20.06.2018 - Loman ja keskikesän kynnyksellä

Alan oikein mässäillä tekemisilläni, niin hyvä mieleni paranee entisestään! Sain lietsottua itseni siivousvimmaan ja kovasti sainkin aikaiseksi. Samalla olen kuunnellut saarnoja ja opetuksia.

Ensiksi kerron kuitenkin

eilisillasta, sillä se oli erityisen antoisa. Tapasimme leskiporukan kanssa hautausmaan liepeillä. Kävelimme kauniilla hautuumaalla ja kävimme puolisoittemme leposijoilla. Pysähdyimme hyvän tovin joka haudalla ja kukin kertoi, mitä tahtoi. Tuo tunti oli ihmeellisen hoitava ja lohdullinen. Olla sellaisten seurassa, jotka ovat kokeneet ihan saman kuin itsekin - että puoliso on kuollut ja tuossa on hänen hautansa. Jokaisella meistä oli se kokemus. Olen hyvin kiitollinen ideastani ja että saimme sen toteutetuksi.

Sen jälkeen

kävimme vielä yhdessä syömässä. Ensin menimme istumaan terassille, jossa totesimme olevan turhan tuulista, mutta siinä vaiheessa jokaisen housuntakamus oli jo kastunut märästä tuolista. Hauska lisämauste. Lopun iltaa istuimme kaikessa rauhassa sisätiloissa ja söimme pitsaa.

Töissä pesin

muutaman maton ja vein ne ulos tuuleen kuivumaan. Eilen pesin ikkunoita. Huomenna on enää muutama tunti töitä, sitten aloitan loman. Tuntuu oikein hyvälle. Mutta samalla kuulostelen päänsärkyäni. Mahtaako se lisääntyä, kun peruskuvio muuttuu, eli työpäivät muuttuvat vapaapäiviksi. Saanko stressiä, joka johtaa päänsärkyyn? Stressinsietokykyni on minimissä.

Kotiin tultuani

sulatin pakastimen, kunhan olin ensin saanut toisen jäähtymään. Minulla on kaksi pientä kaappipakastinta, sillä kerään ja syön paljon marjoja ja toisinaan myös leivon. Siivoukseni alkoi viime viikolla, sain kylpyhuoneen ja osan tuvasta siivottua. Tänään pyyhin tuvan seinät. Ne olivat paikoin ehkä kynttilän savusta tummuneet, kuin pölyn peitossa katon rajasta. Siirtelin kukkatelineet sivuun ja pesin ikkunat ja samalla lattian. Vaihdoin vähän verhojen paikkaa. Keittiöstä pesin yhden seinän ja lattian. Matto pääsi takaisin keittiön lattialle, nyt puhtaana keväisen pesun jäljiltä. -Vielä jäi siivottavaa, mutta jatkan kenties vasta ensi viikolla.

Kaahiessani alas

emännänjakkaralta minulla oli todellinen varjelus mukanani. Kun jo laskin jalkaani, huomasin kauhukseni, että askelmat olivat eri puolella tuolia, mutta en voinut enää vetää jalkaa takaisin. Onnistuin saamaan jalan onnistuneesti lattialle enkä kaatunut. Monella on mennyt emännänjakkaran kanssa luita poikki, joten olen todella kiitollinen, että ei edes hame ratkennut alastulossa luista puhumattakaan!

Kävin hautausmaalla,

kunhan ensin olin poikennut ostamaan muutamia kukkasia. Yllätin itseni ja ostin haudalle jonkin syys-mikä-lie -kukan, vaikka olin aikonut ostaa begonian. Yritin tosissani painaa kukan nimen mieleeni, mutta muistan sittenkin vain alkuosan. Kotiin ostin myös muutaman plantun lisää ja toin haudalta äitienpäivänä sinne viemäni ruusun kukkapenkkiin. Lannoitin nokkosvedellä hautakukan.

Eilen pullotin

raparperimehun. Katsoin ohjetta netistä, löysin monta eri versiota. Omani oli sellainen, että pilkoin nipun raparperia kattilaan. lisäsin kolmen sitruunan viipaleet pilkottuna, puolisen kiloa sokeria ja kolmisen litraa kiehuvaa vettä päälle ja sekoitin vähän. Annoin seoksen muhia yön yli tiskipöydällä kattilassa ja aamulla nostin sen jääkaappiin ja illalla pullotin. Lisään vettä mehuun juodessani sitä, ja se on minusta tosi hyvää. Vähän kuin simaa, ei liian makeaa. Tuota pitää tehdä toistekin, jos saan raparperia.

Hapankaali

roplattaa tiskipöydällä sekin. Pilkoin kokeeksi vain pienen määrän uutta kaalta, keitin veden, suolaa 1 tl/500 ml. Kylmä suolavesi kaalipurkkiin ja kaksinkertainen vesipussi painoksi. Lautanen kaalipurkin alle, sillä nestettä tulee yli laidan jatkuvasti, kun suolavesi tekee työtään. Mielenkiintoista onnistuuko. Mikäli, niin aion tehdä runsain määrin hapankaalta, sillä se on ylen terveellistä ja säilyväistä. Juon edelleenkin boris-maitohappojuomaa ja uskon sen elvyttävään vaikutukseen, ks. www.borisjuoma.fi

Jokohan olen

kaikki työni luetellut kuten kunnon laiska ainakin? Ai niin, kovasti olen ehtinyt myös sohvalla maata, lukea romaania, kutoa sukkaa, virkata kukkaruukun suojusta, käydä naapurissa viemässä raparperijuomaa ja lainaamassa rengasvuokaa kakun tekemistä varten. Raamattua ja päivän sanaa luin heti aamusella. Ja aurinko vaan paistaa kuten keskikesällä kuuluukin! Mutta jahka juhannusaattoon päästään, niin sitten pitäisi sataa oikein reippaasti! Minulla on mukavia juhannussuunnitelmia tiedossa, mutta kerron niistä ehkä myöhemmin. 

Pari sanaa Leo Mellerin ajatuksia,

joita kuuntelin Patmos-radiosta ikkunoita pestessäni ja joista olen ihan samaa mieltä. Hän puhui ylihengellisyydestä, ihmisistä, jotka ovatniin hengellisiä, ettei heidän tarvitse muka tehdä muuta kuin rukoilla ja lukea Raamattua. Mutta se ei ole Jumalan tarkoitus ja tahto ihmiseen nähden, vaan meidät on luotu fyysisiksi olennoiksi ja Sana vakuuttaa. että:

joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä.

Meidän on siis tehtävä työtä kuten kaikkien ihmisten, Tässä ei ole tarkoitus lähteä ruotimaan työttömiä tai työttömyyttä, vaan ydin on muualla, jos ymmärrät, hyvä lukijani! Koska ihmisen pitää syödä elääkseen, hänen ei pidä ryhtyä niin hengelliseksi, että hänestä tulee riippakivi toisille ihmisille.

No, en tiedä,

osasinko sanoa asiaa oikein, mutta Mellerin puhe kosketti minua, sillä aikoinaan joku kunnon uskovainen oli ihmeissään siitä, että minä käyn töissä. Hän kuvitteli, ettei minun tarvitse tehdä töitä, koska olen erityisen uskovainen. Voi, millaisia harhakäsityksiä meillä ihmisillä voikaan olla hengelliseen elämään ja ylipäänsä elämään liittyen!

Nyt on aika

tehdä vähän jumppaliikkeitä ja makoilla lattialla, sillä tänä aamuna pääni oli kovin kipeä, puhumattakaan jumittuneistä lihaksista selässä ja reidessä. Melkein nauratti eilen, kun könysin ylös lattialta, ja otti kipeää polveen, häntäluuhun ja varpaaseen - voi, hyvänen aika, mikä raakki minusta on tullut!

Toivotan mukavaa, makkaraista juhannusta limsan kera, sekä iloista mieltä ja Jumalan siunausta, arvoisa lukijani! Kirjoittelen taas jahka ennätän!