10.04.2018 - Camino mielessä

Hierojani Mikkelsson totesi eilen, että hartiani ovat kuin sementtiä. Ovat jämähtäneet taisteluasentoon vissiin. Venytellä pitää eikä sohvalla saa lukea niin että pitää kirjaa ilmassa. Muitakin kieltoja ja kehotuksia sain sen ohessa, että Mikkelsson paineli kipupisteisiin niskassa ja harteilla. Olen joka tapauksessa onnellinen, ettei päänsärkyä ole ollut yli viikkoon.

Kutomisen

olen jättänyt pitkäksi aikaa jo, virkkaaminenkin on ollut vähäistä. Koneella olen ommellut kylläkin, mutta eilen pakkasin kankaat pois ja peitin koneen. Nyt on muuta ajattelemista, mieluisaa ja innostavaa.

Ompelin eilen

läpinäkyvän meikkipussin, vai mitä sitten siinä säilytänkään. Ainakin näen oitis, sisältääkö pussi sitä, mitä etsin. Saa nähdä onko se toimiva kapistus matkallani. Muitakin pikkupussukoita olen ommellut sen jälkeen, kun sain penaalit Joulun Lapsille ommeltua ja kissojakin on aika lailla. Tekeväthän niitä toki muutkin, joten voin helposti tehdä muuta välillä.

Töissä

on ulkoiltu etenkin tänään, kun aurinko paistoi. Eilen kävimme kirpparilla, jotain löysimmekin. Olen laulanut lasten kanssa, on keskusteltu ja tänään opiskeltu suomen kieltä yhden äidin kanssa. Suomi on vaikea kieli sellaiselle, joka ei sitä syntymälahjana opi. Mutta hauskaa sitä on opettaa toisille. Olen nauranut vitsille, joka oli eräässä oppikirjassa:

Mummi ja ukki pelasivat tennistä. Ukki hävisi. Etsintöjä jatketaan edelleen.

Lempivitsini on edelleen pikku-Kalle vitsi, jossa on vissi opetus mallioppimisesta:

Pikku Kalle oli omenavarkaissa ja omistaja nappasi hänet verekseltään omenapuusta. Nyt kerron isällesi, omistaja uhosi, Kyllä se sopii, isä on viereisessä puussa, ilmoitti Kalle.

Töissä oli

1-vuotissynttärit ja makoisa kakku syötävänä. Siitä ilosta lähdenkin lenkille aurinkoiseen iltapäivään, mutta sitä ennen syön niin että jaksan kävellä - en mitään jumbolenkkiä, mutta jonkinlaisen kuitenkin. En siis syö jumbolenkkiä, mutta en myöskään tee sellaista!

Myöhemmin...

Kävin lähes kahden tunnin kävelyllä. Aurinko paistoi, mutta helle ei ollut. Hatun alle kannatti laittaa huivi, ettei takaraivo äitynyt jomottamaan ja hanskojakin täytyi pitää aika ajoin. Pitkin rantoja kävelin. Kävelytiet olivat paljon sulaneet kahdessa päivässä. Kevät tulee kohisten. Kuitenkin kuvistakin näkee, että kovin on talvinen maisema. Toivon näkeväni ensi viikolla kesäisempiä näkymiä. Jaan niitä sitten sinullekin, hyvä lukijani.

Jobin kirjan lempikohtiani

on seuraava Sano vain sana -hartauskirjan teksti:

Mutta minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sitten kuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. -Job 19:25,26

Jobin kirja on - - kuvausta Jumalan riisuvasta työstä. - - Ahdistusten painama Job luhistuu niin alas, ettei hänellä ole tuotavana Jumalalle mitään muuta kuin valitusta, kyyneleitä, epäilyksiä ja epätoivoa. Ja siksi hän tuo sen, vuodattaa kipunsa rukouksin koko rumuudessaan Jumalan eteen.

Ja juuri tässä Job on meille esikuvallinen kristitty.

Raamattu käskee meitä heittämään kaikki murheemme hänen päällensä. Ei Jeesus mene sinun epäilyksistäsi rikki. Golgatan risti ei ala horjua silloin, kun sinun uskosi horjuu. Evankeliumi osoittaa voimansa sinun elämässäsi juuri epäilysten ja pelkojen keskellä. - - paljon siitä, mitä hän oli luullut Jumalasta tietävänsä, riisuttiin kärsimysten koulussa.

Jumala ei tee tiliä teoistaan luoduilleen. Paljon jää miksi-kysymyksiä vaille vastausta täällä ajassa. Silti yksi on varma ja siinä on sinulle riittävästi. Sinun lunastajasi elää ja sinäkin saat elää yhdessä hänen kanssaan. -LHPK

Jobin teksti

on niin kovin lohdullista. Jobin ystävillä on jumala, jonka he ovat itse itselleen tehneet, joten he eivät kykene lohduttamaan Jobia tämän ankarassa ahdingossa. Raamatun ilmoittama Jumala on toisenlainen kuin meidän kuvamme hänestä, mikäli olemme muodostaneet sen oman mielikuvamme mukaiseksi. Ja niinhän me teemme, ellei Jumalan sana saa muokata meitä. Job luottaa Jumalaan ja on rehellisesti sitä mitä on. Niinpä Jumala myös auttaa häntä eikä hylkää häntä hänen tuskassaan.

Itselleni on ollut suuri helpotus ja lohdutus saada olla Jumalan edessä juuri sellainen kuin olen, sillä kyllä hän minut tuntee - paremmin kuin itse tunnen itseni. Miksipä siis salata jotain?

On aika

venytellä ja sitten mennä saunaan. Aurinko paistaa edelleen, on ihana ilta! Olkoon mielesi levollinen ja olkoon sinulla rauha Jumalan kanssa, arvoisa lukijani, kuten minullakin on!