01.05.2018 - Hyvää vappua!

Mukava kun alkoi sataa! Varsinkin kun olen hoidellut päivän hommat niin, että sade on pelkkää plussaa.

Maanantaiaamuna

heräsin neljältä päänsärkyyn. Panadol ei oikein auta, jos särky on jo alkanut. Niinpä olin eilisiltana ovela ja otin pillerin jo illalla - heräsin ilman päänsärkyä! Eli jos aioin olla tajuissani aamulla ennen kymmentä, on paras nakata vielä tuokin pilleri kaiken muun lisäksi kitaan. Jumpata tietysti pitää myös.

Oli se kumma juttu, että camino-reissulla pää ei äitynyt ollenkaan hankalaksi, vaikka se vähän kipeä olikin joskus. Tekeekö kotiolot ja "täytymiset", joita minä osaan itselleni järjestää sen, että stressaannun? Kysyn vaan! Ja jokaisella toki on kotona tiettyjä hommia ilman järjestämistäkin. Pitää siivota ainakin joskus, ruokaa laittaa, maksaa laskuja, käydä töissä tai kestää työttömyyttä.

Reissussa

tarvitsi vain valita, mitä syö, eikä valikoima ollut yhtään hankala. Otti samaa kuin muutkin, jos ei viitsinyt ajatella, ja ihan sama minulle on mitä syön, hyvää on aina. Kännykkäkään ei ollut riesa. Soitin vain äidille ja yhdelle ystävälle kerran. Puheluthan kuten viestitkin, olivat sieltä Suomeen ilmaisia, kun liittymä on tietynlainen. Viestejäkään en lähettänyt. Eipä minullekaan kukaan soittanut eikä viestejä laittanut, paitsi joku sinnikäs puhelinmyyjä urhoollisesti pari kertaa yritti, mutta en vastannut. Joten ei siellä stressaantumaan päässyt.

Eilen

olin muutaman tunnin töissä. Päänsäryn jälkeen se oli kyllä rasittavaa, kuin hidastetussa filmissä. Sain muutaman ikkunan pestyksi, toiset olivat lomalla. Ikkunat olivat kyllä paikalla, mutta työkaverit lomalla.

Kotiuduttani piristyin. Kurvasin hakemaan Amekin ja menimme ruokakauppaan. En ollut ottanut huomioon vappuruuhkaa. Lopuksi päädyimme erääseen pienehköön putiikkiin, jossa ei mennyt ikä ja terveys.

Amekin luona laitoimme ruokaa. Minä tein salaatin, Amek muusia ja pihvejä. Oli ruhtinaallisen hyvää ruokaa. Sen jälkeen kahvittelimme ja söimme pastel de nata -leivokset, joita sattumoisin löysin putiikista. Portugalilainen leivos, hyvää. Kuin uunijuustoa tuo täyte.

Löhösin sohvalla,

keskustelimme naisten asioista, kukin miettiköön mitä ne voivat olla! Amek luki meille Raamattua, minä löhösin edelleen. Rukoilimme. Viimein lähdin menemään, viemään ostokseni kotiin ja jatkamaan hetken lekottelua. Kutsu oli käynyt toiseenkin paikkaan. Menin kukkakaupan kautta nuorimmaiseni ja hänen nuorikkonsa uuteen kotiin. He muuttivat keskipojan perheen lähistölle omaan asuntoon. Jos keskipoika asuu Savelassa, niin asukoon nuorin sitten Kauppalassa. Tytärhän asuu Karhulassa ja vanhin poika Espoossa, mikä on aika tylsä nimitys kyllä, mutta hän on ainoa, joka asuu Vaasan ulkopuolella.

Tyttären ja keskipojan perheet

tulivat myös lapsineen samaan paikkaan herkuttelemaan ja ihailemaan kaunista kotia. Tiutau on oppinut kävelemään ja syöksyi monta kertaa portaita kiipeämään ja heittäytyi lattialle itkemään, kun portaiden kiipeily ei ollut vanhempien mieleen. Neiti 3v:lle kiskaisin monta satua hihasta. Huomasin, että niissä kaikissa oli sama juoni. Aina oli jokin eläin jostain syystä murheen vallassa, mutta sitten suru muuttui iloksi.

Neiti 1,5v käveli ja istui tyynenä ja seurasi serkkujensa edesottamuksia kiinnostuneena. Luultavasti hän otti opikseen, niin lapset tekevät. Mukava viettää aikaa lapsosten kanssa ja lopuksi vilkuttaa ja lähteä kotiin omaan rauhaani. Kaikella on oma aikansa.

Nukuin

pitkän ja hyvän yön, kuudelta olin jo virkeä. +2 astetta kevätaamuna ei ole kovin paljon. Huomasin sen, kun tein jonkinmoisen lenkin, että saan jalat järjestykseen. Sen jälkeen maistui aamukahvi. Tämä Häntäluuvaivaisen apu on muuten erinomaisen hyvä keksintö! En pahastu, vaikka itsekin kokeilet sitä, hyvä lukijani! Tai suosittelet jollekin toiselle, joka on täräyttänyt häntäluunsa tappelun tuoksinassa tai muuten törttöillyt. Kuten meikäläinen kirkossa pianotuolin kanssa. Harmi, ettei keksintö pompsahtanut mieleeni aiemmin! Nyt aion nautiskella siitä koko painollani.

Koska vappu

on työväen juhla, ja vaikka menen mieluummin Jeesus-marssille enkä millekään muulle sitten menisikään, niin päätin viettää päiväni työn merkeissä. Puin ennestään maaliset housut ja takin ylleni. Ja tämän päivän jälkeen maaliseen asustekokonaisuuteen kuuluvat myös lippa, rannelämmittimet  ja pipo, sillä oli totisesti pipokeli.

Olin neljä tuntia Mikkelssonin kotia maalaamassa. Sain maalatuksi yhtä talonpäätyä sekä autotallista joitakin osia. Välillä söimme grilliherkkuja ja joimme makoisaa kahvia. Ulkona ja työn lomassa kaikki maistuu monta kertaa paremmalle! Jäi oikein hyvä mieli, kun sain olla ulkona ystävien seurassa, tehdä jotain hyödyllistä ja samalla olla omissa oloissani. Se on minulle lepoa.

Pitihän

minun mennä vielä pienelle pullonkeruukierrokselle kaupungille, vaikka tulokset olivatkin laihanlaiset. Ihmisjoukot eivät minua miellytä, kaarsin hyvin pian takaisin kotiin. Yhden kuvan vain nappasin ilmapalloista. Hiukan harkitsin kyllä sellaisen ostoa, mutta en tosissani. - Onnenpelit eivät minua kiinnosta.

Ilta on

mennyt mukavasti. Kastelukannu on rännin alla, kastelin molemmat orvokit, jotka eilen ostin. Pakko oli ostaa, ilman kukkia en voi näköjään olla. Olen iloinen, kun pihassamme on nyt muitakin pihafaneja, ja nämä naiset ovat haravoineet nurmikot, nostaneet pöydän ja tuolit ulos. Tosi kiva! Kipaisin saunassa, puhdas olo, hyvä mieli!

Kävin menneellä viikolla

hautausmaalla. Toin pois Arin haudalta lyhdyn. Viemäni monivuotinen kukka näytti pientä kasvunalkua. Se on sellainen keltainen kivikkokukka. Jätin kanervat vielä haudalle, kotoa nostin ne taas kerran varastoon. On ensi talveksi jälleen kanervat valmiina. Eivät ne tuossa varjoisessa nurkassa juuri ole miksikään muuttuneet.

Juha Vähäsarja

puhuu kirjassaan Joka päivä lapsen laillatänään meille kristityille rakkaasta Isä meidän -rukouksesta:

Rukoilkaa siis te näin: -Isä meidän, joka olet taivaissa. -Matt 6:9

Rukouksien rukous on Isä meidän. Siinä uskova ihminen saa parhaiten sanoitetuksi sydämensä tunnot. Mitään muuta rukousta ei tosin rukoilla yhtä ajattelemattomasti kuin tätä. Siksi Isä meidän -rukousta on sanottu marttyyriksi rukousten joukossa. Sitä hoetaan kuin koulun ulkoläksyä ajattelematta lainkaan sisältöä.

Martti Luther sanoo Isä meidän -rukouksesta: "Tähän rukoukseen liittyy suurenmoinen todistus siitä, että Jumala kuulee meitä erityisen mielellään. Siksi maailmasta ei voi löytää jalompaa rukousta emmekä vaihtaisi sitä mihinkään maalliseen rikkauteen." Ja hän lisää: "Vielä tänä päivänä minä imen isämeitää kuin lapsi - juon ja syön sitä kuin vanha ihminen enkä saa kyllikseni".

Isä meidän -rukous sisältää elämämme kaikki tarpeet. Emme siis voi lakata rukoilemasta sitä ennen taivasta!

On aika

pistää kuvia sivulle, tehdä iltajumppa, katsoa ehkä vielä yksi Isä Matteo ja mennä nukkumaan. Huomenna on työpäivä ja illalla sen jälkeen raamattutunti seurakunnassa. Pastorimme opettaa Ilmestyskirjasta jotain tärkeää. Iloa sydämeesi, arvoisa lukijani!