15.06.2018 - Pilvisenä aamuna

Tervehdys kotisohvalta, jossa löhöilen aamukahvin ja Patmoksesta kuuntelemani aamuhartauden jälkeen. En tosin löhöile koko päivää, vaan lähiaikoina pinkaisen kaupungille, josta hyppään bussiin, joka kurvailee täynnä perhetyön väkeä kohti Tyynelän Tonttulaa.

En ollut aiemmin

kuullut paikasta mitään, mutta nyt se tulkoon suurelle yleisölle tunnetuksi. Paikka sijaitsee Luodossa, lähellä Pietarsaarta. Kerron myöhemmin mahdollisesti kuvin, mitä paikasta löytyy, mutta luultavasti tonttuja ainakin. Harkitsen tonttulakin päähäni laittamista, mutta ehkä en kuitenkaan.

Joulun lapsen

penaalit on pakattu! Yksi ryhmäläisistä oli eilen apunani, ja kynät, värit, kumit ja terottimet siirtyivät penaaleihin odottamaan lokakuun loppua, jolloin pakkaamme laatikot. Penaaleja tuli 121 yhteensä ja vielä jäi materiaalia. Toivon, että paketteja tulisi valmiiksi ehkä enemmänkin, mutta jos jokin tuotteista loppuu, sitten ei tule. Jää nähtäväksi. Sukat, lapaset ja pipot laskemme vasta syksyllä, sillä Peräseinäjoen ahkerat naiset ovat uurastaneet paketteihimme runsaasti kyseisiä tuotteita ja saan ne syksyn tullen käsiini. Sitten pannaan puikot heilumaan, jos vielä jotain puuttuu.

Tiedoksi, että pakettimme lähtevät Patmoksen vieminä Romanian ja Moldovan köyhille lapsille, jotka saavat mahdollisesti elämänsä ensimmäisen joulupaketin. Tietoa asiasta löytyy runsaasti netistä, myös videokuvauksia lapsista, joiden iloa paketeista ei voi liikuttumatta katsoa.

Tänään tuulee,

on pilvistä, sade tuntuisia olevan nurkan takana. Mutta siellä se pysynee maanantaihin asti, jolloin todellakin pitäisi tulla odotettu sade. Viikonloppu lienee lämmin ja aurinkoinen. Ehkä se kuluu minulla levätessä ja lenkkeillessä, sillä kevätväsymys on todellisuutta. Ensi viikko menee töissä siivotessa, kun ryhmät loppuvat tämän päivän retkeen. Viikon päästä alkaa loma!

Suunnittelen

kesän ajaksi paria Nivala-pyrähdystä, ja aikeeni on käydä myös Turussa tapaamassa erästä blogiystävääni! Muitakin pieniä matkakohteita minulla on mielessäni, mutta niistä myöhemmin.

Aamuisin

katson seitsemän uutiset. Tänään puhutteli Argentiinan päätös alustavasti hyväksyä abortti. Naiset itkivät onnesta, kun pääsevät eroon ei-toivotuista lapsistaan jo ennen näiden syntymää. Abortteja siellä tehdään jo nyt ilman lupaa ja monille naisille tulee ongelmia sen takia. Nyt ongelmat poistunevat, kun oikein luvan kanssa päästään eroon ikävyyksistä, joita lapsen syntyminen aiheuttaisi.

Sukupuolielämähän on tietysti aivan välttämätöntä jokaiselle yli 10 vuotta täyttäneelle, mutta sen seuraukset ovatkin sitten eri juttu. Ei oteta huomioon Jumalaa, joka on elämän antaja ja Luoja, joka on antanut jo aikojen alussa kehykset elämällemme. Me syntiset emme vain halua niitä noudattaa. Haluamme olla vapaita ja nauttia kaikesta mahdollisesta - ja vaikka tappaa, jos onnemme muuten estyy. Voi meitä, syntistä sukukuntaa!

Jumalattoman elämän

seurauksista kirjoittaa esimerkiksi Jeremia näin:

Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen, ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen; niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi, etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot - - Vaikka pesisit itsesi saippualla, ja käyttäisit paljon lipeätä, saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra, Herra. -Jer 2. luvusta

Myöhemmin 3. luvussa Jumala kehottaa Jeremian kautta:

Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.

Olipa syntimme mitä laatua tahansa, eikä meissä ole yhtäkään synnitöntä, niin joka päivä meitä koskevat nuo edellä mainitut sanat. Teemme väärin, rikomme toisia ihmisiä ja Jumalaa vastaan siinä samalla. Joka päivä meidän on palattava uudelleen takaisin, sillä tarvitsemme anteeksiantoa synneistämme. Kukaan muu ei voi meitä vapauttaa synneistämme kuin Jumala. Ja hän odottaa koko ajan, että me käännymme hänen puoleensa. Sitä on armo, että syntinen saa ja voi kääntyä, saa anteeksi ja voi vapaana jatkaa matkaansa. Ei meistä tämän parempia tule kuin nyt olemme. Ei oma parantelu auta. Yritystä meillä jokaisella on kelvata itse vähän fiksaamalla itseämme, mutta se on turhaa.

Saarnassaan

Markus Pöyry viime pyhänä vertasi kilpajuoksijan uurastusta päästä maaliin uskovan ihmisen kilvoitteluun. Hän sanoi, että veritankkaus on urheilussa kielletty, mutta uskovan ihmisen kohdalla on päinvastoin: hänen ainoa mahdollisuutensa pysyä hengissä ja päästä perille maaliin on veritankkaus. Sen saa ehtoollisessa, jolloin kristitty ihminen nauttaa Jeesuksen veren ja ruumiin, 1 Kor 18 -:

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu:

-- Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.

Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. 

Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.  Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.

On aika

saada juttu valmiiksi, pukea ja lähteä kaupungille tuulen tuiverrukseen. Puiden latvat heiluvat vimmatusti, on kyllä erikoiset nämä säät - nekin kertovat maailman tilanteen muuttumisesta. Rohkaiseva on Jumalan sana tälle päivälle:

Minä valvon sanaani toteuttaakseni sen. -Jer 1:12

Turvatkaamme kaikesta sydämestämme Jumalaan ja hänen valmistamaansa pelastukseen, joka on Jeesus Kristus, meidän puolestamme kuollut. Siinä on meidän elämämme ja ilomme tänäkin päivänä, arvoisa lukijani, sillä

Ilo Herrassa on minun väkevyyteni!