26.04.2018 - Kotona

Junassa katselin kotimaan maisemia. Kevät on tullut tännekin, vähän vihertää. Valo on erilaista Suomessa kuin vaikkapa Espanjassa. Vaikka siellä aurinko paistaa kirkkaasti, täällä taivas on ikään kuin avarampi, valoa on joka paikassa. En tiedä, miten joku toinen asian ilmaisisi. Oli oikein mukavaa tulla kotiin.

Junamatka

oli tietysti juuri niin puuduttava kuin se voi olla, kun on hyvin väsynyt, mutta ei voi nojata selkänojaan, kun häntäluu ei siitä tykkää. Kun junaan tuli tilaa, hoksasin, että voin istua kahden penkin välissä. Se varmaan näytti järkevältä, mutta se tuli mieleeni vasta nyt. Sitä paitsi olen keksinyt ratkaisun tuoliongelmaan.

Tuunaan itselleni parista halosta tai vastaavasta sopivan istumakehikon. Ehkä menen huomenissa keskipojan puupinolle, kun muutenkin menen Gerbyyseen huomenna. Kävin siellä itse asiassa tänäänkin, kun poika tuli töistä, toi vaihtamansa autoni talvirenkaat ja laitoimme ne varastoon ja minä vein hänet kotiin. Tai hän ajoi, mutta sain auton taas itselleni, kun palasin kotiin. Samalla kävin tervehtimässä Saarukkaa, joka kävelee ja osaa sanoa MUMMO. Se on huippujuttu, kun lapsenlapsi oppii kutsumaan nimeltä.

Kaupassakin

oli aikeeni käydä, mutta en jaksanut. Toissayönä en nukkunut juurikaan, kun olimme Portossa. Seuraavana päivänä oli kotiin lähtö, eli siis muutos kuvioon, joten se valvotti. Caminollahan nukuin kuin tukki, vaikka se on turhan vahva ilmaus. Viime yönä nukuin kyllä, mutta tiedostin nukahdettuani, että maha oli kipeä ja jalkaa vähän särki, mutta heräsin aamuna iloisena, mutta väsyneenä töihin.

Minua odotti

oven takana rakkaitten naapurien tuomia ruokia ja maitopurkki. Kukankastelijanaapurini oli myös ahkeroinut ja kukkaseni ovat virkeitä. Anopinkieli innostui kukkimaan ennen matkalle lähtöäni. En muista nähneeni moista ennen. Se kukkii edelleen. Nyt olisi aika kylvää kesäkukkia, mutta en ole varma, kylvänkö. Voi olla, että en.

Lihakseni

ovat kilon kasvaneet matkalla. Muuhan ei tule kyseeseen. No, oli miten oli, nyt siirryn taas tekemään smoothien tyyppisiä juttuja. Valkoista vehnäjauhoa on syöty riittävästi vähäksi aikaa.

Sain juuri ennen matkaa Amekilta pienen smoothie-vekottimen, hänellä oli kaksi. Siemenet ja sokerijuurikashiutaleet olivat yön yli liossa, lisäsin mustikoita, puolukoita ja vadelmia, vähän maitoa, hunajaa, kuivattuja taateleita - pöräytin niistä mössön. Täyttävää, hyvää. Pinaattia pitäisi hakea kaupasta, se on terveellinen lisää sekoitukseen.

Caminoajatuksia

Minut yllätti se, että vaikka albergoissa nukkuivat miehet ja naiset samoissa huoneissa, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Jokaisella oli oma punkkansa, josta tuli peregrinon koti seuraavaksi yöksi. Ensimmäinen homma oli valmistaa vuode lepokuntoon, purkaa tavarat sen mukaan kuin oli tarpeen ja vaappua suihkuun. Sanon vaappua, sillä kun kävely pysähtyi, vaeltajat tosiaan vaappuivat enemmän tai vähemmän sen illan. Sitten pikkupyykin pesu ja paras hetki: omaan sänkyyn maate!

Kukaan ei kurkistellut tai tirkistellyt ketään. Jokaisella oli oma yksityisyytensä. Sai jutella tai olla juttelematta toisten kanssa. Minä en paljon jutellut. Varmaan, jos olisin yksin liikkeellä, olisin aktiivisempi keskustelemaan, mutta kuten aiemmin olen kertonut, minusta ei ole yksin lähtijäksi. Eksyn heti. Enkä muutenkaan haluaisi. Minun on pakko saada jakaa asioita: katso tuota kukkaa; oho, mikä puu; onpa mahtava virta! Ei väliä, vaikka Sona tai joku muu ei vastaillutkaan aina, kun hoin jotain. Pääasia, että oli toinen ihminen, jolle sai jakaa kokemaansa ja näkemäänsä.

Reitit,

joita kuljimme olivat siistejä, vaikka kuljimme paljon myös isojen kaupunkien ja kylien läpi. Jäi vaikutelma, että Espanja ja Portugali ovat siistejä maita. Ei roskia juurikaan kaduilla, katuja jopa pestiin keskustassa aamuisin. Tyhjiksi jääneitä taloja oli huomattavan paljon. Jopa uuden näköisiä, isoja kivitaloja. Yhdenkin pihalla oli kaksi hevosta laiduntamassa, iso, kaunis talo ammotti tyhjyyttään.

Pyykkikoneessa

on matkavaatteita. Palautin jo illalla Zaralle häneltä lainaamani rinkan, sadeasut ja muuta. Hän aikoi pakastaa rinkat vähäksi aikaa, varmuuden vuoksi. Vaatteet on syytä pestä, totta kai. Oli mukava saada kyyti asemalta kotiin. Oli kiva kun oli joku vastassa; olkoonkin, että hän oli Astran puoliso, joka otti meidät kaikki kyytiin. Ei tarvinnut yksin tulla. Tuntuisi hauskalta, jos joku saattelee, kun lähtee ja palaa. Toki minä osaan yksinkin köpsötellä, onhan tuota harjaannusta asiaan yllin kyllin.

Ensi yönä

toivon nukkuvani pitkään ja sikeästi. Huomenna on muskaripäivä Vestiksessä ja iltasella Länsimetsän koululla Setlementin järjestämä 70-vuotisjuhla, disko. Sinne minäkin olen menossa jotain tekemään, en tiedä vielä, mitä. - Näin jo koteihin jaettavan juhlalehden. Siellä oli maininta minun muskaristanikin.

Kiitän vielä

esirukoilijoita ja matkalla mukana (sohvalla) olleita! Matka oli ihana kokemus, nyt vaan katselemaan eteenpäin ja odottamaan jotain mukavaa tulevaisuudessakin tapahtuvaksi. Voi hyvin, arvoisa lukijani!

Minun armossani on sinulle kylliksi, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. -2. Kor 12:9