi huomisesta, sillä aion lähteä maailmaa katselemaan. En maailman ääriin, mutta pois Vaasasta kuitenkin. Mutta siitä kerron lisää blogissa, jota kirjoitan kännykällä, luultavasti jo huomenna. Joten tapaamisiin, arvoisa lukijani, ja voi hyvin!