Kategoriat: Ajankohtaista

Entisen tulliaseman kautta kotiin

Olen kovin onnellinen kodistani. Vain kerran aiemmin olen ollut pois kotoa kauemmin kuin viikon, ja se oli noin 20 vuotta sitten, kun olin kaikkien lasteni kanssa Venäjällä Ilon Askelten (King`s Kids) leirillä kolmatta viikkoa. Silloinkin oli kamala jännitys, onko Ari vielä elossa, kun tulemme takaisin, mutta kaikki meni niin kuin hyvä oli.

Kotini

Caminokukka

tuntuu valoisalta, iloiselta ja ihanalta! Raivasin paikkoja ennen matkaani, että on kiva tulla kotiin. Sekamelska ahdistaa, jos on muutenkin väsynyt.

Perjantai-illan

olin töissä. Setlementti järjesti 70-vuotisen taipaleensa takia lasten diskon Länsimetsän koululle. Sinne tuli lähes 200 pikkulasta vanhemmat mukaan luettuna. Lapset olivat pukeutuneet satuhahmoiksi. Oli kasvomaalausta ja kunnon iltapala kaikille sekä arvonta lopuksi. Kovastihan siinä oli touhua meille työntekijöille, kun siivottiin lopuksi paikat.

Sen jälkeen olinkin kohtaisen finito, lopussa. Mutta yön lepo hoitaa.

Caminokukkia

Tosin heräsin seuraavana aamuna neljältä,

pää oli kipeä perinteiseen tapaan. Olin kyllä vähän hieronut ja jumpannut illalla, mutta en riittävästi. Sitä paitsi näin unta herätessäni. Olin menossa muka Arin hautajaisiin ja itkin kovasti, olin murheellinen. Ihmiset tarvitsivat apua, kuka missäkin enkä meinannut joutua vaihtamaan hautajaisvaatteita ylleni. Ajattelin siinä vielä, että kyllähän minun on ehdittävä sinne, onhan kyse minun miehestäni.

Panadol,

aamukahvit seitsemältä ja lepäilyä, ja niin olin taas iskussa päivän töihin. Olin menossa Mikkelssonin kotia maalaamaan. Kymmeneksi menin, vedin mustikkafarkut jalkaani, muinaiset lempifarkut, jotka alkavat hajoilla, mutta kelpaavat hyvin sotkuhommiin. Seitsemän tuntia maalasin yhdessä viiden muun ihmisen kanssa. Mikkelssonin perhe organisoi hommaa, saimme kahvia ja syömistä sopivasti.

Sää

oli mitä sopivin maalaamiseen. Vähän viileä, aurinkoinen ja keväinen. Ensimmäiseksi pudotin aurinkolasini maaliämpäriin. Löppäkynsi, sanottiin lapsena tällaisessa tapauksessa. Onneksi en maalittanut silmälaseja, se olisi ollut ikävämpi juttu. Aurinkolaseja minulla on toisetkin, mutta aion toki nämä palauttaa entiselleen, jos onnistuu. -Lähdin ensimmäiseksi kotiin ennen kuin ranteeni hyytyivät kokonaan. Olin viestitellyt Kaiserille kanttorihommista, hän lupasi soittaa tänä aamuna messussa. Epäilin, että omat käteni kieltäytyvät toimimasta, mutta mitä vielä.

Voitelin

Maalauskökässä

voltarella ranteet, heitin panadolin naamaan illalla kaiken varalta ja tänä aamuna olen virkeä ja pirteä. No, totta puhuen matkan rasitus taitaa tuntua vielä. Tänään on sunnuntai, ja otan levon kannalta, mitä se sitten minulle tarkoittaakaan. Luultavasti kävelylenkkiä, pitkää tai vähän pitempää. Mutta se jää nähtäväksi. Nyt lähden messuun iloisella mielellä kohtaamaan seurakuntalaisia, laulamaan ja kuuntelemaan Jumalan sanaa.

Caminokukka

Iltapäivällä...

Messu oli juuri niin ihana kuin ajattelinkin. Pastorilla oli hauska aihekin saarnattavana, ystävyydestä ja keskinäisestä rakkaudesta. En voinut olla hihittämättä välillä. Oma seurakunta on kyllä aarre, olen tosi kiitollinen siitä, että meillä on Mikaelin luterilainen seurakunta.

Pitäisiköhän

hankkia patentti uudelle keksinnölleni? Sen nimi voisi olla Häntäluuvaivaisten apu. Mukana kuljetettava istuinalusta. Neljä takapuolen levyistä kalikkaa, jotka voi kätevästi pistää kassiin, kun lähtee kylään tai kokoukseen. Eikä mitään häntäluuoireita, kun istuu kalikoitten päälle ja itse istuja on muun hyvän lisäksi kalikan verran pitempi kuin toiset paikalla olijat! En tosin ottanut kalikkakassia mukaan seurakuntaan, mutta tarpeen se olisi ollut. Nyt nautin sen sijaan kirjoittaessani vaivattomasta istumisesta kalikoitteni päällä. Näin vähästä ihminen voi olla onnellinen! -Mikkelssonin rakennustyömaalta valitsin kapulat eilen.

Huojentavan kirjoittamisen

kurssilta saimme kotitehtävän, jota olen tehnyt uutterasti. Vihkon jokaiselle aukeamalle piti vetää aaltoviiva vasemmalta oikealle ja toisen sivun yli jatkuen. Sinne tänne meitä kehotettiin liimaamaan jokin kuva tai teksti. Vetäjä sanoi, että kun ne kuvat ja tekstit tulevat sitten jonain päivänä vastaan, ne ovat yllättävän sopivia. Niin kävi eilen. Voisiko maalauspäivälle olla sopivampaa tekstiä kuin mitä tuona päivänä sivullani oli! (Siihen viivalle kirjoitan aamulla jotain ajatuksia ja päivämäärän).

Kävelylenkki

messun jälkeen, kunhan olin ensin syönyt ja sohvaillut hetken. Lämmintä vain 10 astetta, aluksi meinasi olla vilpoista. Ajatukseni oli kävellä ehkä Sundomin rantaan, jonne on vähintään 12 km. Noin 6 km käveltyäni alkoi sataa! Veljeni soitti juuri silloin minulle, enkä empinyt yhtään, vaan käännyin takaisin päin kävelemään. Myöhemmin näin, että takanapäin Sundomissa varmasti satoi, sillä taivas oli sen näköinen. Onneksi käännyin takaisin. Sadetta en ollut ottanut ollenkaan huomioon.

Oli sen  verran viileämpää kuin caminolla kävellessämme, että vasta kaksi tuntia käveltyäni teki mieli istahtaa erään pöydän ääreen juomaan pari kuppia kahvia ja syömään voileivät. Uimapuku oli mukana, mutta en halunnut mennä uimaan, sillä paita oli märkä eikä minulla ollut varapaitaa. Kävelin kotiin ja hyvällä mielellä kököttelen suihkun jälkeen lämpimässä kodissa. Käveleminen on mukavaa! Sen jälkeinen olo vielä parempaa!

Päivän tekstissä

puhutaan vaikeuksista, avuttomuudesta ja Jumalaan turvaamisesta:

Pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.-Ps 56:9

- - Mooses pyysi hätääntyneenä koko ajan apua Jumalalta. Jumalan korvissa Mooseksen äänettömät huokaukset olivat huutoa! Jumala sanoi Mooksekselle: "Miksi huudat minulle - sano israelilaisille, että lähtevät liikkeelle." - - Näemme mediassa kuvauksia avun tarpeessa olevista ihmisistä ja tunnemme suurta avuttomuutta ja syyllisyyttä. Emme voi auttaa kuitenkaan koko maailmaa, mutta katsomme aivan lähelle. Jo omassa seurakunnassamme on niitä, joiden tykö Herramme tahtoo meitä lähettää. "Kantakaa toistenne kuormia!" -Lhpk

Huomenna

Caminokukka

minulla on onneksi vain lyhyt työpäivä. Sen jälkeen on kaikenlaisia iloisia tapaamisia koko päivä. Vappuna, jos Herra suo, menen taas aurinkoa ottamaan ja nauttimaan. Toisin sanoen Mikkelssonin seiniä maalaamaan ja iloitsemaan hyvästä seurasta ja mahdollisuudesta olla avuksi. Mutta huominen on Herran kädessä kuten tämäkin päivä.

On aika

toivottaa hyvää ja siunattua huhtikuun loppua! Voi hyvin, arvoisa lukijani!