Kategoriat: Ajankohtaista

Olen aika hermostunut. Onneksi tänään on lähimmäisilta, etten ehdi raastaa hiuksiani koko iltaa. Työpäivä meni mukavasti, mutta kun tulin kotiin niin tuntuu kuin olisi perhoslauma mahassa. Tai jotain siihen suuntaan.

Ärsyttää,

kun en saa tilatuksi itse junalippua: vr:n sivut kaatuvat aina! Tällä kertaa pääsen jopa siihen asti, että etsin sopivaa junaa, mutta sitten menee plörinäksi. Pakko pyytää taas tytärtä varaamaan lippu. Kyse on paluulipusta, aion tulla takaisinkin, jos suinkin mahdollista, vaikka kieli vyön alla olen syöksymässä matkaan.

Auton peräkontissa

on kolme kassia lasten paitoja. Havaitsin asian yllätyksekseni, kun kurkistin sinne. En ehdi kärrätä niitä nyt minnekään, on tuotava ne tupaan. Huomisiltana rahtaan kesärenkaat varastosta auton kyytiin, sillä auttavainen keskipoikani on luvannut vaihtaa renkaat autooni jossain välissä. Vappuna ne on viimeistään oltava alla. Eivätköhän siihen mennessä lumi ja jää ole pääosin sulaneet. Hurjaa vauhtia lumen hupeneminen tapahtuu, kun on aurinkoista, mutta kun sitä on todella paljon, se kestää kyllä.

Huomenna

olen pääosin Bölen puistossa. Setlementti järjestää siellä pienimuotoisen liikuntatapahtuman lapsille. Luultavasti saan 3-vuotiaan lapsenlapseni mukaan sinne. Se olisi tosi hauskaa. Katsotaan sitten, miten hommat hoituvat. Toivon, etten eksy menomatkalla. Kartta toki on ja se kourassa luulen aina olevani täysin selvillä vesillä, mitä suuntaan tulee. Mutta totuus on usein ollut toisenlainen; sen voivat lapseni todistaa. Tällä kertaa olen aika varma, että selviän perille, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin jätski on hyppysissä.

Olen siis lähdössä

Olen siirtynyt pöydän ääreen lukemaan hierojan kehotuksen mukaan

lauantaipäivänä junalla Helsinkiin. Siellä minulla on naurettavan helppo homma: kännykällä ostaa lippu ja mennä metrolla Espooseen ja siellä jäähalliin. Metroasema on kuulemma ihan jäähallin vieressä ja Helsingissähän sen löytää lapsikin. Hmmh. Kalvavat epäilykset jäytävät mieltäni siihen asti, että olen perillä. Inhoan yli kaiken - pakko tunnustaa - suunnistamista tuntemattomaan yksin.

Eikä se kaksinkaan ole helppoa, jos toinen on samaa sorttia kuin minä. Tulee mieleeni keskikouluajan suunnistustunti 40 vuotta sitten. Ystäväni kanssa kökötimme pellolla ja ihmettelimme latoa, jonka ei olisi pitänyt olla siinä, missä se ihan selvästi oli. Kesti kauan, ennen kuin lamppu syttyi ja ymmärsimme, että se on sama lato, jonka luota lähdimme aikoja sitten. Huokaus.

Joten, hyvä lukijani,

ymmärrät varmaan mahan kipristelyni ja synkeät odotukseni. Vaikka samalla tietysti olen kamalan innostunut, se on helppo myöntää. Innostus on jopa suurempi kuin pelko, sillä en kai muuten olisikaan lähdössä. Aion kysyä kaikilta mahdollisilta ihmisiltä neuvoa ja tietä ja metroa ja jäähallia ja niin edelleen. Jos ei kukaan muukaan tiedä, missä ne ovat, niin voin yhtä hyvin ajella vain ympäriinsä. Eiköhän Jurgeni jossain vaiheessa huomaa, että on käynyt perinteisesti. Äiti on eksynyt.

Camino mielessäni

Lapsenlapsella on

kevätnäytös, hän luistelee jo ties monetta vuotta, vaikka on vasta 7-vuotias. Joka tapauksessa alle seitsemän vuotta kuitenkin. Eikä tietenkään ihan koko aikaa. Häntä menen katsomaan. Samalla tietysti näen Tiitiäistä, joka osaa kontata, purra isäänsä ja ehkä muitakin, nousta seisomaan ja räplätä pistorasioita. Olen yötä heidän luonaan ja sunnuntaina jatkan matkaani. Kerron siitä lisää toisella forumilla, eli siis phakkola.wordpress.com -sivulla, jota kirjoitan kännykällä. (Mitähän siitäkin tulee siellä ulkomailla. Luultavasti ette kuule minusta 10 päivään mitään, joten kiittäkää onneanne - matkan jälkeen kynä sauhunnee jälleen! Olen hyvin epäluuloinen asioiden sujumisen suhteen!)

Eilisiltana

virkkasin mekon yhdelle alastomalle nukelleni. Samalla katsoin Areenalta italialaista pappis- ja poliisiohjelmaa, jonka nimeä en saa mieleeni juuri nyt. Yön nukuin hyvin kuten toivon nukkuvani seuraavatkin yöni.

On aika

pistää pitko pussiin ja hakea kaupasta maitoa. Sitten Koulukadulle ja lähimmäistiltaan. Voi hyvin, arvoisa lukijani! En ole varma, ehdinkö kirjoittaa tänne sivulle vielä, mutta siellä toisella tapaamme, jHs ja homma hoituu!