16.06.2018 - Siivousintoilua

Tänään se alkoi. Siivoaminen. Vielä en ole varma, loppuiko myös, mutta ainakin kärki siivottomuudelle on katkaistu. Kylpyhuone on valmis, seinät, kaakelit (kirjoitin ensinkakkelit) ja kaappi on pesty ja siivottu. Into jatkui vielä keittiöön päin. Puolet keittiön kaapeista tyhjensin ja siivosin. Pienen osan tuvan seinistä pyyhin. Mikrouunin pesin ja kirjahyllyn järjestin päällisin puolin ja jälleen diskasin sieltä muutaman kirjan vaihtopöydälle vietäväksi, että sain kaiken mahtumaan.

Samaan aikaan

pesutuvan kone pyöritti lakanapyykkiä. Yhtä lakanaa ja toista pussilakanaa sekä tyynyliinaa, muun muassa. Tuulessa ne pikaisesti kuivuivat. Mankeloimaan en viitsinyt ruveta, vaikka vaatteista tulee paljon kauniimpia ja valmiimman näköisiä mankeloituna.

Koska muistini mukaan imuroin huoneet viikon sisällä, en ryhtynyt siihen puuhaan. Sen sijaan laitoin edesmenneen sukan harjan kärkiosaan ja huitoilin makuuhuoneen lattian sillä. Siivottu on siis.

Eilen sen sijaan

vietin päivän Tyynelän tonttulassa. Se oli kerrassaan viehättävä paikka Luodossa, Pietarsaaren lähimailla. Se on eräänlainen kotiseutumuseo. Omistaja kertoi, että kymmenisen vuotta sitten joku halusi tehdä jutun sisustuslehteen hänen tekemistään tontuista, ja siitä räjähti liikkeelle kova tonttubuumi. Kaikki halusivat hänen tonttujaan. Niitä olikin paljon useissa eri paikoissa, erityisesti tonttula-talossa. Oli kortteja, vanhoja seinätauluja, joita minullakin on lapsuudesta kai yksi vielä jäljellä, huonokuntoinen kylläkin.

Kaikista ihastuttavin

minusta oli kuitenkin tonttulan pihamaa ja kukkahuone! Siellä oli upeita kukkasia ja niiden kauneus hoiti sieluani sisimpään asti. Mietin, että pelkkä piha ilman kukkia olisi tosi karu, missä hyvänsä, mutta kukat tuovan elämää.

Sääkin oli mitä upein: aurinko paistoi, välillä oli vähän pilvistä, tuuli leyhytteli sopivasti niin ettei sääskistä ollut harmia. Lapset saivat kirmailla ruohikolla ja keinuissa ja me aikuiset istuimme pihanurmikolle sijoitetuissa tuoleissa ja joimme kahvia ja söimme pullaa tai jäätelöä.

Bussiköröttely oli väsyttävää, vaikka helppoa. Pienen uimalenkin tein kotiuduttuani.

Tänään samoin,

kun olin paahtanut sisällä iltapäivään, lähdin uimaan. Matkalla soittelin Mirellan kanssa. Aurinkoinen päivä on tänäänkin. Kunpa maanantaina todella sataisi kuten on lupailtu! Tähän asti luvatut sateet ovat väistyneet, ei niitä ole tullut. Nurmikot alkavat olla kuivan keltaisia joka paikassa. Vesi on meressäkin matalalla.

Paluumatkalla

kävin kaupassa  ostamassa kanankoipia. Iski koipihimo. Ei suklaahimo tänään, se oli eilen. Luin hyvää kirjaa ja ohessa ahmin melkein koko suklaalevyn, jonka olin eräältä mammalta saanut. Kyllä harmitti jälkeen päin, niin kuin aina. Hyvää se  oli, ei sen puoleen ja kirjakin päättyi sopuisasti.

Kohta menen

saunaan. Huomenna on messu, kanttorivuoro. Pietarsaaren pastori Patrik Saviaro sijaistaa omaa Ottoamme, joka aloitti loman. Aion soitella virret läpi tänään ja huomenna menen varhain kirkkoon harjoittelemaan. -Huomasin reissulla, että vihdoin, yli puolen vuoden jälkeen, häntäluuni ei ole aivan niin järkyttävän kipeä enää. Se kestää vähän paremmin istumiseni, vaikka ei siitä tykkää. Toivoa siis on, että se joskus vuoden, parin kuluttua on lähes oireeton...

Puuhaillessani

olen kuunnellut Patmos-radioa. Pidän virsistä ja vanhoista hengellisistä lauluista.

Mielessäni on soinut viime aikoina kävellessäni virsi, jonka etsin netistä. Se on näköjään vanhoillislestadiolaisten virsi 144. Minulle se lienee lapsuudesta tuttu - tai jostain levyltä. Kaunis se on! Olkoon se iltarukoukseni sekä hyvän viikonlopun toivotus sinulle, arvoisa lukijani:

1.Herra Jeesus verellänsä, maksoi syntivelkani, Golgatalla kuollessansa täytti lainkin tähteni.

2.Syntikuormani Hän kantoi, kuolon kärsi eestäni, rikokseni anteeksantoi, iäksi ne hukutti.

3.En nyt töitä enää etsi, autuaaksi tullaksein, Jeesus yksin kaikki teki, siitä nyt vain iloitsen.

4.Suuruus minun syntieni tutkien ei vähenny, ansioon vain Jeesukseni, pois ne kaikki hälventyy.

5.Voittonsa osallisuuteen uskossa mun istutti, Ikuiseksi morsiokseen, Hengellänsä kihlasi.

6.Uskossa nyt saan omistaa, autuuttani täällä jo, sitten silmin katsella saan, kun mä pääsen kotio.

7.Jeesukseni rakkautta, kyllin ei voi kertoa, laulaisin nyt siitä mutta, kieleni on kankea.

8.Vaan sen varmaan tiedän että, sitten laulun toisin käy. Kun ei yhtään kyynelettä, enää silmissäni näy.

9.Satamaan kun saapuu laiva, koti taivaan aukeaa. Unhoittuupi tuska, vaiva nauttiessa kunniaa.

10.Katson taivaan ihanuutta, jonka osakseni saan; siellä laulan virttä uutta, kiitokseksi Karitsan.

11.Siell on ilo kyynelittä, siellä kieli aivan uus, siellä Ylkää estehittä, katsellaan oi kauneus!

12.Pyhä, Pyhä! Jumalalle nyt jo veisaan päällä maan; siellä jatkan Karitsalle Halleluja ainiaan.