18.06.2018 - Tulihan sitä vettä edes vähän

Äkkinäisyydestä on toisinaan pelkkää haittaa. Tänään hoksasin pari hienoa pelakuuta kukkien seassa tallin seinustalla. Jaha, joku naapureista on tuonut kukkasensa pihalle sitä varten, että voin hoidella niitä. Vaihdanpa aluksi ne isompiin ruukkuihin. Sitten kastelin ne kunnolla.

Äskettäin naapuri

soitti ovikelloa ja kysyi kukista. Hänellä oli omat suunnitelmansa kukkasille, eivätkä ne olleet saman kuin minun. Onneksi hän tuli sanomaan, eikä suuttunut! Pinkaisin heti laittamaan kukat takaisin entisiin purkkeihinsa, jotka olin jo ehtinyt heittää auton perään. Aion näet jatkossa kuljettaa muoviroskani niille varattuun roskikseen jonkun marketin pihalle.

Eilinen päivä

meni mukavasti. Aamun olin kirkossa, iltapäivällä museossa ja illemmalla neiti 3v tuli luokseni ensi kertaa yökylään. Ensin vietimme aikaa ulkona kastellen kukkaset ja hiekkalaatikkoa sekä keinussa. Minä annoin vain vauhtia, neiti keinui. Rakas naapuri tuli tuomaan raparperihilloa minulle ja samalla sai syödä herkullista hiekasta keitettyä kalakeittoa neidin valmistamana.

Sisälle siirryttyämme

leivoimme teeleipiä. Amanda (nimi muutettu) sanoi pontevasti, että hän on leiponut usein äidin kanssa, niin kuin onkin. Hän pisteli teeleipiä hartaasti. Välillä hän ihmetteli pikkuvanhasti: "Mä en ymmärrä, miksi äiti ei oo tehny pitsaa pitkään aikaan!" Sitten söimme teeleipiä ja neiti sai kaataa itse pikku kannusta maitoa lasiinsa ja minullekin. Luonnollisesti maitoa kului reippaanlaisesti. On niin hienoa ja tärkeää saada tehdä itse! Välillä leipäkin putosi lattialle, mutta se ei meitä haitannut.

Satuja luimme

runsaasti, vaikka enemmänkin neiti olisi tahtonut. Iltarukoukset luimme ja sitten nukkumaan. Puoli yhdeksältä tyttönen oli sikeässä unessa ja nukkui aamuun asti. Minäkin nukuin tavallista paremmin ja pitempään. Yöllä kuulin sateen ropinan ikkunaan, mutta sitä ei kestänyt kauan. Olin kiitollinen joka pisarasta.

Aamutoimet,

hammaspesut ja aamiainen. Lukemista, leikkimistä ja tukan letitys. Isä meidän ja Herran siunaus. Sitten pikkusisko ja äiti hakivat Amandan, joka lähti iloisesti ja tyytyväisenä kotiin, tai paremminkin mummulaan, sillä kuten tyttönen kertoi: meillä on REMONTTI, ja kaikki paikat on pölyssä.

Itse join

rauhankahvit, kuten äiti sanoi aina, kun olin lapsi, ja vieraat olivat lähteneet meiltä. Valmistauduin hierojalla käyntiin ja sitten töihin, myöhemmin kuin tavallisesti. Hieroja totesi, että edelleen lapaluiden välistä selkä on jäykkä kuin mikä. Ja kun hän hieroi kipeää polven sivustaa ja myös lihaksia reiden syrjästä, ne olivat erittäin kipeät. Toivon saavani ne jotenkin kuntoon, vaikka en ole varma miten. Hierojalle menen taas loppukesästä.

Eilen Patrik-pastori

piti hyvän saarnan. Olemme kuolleet synteihimme, kuten Raamattu opettaa. Emme siis voi itse olla niitä, jotka etsivät Jumalaa, vaan Hän tekee työtään meissä niin että me etsimme häntä. Meidän on kristittyinäkään turha miettiä, miten voisimme tehdä hyviä töitä, sillä kun olemme Kristuksessa, me teemme hyviä töitä, sillä hän on ne edellä valmistanut, että me niitä tekisimme.

Emme siis itse valitse hyviä töitä, vaan ne on jo valittu meille että me niissä vaeltaisimme. Tämä voi kuulostaa heprealta, mutta lyhyesti sanottuna armo on sitä, että me saamme olla Jumalan lapsia ja olemme sitä, kun meidät on kastettu hänen lapsikseen. Se on armoa ja kaikki on valmista meille. Hänessä me omistamme kaiken, mitä Isä on Pojalleen antanut, sillä me olemme hänen omiaan.

On aika

könytä nukkumaan. Tänään en jaksanut lenkille, en liioin jaksanut jatkaa siivoamista. Huomenna meillä on leskiryhmän kesätapaaminen illalla. Kolme päivää enää töitä ennen lomaa. Iloa sinulle, ja kaunista kesää, arvoisa lukijani!

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. -Psalmista 23